Saako vanhemmilta vaatia kasvatusta vielä aikuisena?

1Poikani, älä unohda sitä mitä opetan,

pidä kaikki käskyni mielessäsi,

2sillä ne kartuttavat päiviesi määrää,

antavat sinulle elinvuosia ja menestystä.

3Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta

kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun,

4niin saat rakkautta ja kiitosta

sekä Jumalalta että ihmisiltä.

5Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,

vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.

6Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi,

hän viitoittaa sinulle oikean tien.

7Älä luulottele olevasi viisas;

pelkää Herraa ja karta pahaa.

8Siinä on sinulle lääke,

joka pitää koko ruumiisi terveenä.

9Siitä, mitä omistat, anna Herran kunniaksi uhrit,

kaikesta sadostasi paras osa.

10Silloin varastosi täyttyvät viljasta

ja viini pursuaa puserrusaltaistasi.

Sosiaaliset taidot opitaan muiden ihmisten seurassa. Voi vaikka vain tarkkailla alkuun, kunhan nyt ei outona mulkoile. Kuunnella.

Elämä on riskinottoa. Ap välttelee elämää ja risejä, ei ota vastuuta itsestään. Aikuisiässä irrottaudutaan vanhemmista, ei kerjätä päästä takaisin kohtuun.

Kasvatustyö - oli sitä tai ei - on tuossa vaiheessa jo ohi. 

Neuvoja voi kysyä, muttei vaatia.

Mutta uskotko saavasi mitään hyviä neuvoja tai elämänohjeita kasvatuksen laiminlyöneiltä vanhemmilta?

Sinuna kysyisin mieluummin vaikka tekoälyltä vastauksia, tai sitten joiltain järkeviltä ihmisiltä, ja siltikin miettisin ja tunnustelisin vastauksia vielä itse. Toisten neuvot, hyvää tarkoittavatkin, voivat johtaa täysin harhaan. En kysyisi ohjeita päihteidenkäyttäjiltä tms.

Kannattaa myös muistaa että muiden neuvot - oli ne sitten omien vanhempien tai jonkun muun, on aina sen toisen ihmisen näkemyksiä perustuen uskomuksiin ja kokemuksiin. Luotan siis eniten omaan perstuntumaani sekä omiin tunteisiini. Jos joku järkevä asia kutsuu puoleensa, tuskin mitää huonoa itsellesi silloin teet.