Saako vanhemmilta vaatia kasvatusta vielä aikuisena?
Lähinnä tarkoitan sitä, että kaipaisin jotain elämänohjeita ja ohjausta vaikeissa tilanteissa. Henkisiä neuvoja. Miten toimia missäkin tilanteessa.
Mua ei koskaan kasvatettu selviämään.
Kommentit (44)
Olen 22-vuotiaan pojan äiti ja toivon, että koskaan ei tule sellaista aikaa, jolloin poikani ei uskaltaisi kysyä minulta mitä tahansa neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vanhemmat eivät ole kykeneviä antamaan neuvoja. Voisit miettiä, onko lähipiirissäsi joku muu aikuinen, joka voisi auttaa. Itse toivoin nuorena, että voisin kysyä neuvoa monessa aslassa, mutta se ei onnistunut. Kun omat lapseni olivat nuoria aikuisia, olisin voinut auttaa, mutta tuntui, että he kuuntelivat mieluummin jotain muuta aikuista, kuin minua.
Olen monesti tukeutunut toisiin aikuisiin. Heitä yhdistävä piirre on ollut sellaiset terveet arvot ja vastuullisuus puhua avoimesti asioista, eikä lakaista maton alle. Heiltä monesti on saanut neuvoja ihan pyytämättä ja arvostan sitä kovasti.
Joskus olen kokenut jopa huonoa omaatuntoa siitä että olen vähän kuin hylännyt omat vanhempani näissä asioissa. Mutta en vaan koskaan saanut heiltä sellaista tukea vaikka kuinka olisin yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa kysyä. Moni vanhempi olisi onnellinen ja ylpeä kun aikuinen lapsi kysyy neuvoa. Mutta ei vanhempi voi niitä neuvoja tyrkyttää, siitä tulee helposti riitaa.
Mä pelkään että äitini esim. Kuvittelisi, että oon ihan avuton ja että lähtee karkuun, jotta itsenäistyisin jos alan kyselemään.
Jos äitisi on mieleltään terve, hän ei tee mitään tuollaista. Ei aikuisetkaan lapset kaikkea tiedä ja kokeneemmalta ihmiseltä on ihan normaalia kysyä neuvoja.
Tämä(kin) ehkä johtuu isästäni, jonka kanssa opin jo lapsena ettei häneltä voi kysyä mitään koska vastaus oli: ota itse selvää tai "etkö sä nyt sitäkään tiedä" . En sitten paljoo kysellyt.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa. Itse juuri kipuilen kun en antanut neuvoja selvitä. Olisi onnellinen jos nyt vielä kysyisivät.
Ja toinen kysymys, miksi et vaan anna niitä neuvoja?
-ap
Ei olla niin läheisiä että tietäisin minkä asian kanssa mahdollisesti kamppailevat. Ihan puhelimella soittaen tai viestien.
Eikö sulla ole vanhempana jonkinlainen velvollisuus pitää lapsiisi läheisiä välejä?
Vierailija kirjoitti:
KYS
No tämäpä oli tosi tarpeellista. Onko paha olo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa kysyä. Moni vanhempi olisi onnellinen ja ylpeä kun aikuinen lapsi kysyy neuvoa. Mutta ei vanhempi voi niitä neuvoja tyrkyttää, siitä tulee helposti riitaa.
Mä pelkään että äitini esim. Kuvittelisi, että oon ihan avuton ja että lähtee karkuun, jotta itsenäistyisin jos alan kyselemään.
Jos äitisi on mieleltään terve, hän ei tee mitään tuollaista. Ei aikuisetkaan lapset kaikkea tiedä ja kokeneemmalta ihmiseltä on ihan normaalia kysyä neuvoja.
Tämä(kin) ehkä johtuu isästäni, jonka kanssa opin jo lapsena ettei häneltä voi kysyä mitään koska vastaus oli: ota itse selvää tai "etkö sä nyt sitäkään tiedä" . En sitten paljoo kysellyt.
Äitisi ei ole isäsi. Ja jos vanhempasi eivät suostu neuvomaan, sitten ei tosiaan auta muu kuin ottaa itse asioista selvää. Voit vaikka kertoa tässä ja nyt, mihin tarvitset neuvoa. Yritän auttaa, jos vain osaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaatia ri voi. Neuvoja voi kyllä kysyä, ja normaaleissa tilanteissa voisi odottaa, että niitä saa.
Mihin asiaan toivot nyt neuvoja?
Sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Sosiaaliseen käytökseen ja käytöstapoihin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa. Itse juuri kipuilen kun en antanut neuvoja selvitä. Olisi onnellinen jos nyt vielä kysyisivät.
Mitenhän sellaista voisi kysyä?
-ap
Esim näin: -
-äiti/isä, törmäsin tämmöisen juttuun, tiedätkö sinä siitä jotain?
-olen Tällaisessa tilanteessa, mitä mieltä olette, olisiko nyt hyvä toimia näin vai noin?
