TOUKOT touhukot viikonloppuna

Anteeksi, mun näppäimistöstä on näköjään kirjaimia hukassa (viittaan tuohon sokeritarinaan). Sektion pelkoa oli joillakin. Tänä aamuna juuri tarinoin kuusivuotiaalle syntymästään, sektiosta. Sen perään kaksi muutakin on tullut sektiolla. Ja cottoni, siskon koira, joka oli mummalla synnyttämässä, sai toimestani kuljetuksen pieneläinklinikalle sektioon. Että vähän elintaso?ongelma, koiralle mumma ja paappa oli syöttänyt hirvenlihaa ja muuta ravitsevaa. Kuusi pentua oli aikas isoja. Mutta henkiin jäivät kaikki.



Masukki melskaa tälläkin kovasti, kipeää tekee voltit ja tyrkkimiset. Kai yrittää venyttää tilaa itselleen.



Ei mulla varmaan mitään asiaa ole. Mietin vaan, en sitä kuka ensiksi poistuu vauvapalstalle, vaan ketkä kesäkuun puolella vielä roikkuu täällä, että tulis jo :-)

Minna rv 32

Ja terkkuja muuttotouhujen keskeltä! Pahin ruljanssi alkaa olla ohi mutta on tossa vielä noita laatikoita pyörimässä, että hommaa riittää ainakin tälle päivää. Äippälomasta en oo vielä ehtiny nauttia. Olo on ollu TODELLA pirteä, päikkäreitä en oo tarvinnu vähäisistä yöunista huolimatta, nukuttua en oo oikein saanu eikä oo kyllä oikein ehtinykään. Eilen aamulla heräsin joskus 4 aikaan enkä saanu enää unta. Tänään nukuin peräti puoli 8 asti. Tosin mää meen aina aikasin nukkumaan ku en jaksa valvoa myöhään. Nyt on oikeesti niin ihana olo, asustella ihan uudessa kodissa, jossa on tilaa. Oikein nauttii kotona olosta :) Nyt vaan ootellaan millon vaavi päättää syntyä..



Sämpyläisen (?) sosekeitto kuulosti herkulliselta, täytyy kokeilla joku päivä. Sosekeitot on aivan ihania, mutta niiden syönti on jääny viime aikoina vähemmälle ku ukko ei suostu syömään niitä. Ihanaa, äippä lupas leipoa meille pullaa. Onpahan sit mitä tarjota, jos joku sattuu tuleen kylään. Tosin eihän meillä täällä hirveesti niitä tuttuja ole, pari serkkua ja pari muuta.. Anoppi ja ukon sisko taitaa olla seuraavat vieraat, jotka toivottavasti tulee visiitille kunhan meidän äiti lähtee.



Jaahas, taidan tässä alkaa hommaileen jotain. Aurinkoista ja lämmintä sunnuntaipäivän jatkoa! :)



Unelm@ rv 34+6 (viikot ne vaan vierii eteenpäin)

ja aprillipäivää :) aattelin hiukan josko viittis aprillata lähipiiriä ja ilmottaa, että synnärille jo mennään! ehkei kuitenkaan, olisivat liian kauhuissaan kun on vielä niin aikasta. mun äidillä on huomenna synttärit ja mummulla ois ollu sopiva mahdollisuus sillon :) toivottavasti ei kellekään oikeesti vielä tule tositilanne! mut aikapian jo joku saattaakin siirtyä vauvantuoksuiseen vaiheeseen :) mulla kun on la vasta 25.5 niin ei ole mahdotonta, että kuuluisin niihin häntäpään roikkujiin, jotka vielä kesäkuussa täällä tiedustelee onko muita enää jäljellä... no, eiköhän me ennen juhannusta olla kaikki toisella palstalla? :)



ikävää kun teillä on ollu masennusta ja sokereita ja yksinäisyyttä. mulla oli masennusta kyllä ennen raskautta kun oltiin lapsettomia... nyt on ollu vaan ajoittain jonkinasteista alakuloa ja itkuherkkyyttä, mut ei masenna niin. voimia teille! ja yksinäisyyttä en kestä just lainkaan. oon ison perheen lapsi ja tartten hulinaa :) siksipä menen jälleen alkuviikoksi kummilasten luo!



