Lue keskustelun säännöt.
Tänään tajusin sen, minulle ei ole tarkoitettu kumppania
20.07.2025 |
Ainaisia pettymyksiä, yksipuolisia ihastuksia, hyväksikäyttöä. Miksi?
Kommentit (57)
Taaskaan ei ole itse tehty mitään asian hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedotusvälineissä puhutaan tasaisin väliajoin nuorten naisten yksinäisyydestä, mutta missään ei ole nuoria naisia etsimässä seuraa. Valehtelevatko tiedotusvälineet vai eivätkö nuoret naiset oikeasti halua ratkaista ongelmiaan?
Tässä keskustelussa toistuu sama kaava. Miten selitätte tämän ristiriidan, että yksinäisiä ja kokemattomia nuoria naisia pitäisi olla pilvin pimein, mutta omat ja tuttavieni kokemukset seuranhausta sekä naisten kohtaamisesta arjessa ovat täysin päinvastaisia?
Kaikki kiinnostavat ovat aina poikkeuksetta varattuja.
Pistämpä pääni pantiksi, että kirjoittajat eivät tee yhtään aloitteita saadakseen kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä. Täytin kuukausi sitten 40, ja samalla päätin vihdoin luovuttaa ja hyväksyä lopullisesti sen roolin, jota olen jo muutenkin kantanut koko aikuisikäni: se ainoa ikisinkku kaveriporukassamme, jota kukaan mies ei näytä haluavan.
Eli jota kukaan sinun kriteerisi täyttävä mies ei näytä haluavan. Muuthan ovat sinulle ilmaa. Vika voi olla vääristyneessä käsityksessä kiinnostavuudestasi parisuhdemarkkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstan yksinäiset miehet ja naiset (huom. ei vihapuhujat) voisivat yrittää keskenään kokoontua jotenkin livenä kukaties tätä kautta syntyisi pareja?
siinä vaiheessa kun luovutat puoliskon etsinnän nii lopeta myös kitinä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Ihastuksia, pettymyksiä ja luovuttamista. Jos toisiin ei voi luottaa niin sitten ei.
Elämäni tarina. Jännä miten paljon tähän ketjuun on löytynyt kumppania kaipaavia ikisinkkuja, kun palstalla normaalisti väitetään, että naiset eivät edes halua kumppania. Kiva, että heitä kuitenkin on, vaikken minä heitä löytäisikään tai heille kelpaisikaan ja päinvastoin.
m
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä. Täytin kuukausi sitten 40, ja samalla päätin vihdoin luovuttaa ja hyväksyä lopullisesti sen roolin, jota olen jo muutenkin kantanut koko aikuisikäni: se ainoa ikisinkku kaveriporukassamme, jota kukaan mies ei näytä haluavan.
No minä olen sinua vanhempi mies ja vailla kokemusta parisuhteesta mutta en vielä ole ajatellut luovuttaa ja ajatella, että minun kohtalon on jatkossakin elää ja olla sinkkuna. - Toisaalta en myöskään ole valmis tai halukas käyttämään suurinta osaa valveilla oloajastani kumppanin metsästämsieen ja hakemiseen. Tiedoatn kyllä, että saatan joutua elämään ja olemaan loppuikänikin sinkkuna kun näin elän/ toimin. Tämän vuoksi olen jo useamman vuoden yrittänyt opetella tekemään paljon muita valintoja ja päätöksiä, joista nautin ja iloitsen.