-mietin tämmöistä asiaa, onko teillä mielipiteitä siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatia ri voi. Neuvoja voi kyllä kysyä, ja normaaleissa tilanteissa voisi odottaa, että niitä saa.
Mihin asiaan toivot nyt neuvoja?
Sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Sosiaaliseen käytökseen ja käytöstapoihin.
-ap
Anna joku konkreettinen esimerkki niin yritämme auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi ei ole isäsi. Ja jos vanhempasi eivät suostu neuvomaan, sitten ei tosiaan auta muu kuin ottaa itse asioista selvää. Voit vaikka kertoa tässä ja nyt, mihin tarvitset neuvoa. Yritän auttaa, jos vain osaan.
Olen tosiaan kaiken oppimani melkein kerännyt keskustelupalstoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatia ri voi. Neuvoja voi kyllä kysyä, ja normaaleissa tilanteissa voisi odottaa, että niitä saa.
Mihin asiaan toivot nyt neuvoja?
Sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Sosiaaliseen käytökseen ja käytöstapoihin.
-ap
Anna joku konkreettinen esimerkki niin yritämme auttaa.
Esimerkiksi olisin toivonut että mua olisi kasvatettu niin, ettei minusta olisi tullut niin kynnysmatto. Että olisi jotain keinoja puolustautua.
Toisaalta ehkä se johtuu siitä, että pahin kiusaajani oli toinen vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai saa. Itse juuri kipuilen kun en antanut neuvoja selvitä. Olisi onnellinen jos nyt vielä kysyisivät.
Mitenhän sellaista voisi kysyä?
-ap
Esim näin: -
-äiti/isä, törmäsin tämmöisen juttuun, tiedätkö sinä siitä jotain?
-olen Tällaisessa tilanteessa, mitä mieltä olette, olisiko nyt hyvä toimia näin vai noin?
-mietin tämmöistä asiaa, onko teillä mielipiteitä siitä?
Kiitos, sain tästä vähän inspiraatiota.
-ap
Sosiaalisiin tilanteisiin hyvä tapa kysyä neuvoa on kertoa jostain oman elämän aiemmasta tilanteesta, jossa jollain tavalla tullut jotain konfliktintynkää tai väärinkäsitystä. "Mitä mieltä olet, sanoinko oikeasti jotain huonosti tuossa vai loukkaantuiko "Jaana" jostain ihan käsittämättömästä? Mitä mun olisi sun mielestä pitänyt tuossa tilanteessa tehdä eri tavalla?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatia ri voi. Neuvoja voi kyllä kysyä, ja normaaleissa tilanteissa voisi odottaa, että niitä saa.
Mihin asiaan toivot nyt neuvoja?
Sellaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Sosiaaliseen käytökseen ja käytöstapoihin.
-ap
Anna joku konkreettinen esimerkki niin yritämme auttaa.
Esimerkiksi olisin toivonut että mua olisi kasvatettu niin, ettei minusta olisi tullut niin kynnysmatto. Että olisi jotain keinoja puolustautua.
Toisaalta ehkä se johtuu siitä, että pahin kiusaajani oli toinen vanhemmista.
Sosiaalista kanssakäymistä opitaan niin, että mennää tilaisuuksiin jossa on muita ihmisiä ja aletaan juttelemaan. Aina kun ihminen opettelee uutta taitoa, joutuu myös sietämään virheitä ja epäonnistumisia. Sitten eikun uudestaan yrittämään. Olemalla muiden ihmisten kanssa opit myös käytöstapoja ja lukemaan sosiaalista koodistoa.
Jos haasteesi on kynnysmatoksi joutuminen, sinun tulee opetella assertiivisuustaitoja, eli kykyä olla jämäkämpi. Harjoittele uskottavasti sanomaan ei. Lisäksi jos jatkuvasti joudut tilanteisiin, jossa joudut sanomaan ei, ole todennäköisesti väärien ihmisten seurassa. Opettele siis tunnistamaan itsellesi suotuisa seura.
Vaatia ja vaatia, perkele. Miten olisi toivoa, pyytää, odottaa, kysyä?
Vierailija kirjoitti:
Olen 22-vuotiaan pojan äiti ja toivon, että koskaan ei tule sellaista aikaa, jolloin poikani ei uskaltaisi kysyä minulta mitä tahansa neuvoa.
"Äippä! Voisitko näyttää, miten naiselle tuotetaan orgasmi?"
"Kai me voidaan kokeilla sitä myös?"
Mikä ihmeen tietotoimisto se vanhempi sulle oikein on? Lue Raamatusta Sananlaskujen kirja, siitä saat paljo paljon elämänohjeita ja viisautta kaikenlaisiin elämäntilanteisiin. Tosi hyvä on. Vahempiesi ohjeet voi viedä metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KYS
No tämäpä oli tosi tarpeellista. Onko paha olo?
Ap:tä auttaa KYS
Jos äitisi on mieleltään terve, hän ei tee mitään tuollaista. Ei aikuisetkaan lapset kaikkea tiedä ja kokeneemmalta ihmiseltä on ihan normaalia kysyä neuvoja.