Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahintahan tuossa on, että juuri vanhukset olisivat monille erinomaista juttuseuraa pitkän elämänkokemuksensa ansiosta. Vanhalla ihmisellä on enemmän kerrottavaa kuin kenelläkään muulla. Se että näiden kävelevien aikakoneiden annetaan lahota pystyyn koteihinsa, on suunnatonta sosiaalista haaskausta.

Hyvinharvalla vanhuksella on yhtään mitään järkevää kerrottavaa samat horinat kerta toisensa jälkeen. Nykyisin ihmiset elävät aktiivisempaa elämää vanhemmaksi. Oma eläkeikäkin on 68 v ja 50 vuotta sitten sen ikäiset oli olleet hyvässä lykyssä 20 vuotta eläkkeellä.

Siis häh? Eli vuonna 1975 olivat sun mielestä 68 - vuotiaat olleet jo 20 vuotta eläkkeellä? Höpö höpö, eläkeikä oli 65 v., joissain ammateissa alempi. 48-vuotiaana eläkkeelle pääsi aika harva.

Jotkut maataloudessa, tehdas

Aiemmin esim. 2000 luvun alussakin pääsi edelleen melko helposti eläkkeelle helpohkostakin työstä kun valitteli vaivojaan riittävästi..

Sosislismiin kuuluu kansalaisten laitostaminen. Sosialismissa yhteiskunnan etu menee yksilön edun edelle. Perhe ja yhteisöllisyys on uhka sosialistille yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä leskeneläkettä saavat naiset omaishoitaa?

 

 

Ovat omaishoitaneet aikanaan miehensä. Jatkossa leskeneläkettä saa vain 10 vuotta eli moni eroaa, kun mies sairastuu ja jättää hänet valtion hoidettavaksi. 

Heh, en minä ainakaan ehtinyt omaishoitaa miestäni. Hän kuoli ns.terveenä suitsait sukkelaan sydänkohtaukseen. En usko, että kukaan ikäihminen eroaa miehestään, kun leskeneläke loppuu. Joku voi ihan rakastaa toista niin paljon, että hoitaa hänet loppuun asti.

Olen vanhus enkä haluaisi joutua osaksi lapseni nykyisen perheen elämää. Onneksi ei tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Ennen yksi äiti hoiti kymmenen lasta. Nyt ei kymmenen lasta saa hoidettua yhtä äitiä.

Ei nykyäidit ole tehneet kymmentä lasta, siitähän tämä eläkeloisongelma juuri johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on suomalaisten naisten itsekkyys. Kaikki aika tarvitaan mielihyvän hankkimiseen ja omien "tarpeiden", kuten matkustelu, tyydyttämiseen. 

 

Lisäksi suomalainen nainen pistää välit poikki vanhempiinsa hyttysen herkästi. Kantaa kaunaa vuosikymmeniä tai koko elämän jostain jonninjoutavasta. Nainen sietää hädintuskin omia vanhempiaan. Esim. Avo- tai aviomiehen vanhemmista ei ole puhettakaan. Käskee vain pistämään välit poikki ja liian moni mies sen tekee. Sen sijaan että näyttäisi akalle mistä kana kusee. Tai jos ei käske niin huolehtii että kaikki vierailut ja muu sen sortin Manaaja-leffaa että välit katkeaa siten. 

Ja moni mies ei kykene koskaan napanuoraansa vanhempiin katkomaan. Asuisi vieläkin vanhempiensa kanssa jos voisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhannuksen vietosta vielä, tästähän koko juttu lähti. Ensinnäkin, jonkun pitäisi vanhus matkan takaa hakea ja muutaman tunnin päästä viedä takaisin kotiinsa, kun ei enää oikein pysty mökillä yöpymään, on ulkohuussi ja polut juurakkoisia.  Ei lähde kokolle, jonkun pitää jäädä seuraa pitämään, muuten valitetaan kun jätetään yksin, vaikka aivan hyvin pärjäisi mökillä yksinkin sen lyhyen ajan. 