( . ) " napapiiri" 115cm! löysin siis viimein mittanauhani. oli " hukassa" liian näkyvällä paikalla pöydänreunalla! mulla käy usein näin... :)



hentoa turvotusta, närästystä ja hikkaa. vessassa pitää taas käydä useammin (varsinkin öisin kun on muutenkin hankalaa nousta sängystä...) ja harjotussupisteluja on ollu hiukan enemmän. eilen vihlasi muutaman kerran kohdunsuutakin, mut en hätääntyny. kunhan hiljentää tahtia ja mikään ei pahene niin ok. mut mietin kuitenkin, että uskaltaako vielä mennä uimaan? pitäskö tarkistuttaa tilanne ennen? lääkäri tarkisti kuukausi sitten ja sillon oli kiinni, kiinteä ja 3cm. taidan kysyä neuvolassa keskiviikkona.



taidan lopettaa tältä erää tähän, ettei tuu hirmupitkää juttua. kaunista kevätpäivää ja parempia oloja/mieliä kaikille! :)



+illalla " kummilaan"

+vauvanen mulii

+ihan ok olo



Tiina ja muksunen rv 33!

Minä rakastan pikkuvirpojia! Hankin aina kaapit väärälleen karkkia ja odotan aivan innoissani pikkuisia noitia. Jo nuorempana aiheutin hämmennystä talon muksuissa tai oikeastaan heidän vanhemmissaan, kun huomasivat, että se vihaisennäköinen mustiin pukeutuva heviharakka oli aina aivan innoissaan virpojista ja varautunut isolla läjällä pääsiäismunia palkitsemaan pikkutrulleja.



Kiitos SAMMAKKOISELLE keittoreseptistä! Pistän heti kokeiluun, kun pystyn taas syömään mausteita. Nyt närästys on niin järkyttävää, että suola ja mustapippuri ovat ainoat, mitä uskallan käyttää. Sosekeitot ovat ihania mutta kuten monella muullakin, myös mulla tuo mies ei niihin oikein syty.



Aprillipilaa olen koettanut myös pähkäillä. Mies kielsi kaikki vauvaan ja synnytykseen liittyvät pilat. Höh. No, ehkä ihan ymmärrettävää..



Käykää lukemassa Synnytys-palstalta niitä hassuja juttuja, mitä miehet ovat sanoneet/tehneet synnytyksessä. Nauroin eilen illalla aivan vedet silmissä niille jutuille, aivan hillittömiä!



Synnytys on alkanut kiinnostaa kovasti. Vieläkään en osaa jännittää tai pelätä mutta kovasti kiinnostunut olen. Olen kovasti käynyt vakoilemassa tuolta Synnytys-puolelta ihmisten kokemuksia. Vähän olosi malttamaton olo. Kuinka sitä voikaan innoissaan odottaa jotain, mikä tulee olemaan tuskallisempaa kuin mikään aiempi kokemus?



Oma napa voi kivasti. Liikettä on mukavasti ja itsellä olo on selvästi parempi kuin eilen. Tuolla häpyluun ja lonkkien tietämillä on kaikenlaista vihlontaa ja outoa kihelmöintiä.



+Jos tule virpojia, syön itse kaikki pääsiäismunat

+Viimeinen kuukausi ennen MEIDÄN KUUKAUTTA!!!!

+Mies lähtee kohta soundcheckiin ja sitten kaivan esiin jäätelökakun ja katson CSI:n nauhalta



Iloista mieltä kaikille pönäköille prinsessoille!



Jansku 34+1

Aprillipäivä tosiaan=) mulla kävi sama pila mielessä että kenellehän laittais viestiä et synnyttämään lähössä ollaan;) en nyt kuitenkaan viitti ettei kukaan järkyty:D kuitenkin vielä 7-8viikkoa aikaa laskettuun....

