Lue keskustelun säännöt.
Nyt tulee avautuminen työttömyydestä
22.07.2025 |
Vattu mitä skeidaa. Jokainen euro pitää laittaa sivuun, kun ei uskalla tehdä mitään suurempia, kuin käydä ruokakaupassa ja sielläkin pihistellä. Kun ei voi tietää kuinka pitkään työttömyys jatkuu, joten jokainen euroa pitää käyttää harkitusti, ei mitään ylimääräistä. Joten tämä johtaa tylsyyteen, ei voi oikein mitään tehdä, ei matkustella josta pidän tosi paljon.
Epävarmuus. Se on pahinta. Jos nyt joku soittaisi ja kertoisi, että olen saanut töitä ja voin aloittaa työt elokuun alussa, niin se jo helpottaisi, se tieto, että on töitä tulossa. Nyt en tiedä milloin saan töitä, vai saanko enää koskaan näin 36-vuotiaana. Onko se jo Suomessa ikäloppu.
Se, että tässä murjussa pitää asua johon muutin työttömyyden alkaessa, ei ollut enää varaa edelliseen asuntoon jossa asuin. Ei ole varaa maksaa vuokraa joka oli 890 euroa + muut kulut kuten ruoka ja laskut. Hädin tuskin työttömyysetuus on tuota porrastuksen jälkeen. Jonkun verran säästössä, mutta säästöjä en ala peruselämiseen käyttämään kuten vuokraan tai ruokaan.
Ja mulla tulee ihan just itku, kun tää tilanne on ihan p"ska. Kesäkuussa jäin työttömäksi, ja joo tiedän ettei se ole vielä pitkä aika, mutta jotkut ihmiset on sanonut olleensa LinkedInissä työttömiä parikin vuotta. Muutamaan työhaastatteluun pääsin heti kesäkuussa, mutta heinäkuu ollut täysin hiljaista, ei yhtään yhteydenottoa työpaikoista joihin olen hakenut. Joka päivä odottanut, että soitettaisiin työhaastatteluun, mutta turhaan. En enää jaksa vahdata puhelinta. En ole käyttänyt LinkedIniä nyt hetkeen, kun sielläkin ihmiset vain kertoo, että eivät saa töitä ja luetellaan, että kuinka monta vuotta ollaan oltu työttömiä. En kaipaa negatiivisuutta, kun elämä muutenkin on jo sitä valmiiksi.
Ei ole mitään alaa mitä haluaisin lähteä opiskelemaan ja kuitenkin jo kaksi ammattitutkintoa. Aluksi mietin, että lähdenkö opiskelemaan oppisopimuksella lähihoitajaksi, mutta ala ei kiinnosta mutta töitä olisi. Työvoimatoimiston virkailija sanoi, että miettisin vielä, koska jos kiinnostusta ei ole niin opiskelu tulee olemaan tosi raskasta.
Yrittäjäksi minusta ei ole.
Jos oikeasti minäkin nyt olen työtön lukuisista työhakemuksista huolimatta, niin eikö se ole sama päättää itse omat päivänsä. Ei se tämäkään ole elämää, että jokainen päivä muistuttaa selviytyjät tv-sarjaa. En mä ole syntynyt tänne miksikään tv-tähdeksi / selviytyjät tähdeksi.
Välillä jo miettinyt ulkomaille lähtöä jonkun Baronan kautta Espanjaan, kun palkkaavat välillä suomenkieltä puhuvia eri tehtäviin. Kielitaidossa olisi parantamisen varaan ja englanti on rallienglantia, kun pitäähän siellä paikallisia käytännön asioita kuitenkin hoitaa, joten se askarruttaa, että tulisinko heti maitojunalla takaisin, tai laittaisiko työnantaja heti pois.
Jotenkin tänään vain ärsyttää ja turhauttaa kaikki.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä töitä tekevälle löytyy.
Terv mummo Imatralta
Niin, sun nuoruudessa ehkä.
Terveisin, nuori nainen Pohjois-Pohjanmaalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa kuin ap. Hiukan nuorempi ja työttömänä 2 vuotta. Työhönvalmennus loppuu syksyllä niin katsotaan mitä tulee vai tuleeko mitään.