Teemme tämän mökille kuljettamisen kyllä pari kertaa kesässä, mutta ei välttämättä juuri juhannuksena. 

Noinhan se on, mutta on se sen arvoista. 

Vanhukselle kannattaa ostaa mökille aikuisten potta, johon voi tehdä asiansa. Niin mekin tehtiin. Se vaan sitten täytyy pestä. 

Jos laiskottaa, voi vuokrata muovipussilla, jolla vie huuliin ja pussi roskiksieen. 

<

Äitini kertoi miten hänen tuttavansa oli otettu perheen etelän lomalle mukaan, mutta sitten vain kaikki retkeilivät/uivat jne. ja vanhus oli yksinään siellä loman ajaksi vuokratussa talossa. Ei nämä vanhukset pysty viettämään lomaa kuten lapsensa ja heidän perheensä.

Miksi kukaan haluaisi ilkeää vanhusta osaksi jokapäiväistä elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on suomalaisten naisten itsekkyys. Kaikki aika tarvitaan mielihyvän hankkimiseen ja omien "tarpeiden", kuten matkustelu, tyydyttämiseen. 

 

Lisäksi suomalainen nainen pistää välit poikki vanhempiinsa hyttysen herkästi. Kantaa kaunaa vuosikymmeniä tai koko elämän jostain jonninjoutavasta. Nainen sietää hädintuskin omia vanhempiaan. Esim. Avo- tai aviomiehen vanhemmista ei ole puhettakaan. Käskee vain pistämään välit poikki ja liian moni mies sen tekee. Sen sijaan että näyttäisi akalle mistä kana kusee. Tai jos ei käske niin huolehtii että kaikki vierailut ja muu sen sortin Manaaja-leffaa että välit katkeaa siten. 

Ja moni mies ei kykene koskaan napanuoraansa vanhempiin katkomaan. Asuisi vieläkin vanhempiensa kanssa jos voisi. 

Joo, tuonhan sen sanotte miehillenne jos hän ehdottaa että käytäisi kerran vuodessa äidillä.  

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi ilkeää vanhusta osaksi jokapäiväistä elämää?

Eikä vanhus halua ilkeiden,  lapsensa ja hänen puolisonsa nurkkiin tai edes kiinteään yhteyteen tallottavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tiedä, millaista on olla yksinäinen vanhus. Ongelman ratkaisun ensimmäinen askel kysyä yksinäiseltä vanhukselta, mikä hänestä auttaisi ongelmaan, eikä väittää että minä tietäisin paremmin. Tämä yksinkertainen, empatiaan pyrkivä ajattelu on hyvä lähtökohta noin ylipäätään asioihin, joista ei ole (vielä) omakohtaista kokemusta.

Anoppini on yksinäinen. Asuu yksin ja kärsii siitä kovin. Hän on välillä raskasta seuraa; roikkuu menneisyyden vääryyksissä, pitää uuvuttavia monologeja ja on äkkiväärä. Mutta hän on myös iloinen, huumorintajuinen, energinen ja leikkisä lastemme kanssa. Jälkimmäinen hän on silloin, kun häntä on nähnyt pidempään kuin pari tuntia kerrallaan.

Yksinäisyys tekee anopista vaikeamman ihmisen, kuten varmasti monen muunkin vanhuksen kohdalla. Olemme oppineet että anopin omassa päässä vellovat ajatukset on saatava ensin ulos. Sitten vanhuksen aivot tavallaan re-boottaa i

Bravo tälle kirjoitukselle! Tässä on niin paljon asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on suomalaisten naisten itsekkyys. Kaikki aika tarvitaan mielihyvän hankkimiseen ja omien "tarpeiden", kuten matkustelu, tyydyttämiseen. 