Mä vaan jotenkin elän sen ensimmäisen lasketun ajan mukaan...en malta uskoa että roikkuisin täälä vielä kesäkuussakin vaikka katotaan vaan niin sinne kesäkuuhun mennään:( ääh mä en jaksa!!tää maha on aivan toista luokkaa kun pojan odotusaikana!eilen ukolle suihkussa sanoinki et kato nyt eihän mulla viimeks ollu näin iso maha vasta ku viimesillä viikoilla!!vai oonko tosiaan unohtanut....en kyllä ole ja muutenkin viimeks maha oli monen mielestä pieni ihan loppuviikoilla... näin itekkin muistan et ei kyllä tätä vauhtia kasvanut=)

Mulle kyllä sopis madam mamman ennustuspäivä 8.5 syntyis:)

Kyllä jännittää kuka meistä ensimmäisenä poksahtaa! eikai vaan MARTINA tai ONNIPAPUNEN oo lähtenyt synnyttämään????ei oo ilmotellut vielä itestään vai olinko sokea enkä huomannut....



( o ) napa kyllä muistuttaa jo tollasta(varmaan meillä kaikilla;) )

ihan hyvä vointi muuten mutta tää ähky olo saa niin hengästymään ja tukalaks olon!ei paljo pysty syömään ku het tulee niin täys tunne!

ruuasta puheen ollen kuulostipas herkulliselta se keitto..KIITOS ohjeesta. kokeilenpa ehkä minäkin joku päivä:D

Nyt täytyy mennä pyykkiä laittamaan kuivumaan..hyvä vointista sunnuntain jatkoa kaikille!!!!!!



toymama 32+1

Ajattelin aluksi, että lukasen vain pinon läpi ja käyn sitten nukkumaan hetkeksi.



Toymama; yhtenä kappaleena ollaan vielä. Vauvan kannalta toivon, että aika pitkään vielä, oman vointini takia toivoisin saavani nyytin kainaloon vaikka jo tänään.

Joka paikka on tulessa, alapää varsinkin. Sellaista polttelua ja viiltelyä :(



Kiva, että on muitakin pingviinejä liikkeellä :)



Käytiin eilen hakemassa kaksostenrattaat, ei olla vielä koottu niitä. Tänään jos ehtisi tuossa iltapäivällä katsastaa, että ovat oikeat meille antaneet :)

Ihanaa päästä hiplaamaan niitä ;)



Aprillipilasta; Äitini soitti kummitädilleni aamulla ja kertoi meidän saaneen viimeyönä KAKSOSET! Se oli vielä mennyt läpi, oli ollut niin tohkeissaan :) Hän tiesi, että olemme käyneet monessa ultrassakin, mutta ei silti heti tajunnut, että eihän tuo voi pitää pakkaansa.



Itse ajattelin aluksi pilailla synnytyksen kanssa, mutta päätin jättää väliin. Koska jos lähtö tänään tulisikin, niin kukaan tuskin uskoisi enään...



Ystävälläni on huomenna LA ja nyt jännitän hänen puolestaa ( eihän sitä tiedä vaikka oltaisiin yhtäaikaa laitoksella, jos hällä menee yli ja mulla syntyy ennen la:ta )



Noista synnytystreffeistä; Muistakaa nyt Tanperelaiset, että vapun jälkeen mennään Pyynikin portaille käynnistään synnytykset, jos ei aikasemmin poksahdeta ;)



Onnittelut Pikku-tyypille, Unelmalle ja Minnikselle uusista asunnoista :)



Oikein mukavaa noitien päivää kaikille ( minä pidän peukkuja, ettei ne ilmesty meidän oven taakse, ainakaan pojan päikkyjen aikana )



OP, Käpy 34+5 ja " Iivari" 1v6kk

Tää koko juttu on nyt omaa napaa, palaan myöhemmin lukemaan teidän kuulumisia. Mun jatkuva heikotus sai laajemmat mittakaavat tossa perjantaina, kun pyörryin kotona eikä mistään enää tullu mitään. Onni onnettomuudessa, että mies oli kotona ruokiksella ja pääsin sit nopeesti äitiyspolille. Ei kantanut enää omat jalat, joten siellä mua sit kuskattiin paareilla ja tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset. Tärkein: vauvalla kaikki hyvin, painoakin oli tullut 1800g ja mulla paikat kiinni. Huonoa: mun verenpaineet oli tosi matalalla; 70/39. Lääkäri halusi sisätautien ja neurologian konsultaatiot ja mä luulin, että ne lääkärit tulis vaan sinne ja kertois mitä mieltä ne on. Eikä mitä:



Mut kärrättiin ensi-avun sisätauti puolelle, jossa oli kauhee ruuhka ja sitä selvittämässä yks lääkäri (ihan höpö setä). Potilaina oli vanhuksia ja minä. Koko ajan tuotiin ambulanssilla lisää sellaisia, jotka menivät mun edelle. Mut laitettiin sydänmonitoriin ja sit vaan odottamaan. Olin tosiaankin syönyt kahdeksan maissa aamiaisen, eikä tietoakaan siitä, että oisin saanu jotain juotavaa/syötävää. Sanoinkin mua hoitaneelle mieshoitajalle, että arvaa onko kivaa olla raskaana ja nälissään. Kello oli silloin jotain kuus. Mun mies ei päässy lainkaan toimenpidehuoneeseen ja se lähetettiinki sitten kotiin odottaan. Lääkäri totes, että todennäköisesti meen synnytysvuodeosastolle, mutta ensin pitää tutkia. Verenpainetta mitattiin koko ajan ja kävi se sit jossain vaiheessa 90/47 lukemissa.



Neurologi ja sisätautilääkäri olivat sitä mieltä, että kyseessä on asennosta johtuva huimaus, jossa sikiö siis painaa niin, että veri ei pääse kunnolla kiertään. Sitten multa vielä ultrattiin sydän ja jäin taas odottaan osastolle vientiä. (Helvetin byrokratia, päätös tuli ennen seitsemää, mutta lääkäri kirjoitti paperit vasta niin, että ysiltä olin osastolla.)



Eli sitten vaan tutulle osastolle kontrolliin. (tää oli nyt 6.kerta samalla osastolla tän raskauden aikana, kovin ovat kätilöt tuttuja:)). Mies oli siellä sitten vastassa. Ne oli ensin ohjanneet sen sisätautiosastolle, jossa joku opiskelija oli sekoittanut mut johonkin toiseen ja oli selittänyt miehelle, että mut on just leikattu! Raukka oli jo ollu hätää kärsimässä, kun onneks vanhempi hoitaja oli korjannut asian, että ei sun vaimo täällä oo.



Lyhyesti virsi kaunis: vakuutin tänään lääkärille, etten tee mitään fyysistä yksin (ei enää lenkkejä, ei minkäänlaista siivousta, kaupassa käyntejä ym.) ja katson, etten oo kotona kauheesti yksin. (joo, äiti taas muuttamassa meille... ja anoppi) Noi verenpaineet on nyt se tärkein huolen aihe ja ne pistää nupin sekaisin. Mies sanoi, että olin ollu aika kaameen näkönen tossa lattialla, kun silmät olivat pyörineet väkkyrää. Eikä niille oikeen voi mitään. Tänään mitattiin lukemia 80/40 tienoilla. Kontrollia on sitten äippäpolilla ja neuvolassa.



Kaiken tämän aikana Otto voi vallan mainiosti. Sydänkäyrät olivat ihan priimatavaraa lääkärien mukaan ja liikkui tosi vilkkaasti. Se on se pääasia ja kyllä mä ite kestän vaikka mitä, kunhan tolla vauvalla on kaikki kunnossa. Ei tässä enää niin pitkä matka maaliin oo!!



Huh, helpotti, kun sain tän purettua kirjallisesti. Nyt mä otan hiukan zzz-maailmaa ja luen sitten mitä te ootte hommailleet pe-la-su:)



Almis (jolla olo sellainen, että olis kaamees krapulassa laivalla) ja Otto 33+1

Kauhea kokemus sulla!

Taitaa olla vähän sama homma kaikissa sairaaloissa, että on niin paljon potilaita eikä ehditä kunnolla hoitaa kaikkia! Muistan omasta sairaalakeikasta sen, että pahinta kaikessa oli juuri tuo, mitä tapahtui sullekin, että makuutetaan ensiavussa tuntitolkulla eikä anneta ruokaa. Se on raskaana olevalle kauhea tilanne!