Monet yöt stressannut eikä tulevaisuutta voi suunnitella. Hyvä jos pystyy häpeältä nähdä ketään...
Jep, täällä kans valvottuja öitä ja saatan keskellä yötäkin laskea vielä omien rahojen riittävyyttä.
Jos olet ollut työtön vasta kesäkuusta lähtien niin ei mitään kiirettä. Työllistyminen kestää sellaisen 2-3 kuukautta hyvässäkin tapauksessa ja heinäkuussa Suomessa ei tapahdu mitään. Joten ihan varmasti työllistyt.
Ja laita ne vinkujat LinkedIn:issä mutelle, tai siis klikkaat vain että do not follow.
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa kuin ap. Hiukan nuorempi ja työttömänä 2 vuotta. Työhönvalmennus loppuu syksyllä niin katsotaan mitä tulee vai tuleeko mitään.
Monet yöt stressannut eikä tulevaisuutta voi suunnitella. Hyvä jos pystyy häpeältä nähdä ketään...
Jäin työttömäksi toukokuun lopulla, en ole kertonut kenellekään läheiselleni olevani työtön. En kestä sitä voi voittelua ja ajattelen, että en sillä saisi töitä vaikka kertoisinkin. Pärjään kyllä yksin ja keksin aina jonkun ratkaisun. Tavallaan suojelen itseäni, työkkärin virkailija tietää ja liiton kassa josta saan rahaa. Työkkärin virkailija ollut mukava jolle olen purkanut omaa ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Heinäkuussa saattaa olla työrintamalla hiljaista kun porukka lomailee monella työpaikalla. Syksyllä saattaa olla enemmän kuhinaa työmarkkinoilla.
Tämä on juuri näin, kun suurin osa firmoista viettää lomia. Jotkut firmat jopa tietoisesti sopii, että kaikki ovat heinäkuun lomilla yht'aikaisesti. Toisaalta heinäkuun työntekijät on palkattu hyvissä ajoin kesällä, jos sellaisia tarvitaan. Mutta riippuu alasta. Jossain ravintola-alalla voi jopa olla tarve tuuraajista. Monet, kun sairastuvat helteillä yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on ollut kuukauden työttömänä keskikesällä, ja nyt jo kasetti leviää. Kannattaa yrittää vähän rauhoittua, niin olo paranee.
36-vuotias ei todellakaan ole ikäloppu työmarkkinoilla. Ikärasismia on, mutta se kohdistuu lähinnä 55+ ikäisiin.
Itse jouduin työttömäksi 58-vuotiaana yt-neuvottelujen myötä. Pelko oli pyrstössä, etten enää töitä saisi. Joka päivä hakemus kehiin ja ei yhtään haastattelukutsua, kunnes 3 kuukauden jälkeen pääsin haastatteluun ja se ensimmäinen ja ainoa haastattelu tärppäsi ja sekin vakituinen soppari.
Tsemppiä ja voimia hakemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on ollut kuukauden työttömänä keskikesällä, ja nyt jo kasetti leviää. Kannattaa yrittää vähän rauhoittua, niin olo paranee.
Semmoista se oikeasti on. Vaikka monesti kuulee, että työttömät tykkää maata sohvalla. EI me tykätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heinäkuussa saattaa olla työrintamalla hiljaista kun porukka lomailee monella työpaikalla. Syksyllä saattaa olla enemmän kuhinaa työmarkkinoilla.
Tämä on juuri näin, kun suurin osa firmoista viettää lomia. Jotkut firmat jopa tietoisesti sopii, että kaikki ovat heinäkuun lomilla yht'aikaisesti. Toisaalta heinäkuun työntekijät on palkattu hyvissä ajoin kesällä, jos sellaisia tarvitaan. Mutta riippuu alasta. Jossain ravintola-alalla voi jopa olla tarve tuuraajista. Monet, kun sairastuvat helteillä yllättäen.