Edelleen olen varmasti myös itse suurin kriitikkoni ja arvostelijani mutta olen yrittänyt edes välillä muistaa sanoa itselleni jotain kannustavaa ja kaunista; ajatukseni tässä on, että miten kukaan pystyisi ikinä rakastamaan tai edes ihastumaan minuun, jos koksiin itseni vain ja ainoastaan turhaksi tai arvottomaksi. Toiseksi siksi, että uskon, että minun on helpompi yrittää muuttaa itseäni, kuin odottaa miuiden tai kenenenkäön muutavan suhtautumsitani minuun. Yritän olla enimmäkseen paras (jmutta sanaaikaisesti myös huonoin) versio omasta itsestäni,
Suhteeni tai erilaiset suhtautumiseni (tunteet ja kokemukset) itsestäni ovat asioita, joiden kanssa joudun tai saan elää loppuikäni riippumatta siitä elänkö sinkkuna vai parisuhteessa. Kolmanneksi elämästä tekee aika kuluttavan jos siitä tekee jatkuvaa sitkuttelua ja kuinka sitten ja sitten kun on niin ja niin paljon paremmin. Tämä ei tarkoita sitä etteikö saisi olla päinvastoin minusta pitää olla haaveita ja unelmia joista osaa kohti ainakin itse olen yrittänyt pyrkoiä ja joita olen yrittänyt tavoitella. Osa niistä on toteutunut. Tosiet eivät ehkä koskaan. Mutta tyhjän saattaa saada pyytämättäkin
En minä omaa ikisinkkuuttani tapaa mainostaa tai tuoda esille mutta en toisaalta kielläkään, jos joku sattumalta haluaa kysyä ja udella parsiuhdehistoriaani. Vaikka välillä tekee ja on tehnyt kipeää kun on oma kohtalo on ollut, ainakin toistaiseksi ikisinkun elo, niin en usko siihem että se paranee muita syyttelemällä tai muiden valintoja ja päätöksiä arvostelemalla. Riittämättömyyden tunne ja itse inho ja vastenmielisyys itseä kohtaan ovat käyneet tutuiksi; mikä minussa oikein on ja tai on ollut että juuri oma kohtaloni on ollut ikisinkun elo? - En tiedä mutta sen olen -kuten yllä yritin hieman kuvata. että oolen yrittänyt opetella tekemään valintoja japäätöksiä, josiat itse nautin ja iloitsen; elämään itseni näköistä ja kokoista eloa. - Eloa joka jatkuu toistaiseksi mutta tuskin ikusiesti. Aina voi olla varmasti paremmin mutta varmasti myös paljon huonomminkin. Siksi sitä yrittää vain olla yrittämättä kuitenkiaan liikaa muttei kuitenkaan liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt av-palstan sinkkutapaamista kehiin sitten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt av-palstan sinkkutapaamista kehiin sitten vaan.
Se, että on sinkku kertoo minusta (miehestä) todella vähän ihmisestä. - Vaikka toki ikisinkkuuteni on niin raskas asia, että en sitä tapaa sitä huudella tai alleviivata. Mutta on kyllä aina joitain kertoj turhauttanut kun on lukenut joistain -luojan kiitos ei kaiksita- ikisinkuista kertovia juttuja. Ikäänkuin näissä jutuissa haluttaisiin turhauttavasti luoda ja ylläpitää mielikuvaa, että kyllä, kyllä sinussa täytyy olla jotain erityistä vikaa kun olet aina ollut sinkku. Joko tuo vika on ollut ilmeistä (elänyt neliraaja halvaantuneena letkuruokinnassa sairaalassa tai vastaavassa suljetussa tilaasa 10 vuotiaasta) tai piilevää vikaa, kuten vallankin aiempina vuosina juttujen rivienväliin kirjoitettuna, että tarkoitus olisi kuitenkin löytää se samaa sukupuolta oleva kumppani mutta eihän sellaista voi kertoa Kirkko ja kaupunki lehdessä olevassa jutussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko miehiin enää luottaa? Edes uskovaisiin?
Ei eikä ole koskaan voinutkaan. Kuluu näilläkin mm. pornoa ja mieli on sen myötä syövyttynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama.
En jaksa edes pohtia, miksi näin on.
Huom. minulla ei ole paška luonne enkä ole ruma. Sen sijaan olen hyvin itsenäinen ajattelija, suhtaudun miehiin ihmisinä, en objekteina. Eli en flirttaile enkä tekeydy "viehättävämmäksi", en söpöstele enkä ole tyrkky.
Tämmöisille naisille ei sitten kai ole sopivaa kumppania olemassa.
Tekstistäsi löydät vastauksen.
Suhtaudut miehiin ihmisinä, ikään kuin ilman sukupuolta. "En flirttaile tai tekeydy viehättävämmäksi".
Sinulta puuttuu se sukupuolten välinen (seksuaalinen) jännite, jota pariutumiseen tarvitaan.
Eivät eläimetkään mitään vokottele ja silti ne pariutuvat. Laittakaa ne pornot kiinni ja takaisin todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ilmaantuu lähinnä nepsyjä miehiä. Nyt olen avoimessa suhteessa yhden kanssa, muu ei kannata.
Mikä v.tun avoin suh.de on. Eihän se ole suhde.
Saat.nan avonaista peräaukkoja myöden sekä miesi että naisi. Oksennus.🤮
Vierailija kirjoitti:
Pistämpä pääni pantiksi, että kirjoittajat eivät tee yhtään aloitteita saadakseen kumppanin.
Nainen jahtaamassa miestä? Pitääkö olla sträpäri jo valmiiksi päällä vai vasta sitten kun ollaan kahden kesken?
Tekstistäsi löydät vastauksen.
Suhtaudut miehiin ihmisinä, ikään kuin ilman sukupuolta. "En flirttaile tai tekeydy viehättävämmäksi".
Sinulta puuttuu se sukupuolten välinen (seksuaalinen) jännite, jota pariutumiseen tarvitaan.