Nuo paineet olivat kyllä niin alhaiset, että oikein hirvittää. Nyt sitten olet kiltisti ja et tee mitään ylimääräistä, ettei vaan käy mitään kurjaa!



No, onneksi pääsit kotiin!



Hymyä ja hyvää mieltä!



Jansku 34+1

Ajattelin että käyn vaan äkkiä lukemassa viikonlopun jutut kun on ihan hirveä väsymys ja pakko päästä pötkölle kun siivosin auton äsken, ja se veti ihan piippuun..



Mutta pakko lähettää halit ja jaksamiset Almaeinolle!!! Sulla rankka reissu takana..toivottavasti nyt on kaikki hyvin ja todellakin maltat levätä! Tärkeintähän on että vauvalla kaikki hyvin, mutta pidä myös itsestäsi huolta! Oikein paljon lämpöisiä ajatuksia ja tsemppiä sinne koko perheelle!!!



Nyt pehkuihin!! Iloista huhtikuuta:D

Mirage 34+2

ALMAEINO;hui kamala kokemus!!Onneks vauvalla kuitenkin kaikki hyvin ja itse oot kunnossa verenpaineen alhaisuudesta huolimatta.hyvä että pääsit pikasesti tutkimuksiin:) toivottavasti nyt kaikki menee hyvin ja otappa nyt rauhallisesti!!hyvä että sielä on sulla sitten " vahteja" jos äitis ja anoppi sinne tulee:D jaksuja!!

ONNIPAPUSELLE myös paljon jakusja olon kans!!yäkkistä voin vain kuvitella millasta on jos alapää tulessa ym. kaikki mahdollinen inhottava tunne:( onneks nyt kumminkin vielä yhtenä kappaleena tosiaan vauvan kannalta:) eiköhän nää viikot tästä mene ja pian saa vauveli tullakkin;) pysyis hetken vielä vaikka ei varmasti kivat oltavat!! suuret jaksut sinne!!!!!

entäs MARTINA huhuu??? minäkö utelias:D ? pakko oli oiekin tulla kurkkaamaan onko teistä kuulunut.....niin jännittäviä aikoja kyllä jo elellään,ei ikinä tiedä kuka on synnyttämässä!!



hups nyt mentävä...poika TAAS eteisessä kenkien parissa ja ukko omilla menoillaan......ei auta kun juosta pojan perässä:)



toymama taas

Empä ole kerenny koneella olemaan koko viikonloppuna kun on ollut kaikkee menoo niin kamalasti.. Mutta synnyttämään en ole vielä lähtenyt vaikka perjantai ja lauantai tuli aika reippaasti ihan oikeesti jo kivuliaita suppareita..



Täytyy tulla myöhemmin illalla, nyt taas pitää rientää....:(



martina 34+6

Viikonloppu mennyt mukavasti kotosalla. Eilen saatiin jopa pitkästä aikaa siivottua vähän paremmin, ja tänään vastaanotettu sitten vieraita oikein urakalla. Eilen supisteli jo aika ikävästi illalla, kun aamu tuli aloitettua s:llä, päivällä kaupoissa juoksua (miten se mies ei tajua, että kävelee liian lujaa eikä hyväksy välipaloja?), riehakkaitten lasten kanssa ulkona pyörimistä, siivousta jne. Auts!! Nyt taisi tulla jo sellaisia, jotka tekivät tuhojaan. Pitänee vähän rajoittaa... Mutta miten selitätte arvoisille miehillenne tilanteen varsinkin te, joilla on lapsia? Siis että jokainen 14-kiloisen lapsen pyllynpesu tms. ottaa jo johonkin? Mulla on vielä tekemistä siinä asiassa täällä kotona. Tuntuu kuin lapselle selittäisi asioista, ja mitään ei tuntuisi syttyvän korvien välissä...