Mä olen kans nyt hakenut uutta työtä, ja tulee parista paikasta tuli automaatti viesti takaisin, että rekryä jatketaan elokuussa lomien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on ollut kuukauden työttömänä keskikesällä, ja nyt jo kasetti leviää. Kannattaa yrittää vähän rauhoittua, niin olo paranee.
epävarmuus pahinta kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, kun ei tiedä milloin saa töitä joten kyllä siinä euroja jokainen työtön alkaa laskea ja miettii pakko muuttoa
Vierailija kirjoitti:
36-vuotias ei todellakaan ole ikäloppu työmarkkinoilla. Ikärasismia on, mutta se kohdistuu lähinnä 55+ ikäisiin.
Itse jouduin työttömäksi 58-vuotiaana yt-neuvottelujen myötä. Pelko oli pyrstössä, etten enää töitä saisi. Joka päivä hakemus kehiin ja ei yhtään haastattelukutsua, kunnes 3 kuukauden jälkeen pääsin haastatteluun ja se ensimmäinen ja ainoa haastattelu tärppäsi ja sekin vakituinen soppari.
Tsemppiä ja voimia hakemiseen.
En ymmärrä ikärasismia. Jos olisin yrittäjä niin ottaisin vanhemman ja kokeneemman työntekijän töihin. Heillä osaaminen, koulut luultavasti jo käyty ja lapset tehty. Olen paljon nähnyt sitä, että nuoret alkaa vakitöiden saatua tekemään lapsia ja jäävät raskausvapaille heti. Nehän ei tule kalliksi yrittäjille, eipä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on kyllä paha, mutta ap tuossa vaiheessa se on juuri pahinta. Sitä uskoo että töitä saa kun haluaa ja sitten pettyy kun tämä ei menekään niinkuin keskustelupalstoilla. Mutta sinulla työttömyys on vielä tuore ja nyt on lomakausi, missä ei ole lomakausi on taas kova kiire sesongin vuoksi. Ei tarjouspyyntöjäkään tule yleensä heinäkuussa kovin paljon meille työssäolevillekaan.
Kun itse olin työtön ja katsottiin käskeä peiliin, katsoin peiliin vähän eri tavalla. Näin ihan fiksun ja kouluja käyneen ihmisen, jolla kävi vain huono tuuri konkurssin vuoksi. Sitten olkapäälle tuli nämä keskustelupalstojen trollit kertomaan kaikenlaista skeidaa. Ajattelin, että tuokin ääliö voi olla jossain töissä, vaikka ei ymmärrä mistään mitään. Tämä kohotti itsetuntoa. Mieti vaikka noita, jotka eivät osaa erotella lapsilisiä työttömän tuista. Ei tartte työtä saadakseen olla mikään avaruusinsinööri.
Valmistuin itse vaikealle alalle juuri kun monet työpaikat muuttuivat pätkätöiksi, joten työttömyysvaiheista tuli normi osa työuraani.
Työttömänä huolehdin aina henkisen ja fyysisen hyvinvointini lisäksi siitä, että opiskelin koko ajan jotain, etenkin pidin aina it-taidot ajan tasalla. Kävin myös vaativan projektikoordinaattorikurssin, mistä olikin myöhemmin työelämässä hyötyä, koska kaikki työt alallani muuttuivat projektihommiksi. Kielten opiskelu ei ole sekään hukkaan mennyttä aikaa. Ammattiliittoon kuuluminen oli hyödyllistä, koska sitä kautta oli työllistymistilaisuuksia tai sai tietoa ja lainopillista neuvontaa. Hyötyä oli myös yhdistystoiminnasta, siellä sai tavallaan työkokemusta, jonka lisäsin CV:hen. Olin myös vapaaehtoistyössä ulkomailla ja osallistuin erilaisiin tilaisuuksiin omalla rahalla. Rahaa pitää siis olla säästössä jotta voi sijoittaa itsensä kehittämiseen.
Käytin myös kaikki työkkärin tarjoamat mahdollisuudet. Olin jopa ilmaisessa harjoittelussa ja monella kurssilla (hyödyttömiä työllistymisen osalta, mutta muuten hyödyksi). Paras työkkärin ase oli palkkatuki. Sain kolme palkkatukipaikkaa, joista viimeinen johti työllistymiseen omalle alalleni pitkäksi aikaa -- ei suoraan, mutta työssä saadun kokemuksen ja kontaktien kautta. Työllistyin kerran myös Staffpointin avulla.
Palkkatukipaikoissa sai työkokemusta, palkkaa ja kontakteja, sekä pääsi työnantajan maksamiin koulutuksiin. Työpaikalla otin tiimin lisätehtäviä ja autoin työkavereita -- taas lisää kokemusta. Aika tärkeää oli myös havainnoida työelämän muutoksi: jouduin useamman kerran palkkautumaan tarjouskilpailujen kautta, mitä helpotti aikaisemmasta työtehtävästä saatu kokemus ja tietoni työnantajan tarpeista.
Piti myös kokeilla eri asioita. Hakeminen toiselle alalle, jolle minulla oli työkokemusta, muttei tutkintoa, oli hyvä kokemus: huomasin, että se tie oli suljettu, koska edelleni meni aina ne joilla alan tutkinto oli. Yritin myös eräässä vaiheessa työllistää itseni free lancerina, yms, mutta näissä hyötysuhde oli heikko, joten lopetin nämäkin. En siis tuhlannut enempää aikaa noihin turhiin polkuihin. Yhtenä varasuunnitelmana minulla oli tieto, että Suomessa on osuuskuntia, joiden kautta jotkut ovat työllistäneet itsensä edes osaksi aikaa saadakseen edes työkokemusta ja verkostoja, mutta tätä en ehtinyt kokeilla.
Pienetkin askeleet omalle alalle päin muodostivat lopulta polun työurani parhaisiin vuosiin. Piti tarttua tilaisuuteen, kun sellainen tuli. Hain oman alani työantajalle, vaikka tarjottu palkkatukityö oli eri alan tehtävä. Työhaastattelussa työnkuvaani muutettiin heti kun osaamiseni ja kokemukseni kävivät selväksi. Harhapolku johtikin vihdoin just täsmätöihin. (Eikä siihen mennyt valmistumisesta kuin 9 vuotta! Hiton sitkeä joutuu olemaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin itse vaikealle alalle juuri kun monet työpaikat muuttuivat pätkätöiksi, joten työttömyysvaiheista tuli normi osa työuraani.
Työttömänä huolehdin aina henkisen ja fyysisen hyvinvointini lisäksi siitä, että opiskelin koko ajan jotain, etenkin pidin aina it-taidot ajan tasalla. Kävin myös vaativan projektikoordinaattorikurssin, mistä olikin myöhemmin työelämässä hyötyä, koska kaikki työt alallani muuttuivat projektihommiksi. Kielten opiskelu ei ole sekään hukkaan mennyttä aikaa. Ammattiliittoon kuuluminen oli hyödyllistä, koska sitä kautta oli työllistymistilaisuuksia tai sai tietoa ja lainopillista neuvontaa. Hyötyä oli myös yhdistystoiminnasta, siellä sai tavallaan työkokemusta, jonka lisäsin CV:hen. Olin myös vapaaehtoistyössä ulkomailla ja osallistuin erilaisiin tilaisuuksiin omalla rahalla. Rahaa pitää siis olla säästössä jotta voi sijoittaa itsensä kehittämiseen.
Käytin myös kaikki työkk
Ei mua ainakaan enää kiinnosta 40- vuotiaana työharjoittelut ilmaiseksi ilman palkkaa - joku itsekunnioitus minulla sentään vielä on työttömänä jäljellä. Enemmin lähden Ukrainaan sotaan puolustamaan Ukrainalaisia - tuntisipa kerrankin tekevänsä jotain merkityksellistä.
Itse opiskelen alaa, joka ei kiinnosta, ja en voi suositella.
Olisin mieluummin työtön, mutta eipä olisi sitten edes ammattia lukion jälkeen.
Huoh.