Nyt olen kauppareissuilla alkanut jo vähän keräillä vauvatilpehöörää. Tutteja, vanhoihin pulloihin uudet tutit, harsoja ym. toin vk-lopun kauppareissuilta. Vaippoja en kehdannut vielä tielle tuoda:D Tuntuu, että on niin hatara pää, että kaikki laitettu on kotiinpäin. En jaksaisi enää yhtään käydä kaupassa! Nyt kun jaksaisi kaivaa vielä liivit, pumput sun muut jostain tämän kämpän uumenista, homma ei olisi yhtään huonompi. Ainoastaan se, ettei mulla ole hajuakaan, missä se vauva nukkuu aluksi! Mies protestoi vieressä nukuttamista, ja mulla onkin edellisten kans ollut Emmaljungan kova kantokoppa sängyn vieressä. Nyt se on myyty:/ Pinnis ei tänne mahdu ja äippäpakettia en ottanut, joten se siitäkin. Kellään ideoita?



Hoksasin eilen myös, että mulla onkin kans pieni vaunuongelma. Meillä on tuplat ja niihin pehmeä kantokoppa, mutta se koppa on lämpimille keleille hurjan kuuma! " Kannen" saa pois, mutta sitten koppa pysyy kasassa tosi huonosti, varsinkin kun ajattelee, että vieressä rymyää erittäin toimelias 2-vuotias. Voi apua! En pitänyt sitä pehmeää kantokoppaa mitenkään käytännöllisyyden riemuvoittona edellisen parinkaan kanssa...



Tällaiset käytännön ongelmat nyt alkaneet nostaa päätään, ja kertovat ehkä syvemmin jännityksestä. Olen nyt hoksannut, miten pian h-hetki on käsillä. Kääk! Vauvaa on jo kova ikävä, mutta kaikki muu (opiskelujen loppuunsaattaminen, synnytys jne.) meinaa pistää paniikkiin! No niin. hengitetäänpäs rauhallisesti ja ajatellaan, että tässä on nyt kuitenkin useampi viikko vielä aikaa. Nyt vain yritetään järkevästi jakaa se. Juupajuu.



Hyvänolon tuulia kaikille masentuneille, väsyneille ja kipeille! Muistetaan useammin istua alas, puhaltaa paha olo hetkeksi pois ja unelmoida:)



OM rv32+4??



ps. Se on jo huhtikuu!! En muista milloin viimeksi en olis aprillanut ketään eikä mua olis yritetty. Paitsi hetkinen, mikähän juttu Kalevassa olikaan puppua? Nyt meni kyllä ohi, parasta mennä kaivamaan lehti esiin...

Hei vaan kaikille, mäkin jouduin tarkastukselle.

Se pyörryttäminen ja unettaminen ei ottanut loppuakseen vaan pahetakseen. Soitin päiväystykseen ja ohjasivat synnytyssaliin puhelun. Lääkäri pyysi näytille ja niinpä sitä sitten käyrässä oltiin, vollotettiin, ultrattiin ja todettiin vauvan voivan hyvin mutta.. elekää nyt muut sokerit alkako huolehtimaan mutta minulla heittelee nuo sokerit välillä 2-10 ja lääkäri sanoi sen olevan jo vaarallista sekä minulle, että vauvalle. Siihen liittyy riski kohtukuolemasta..liikkeitä pitää nyt seurata ja näytille saa mennä heti kun tuntuu että liikkeissä on häikkää..Äippäpolilla lääkäri toivoi minun käyvän nyt viikottain.

Ihan on sellainen olo, jotta niinköhän minä tämän vauvan saan pidettyä elossa vielä viikkoja...anoppi ja ystävä kehotti vaatimaan osastolle pääsyä jotta tasaisivat sokerit siellä.. masennuksen pelkään kukkivan tätä menoa..ensimmäinen aavistus on siitäkin jo olemassa. Olen tietenkin todella väsynyt, enkä koe raskautta juuri nyt kovinkaan onnelliseksi olotilaksi. Toivon, että murhe ja masennus ei pilaa koko lapsen saamista..sinänsä kun nyt sen saan...huomenna pitää soittaa vielä sisätauti lääkärille ja katsotaan nyt mitä siitä seuraa. Pyörryttämiseen ei löydetty vielä syytä..sokerit ja verenpaineet oli ok..

Sinnikkäästi järjestelin vauvan vaatteita ja vollotin. Nousta tästäkin taas pitäisi..ei tyttäret todellakaan ole kevyt olo ja huoleton mieli.