Suomalainen työelämä mennyt niin naurettavaksi, ettei tosikaan. Omat kokemukset:
-ensimmäinen paikka johon pääsin valmistumisen jälkeen 15 vuotta sitten oli palkkatukityö jossa esihenkilö riiteli alaisen kanssa
-se sitten loppui ja pääsin 1,5 vuoden työttömyyden jälkeen taksikeskukseen puhelintytöksi josta sitten silloinen esihenkilö irtisanoi 2 vuoden jälkeen laittomasti sairaslomien vuoksi kun tuli kalliiksi -> ammattiliitto riitautti ja niin istuttiin myöhemmin käräjillä. Voitin, mutta silloin meni luottamus suomalaiseen työelämään ja arvostus
-menin toiseen vakituiseen työhön jossa bruttopalkka oli vaivaiset 1800 euroa, josta verojen jälkeen silloin jäi käteen noin 1400 euroa, työ oli 70 km päässä. Olin alihankintasopimuksella joka myöhemmin kilpailutettiin, enkä saanut jatkaa. Se loppui sitten siihen. Kiusaamista oli myös ja kaikki mitä tein haukuttiin. Kaikki mitä tein oli väärin, puhuin suomea hassusti, puhuin englantia kuulemma väärin, pukeuduin väärin ja koko olemukseni oli väärä, mutta palkata piti sylkikupiksi.
- sitten menin vakuutusalalle jossa ei ollut isompia ongelmia, mutta oli määräaikainen, työmatka 122 km suunta mutta tiesin työn olevan määräaikainen joten asennoidun siihen, että jaksan kulkea hetken aikaa pitkää matkaa
-jatkoin siitä kilpailijalle joka myöskin oli määräaikainen, palkat tuli joillakin miten sattuu ja tästä oikeudenmukaisena ihmisenä mainitsin esihenkilölle ja tykkäsi huonoa-> käski mennä työterveyteen ja josta kerroin sitten ammattiliitolle. Ammattiliitto naureskeli esihenkilölle. Enkä ihmettele. Työterveyteen sen vuoksi, kun uskaltaa sanoa esihenkilölle epäkohdista, ok
-viimeisestä paikasta lähdin itse esihenkilön kiusaamisen ja savustamisen vuoksi, pidin työstä mutta se siitä.
Näiden välissä paljon pätkätöitä, vuokrafirmoja, määräaikaisia ja kesätöitä, joita en jaksa edes luetella. Ei voi suunnitella elämää, oli sitten työtön tai töissä. Jos tarjotaan vain pätkää, niin miten suunnittelet elämääsi. Konkreettisesti se näkyy lapsettomuudessani, miksi tekisin lapsia kun hädin tuskin voin elättää itseni. Olen välillä niin kurkkua myöten täynnä koko elämää ja tätä maata sekä työnantajia jotka kuvittelee olevansa Jumalasta seuraava.
Että tästä on tehty "hyvinvointivaltion" työelämä. Lasken päiviä, että pääsen eläkkeelle.
säästöjä en ala peruselämiseen käyttämään kuten vuokraan tai ruokaan.
Sullahan menee sitten ihan ok, jos tiedät, ettet säästöihisi joudu koskaan koskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ollut kuukauden työttömänä keskikesällä, ja nyt jo kasetti leviää. Kannattaa yrittää vähän rauhoittua, niin olo paranee.
Semmoista se oikeasti on. Vaikka monesti kuulee, että työttömät tykkää maata sohvalla. EI me tykätä.
Kuulostaa vähän provolta, että on heti ehtinyt muuttaa uuteen asuntoonkin.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin kerran ja sitten tuli työkkäristä ilmoitus että jos jatkan opiskelua niin työttömyystuki katkee. Opiskelin vuoden ja lopetin. Sitten puolen vuoden päästä piti mennä työkkäriin ja virkailija kysyi haluaisinko opiskella vielä. Vit-tu mä räjähdin sille ja haukuin sen lyttyyn ja sanoin että justiinsa minä opiskelin ja pti lopettaa kun tuet menisi. Se sanoi että se oli jonkun virkailijan moka, ei tukia olisi pitänyt katkaista. Sanoin vaan että haista paska en opiskele enää koskaan mitään.
Ammattitaidottomia I D I O O T T E J A joka paikassa töissä nykyään.
Samassa tilanteessa kuin ap. Hiukan nuorempi ja työttömänä 2 vuotta. Työhönvalmennus loppuu syksyllä niin katsotaan mitä tulee vai tuleeko mitään.
Monet yöt stressannut eikä tulevaisuutta voi suunnitella. Hyvä jos pystyy häpeältä nähdä ketään...