 

Lisäksi suomalainen nainen pistää välit poikki vanhempiinsa hyttysen herkästi. Kantaa kaunaa vuosikymmeniä tai koko elämän jostain jonninjoutavasta. Nainen sietää hädintuskin omia vanhempiaan. Esim. Avo- tai aviomiehen vanhemmista ei ole puhettakaan. Käskee vain pistämään välit poikki ja liian moni mies sen tekee. Sen sijaan että näyttäisi akalle mistä kana kusee. Tai jos ei käske niin huolehtii että kaikki vierailut ja muu sen sortin Manaaja-leffaa että välit katkeaa siten. 

Ja moni mies ei kykene koskaan napanuoraansa vanhempiin katkomaan. Asuisi vieläkin vanhempiensa kanssa jos vois

Kai mies osaa mennä vanhemmilleen ilman vaimoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on suomalaisten naisten itsekkyys. Kaikki aika tarvitaan mielihyvän hankkimiseen ja omien "tarpeiden", kuten matkustelu, tyydyttämiseen. 

 

Lisäksi suomalainen nainen pistää välit poikki vanhempiinsa hyttysen herkästi. Kantaa kaunaa vuosikymmeniä tai koko elämän jostain jonninjoutavasta. Nainen sietää hädintuskin omia vanhempiaan. Esim. Avo- tai aviomiehen vanhemmista ei ole puhettakaan. Käskee vain pistämään välit poikki ja liian moni mies sen tekee. Sen sijaan että näyttäisi akalle mistä kana kusee. Tai jos ei käske niin huolehtii että kaikki vierailut ja muu sen sortin Manaaja-leffaa että välit katkeaa siten. 

Ja moni mies ei kykene koskaan napanuoraansa vanhempiin katk

Paitsi ettei vaimo osaa.  Miehen pitää olla mukana.  Onko syy se että äitylille pitää näyttää avio-onnea vai ei uskalla hetkeksikään jättää miestään silmistään.

Samasta syystä mies ( vaimo ei laske yksin)  ei voi vanhemmillaan käydä ilman vaimoa eli ei ollenkaan.

Jos mies menee käymään äidillään ilman vaimoa silloinhan se vasta roikkuu napanuorassa ja tahtoisi takaisin äidin luo asumaan.

Toivoisi, että poika osaisi käydä niin ettei miniä tiedä. Poika taitaa olla aikamoisessa narun päässä. Kai akka katsoo kännykästä paikannusta, missä mies menee ja jo muutaman minuutin päästä puhelin soi ja määräyksiä alkaa tulla. Miniän kanssa on sukset ristissä olet jo monta vuotta, aikasemmin olin hänen piikansa. Käskyjä tuli aamusta iltaan ja lasten hoitoa riitti. Sitten ei enää työpanos riittänyt, vaan olisi pitänyt saada rahatkin ja keplotteli osa, joten en halua olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä on oman onnensa seppä. On ilkeää yrittää syyllistää muita omasta yksinäisyydestä ja pahasta olosta. Se on itsekeskeisyyttä puhtaimmillaan. Aidosti ihaniin ihmisiin pidetään kyllä yhteyttä.

Katso peiliin ja mieti oletko mukava ihminen? Onko seurassasi kiva olla? 

Meinaatko että kiusattu lapsi halusi kiusaajat lähelleen, kun oli mukava kiusattava ?

Vierailija kirjoitti:

Toivoisi, että poika osaisi käydä niin ettei miniä tiedä. Poika taitaa olla aikamoisessa narun päässä. Kai akka katsoo kännykästä paikannusta, missä mies menee ja jo muutaman minuutin päästä puhelin soi ja määräyksiä alkaa tulla. Miniän kanssa on sukset ristissä olet jo monta vuotta, aikasemmin olin hänen piikansa. Käskyjä tuli aamusta iltaan ja lasten hoitoa riitti. Sitten ei enää työpanos riittänyt, vaan olisi pitänyt saada rahatkin ja keplotteli osa, joten en halua olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan.

Meillä on tilanne niin että pojat soittavat roskia viedessään, työmatkalla tai jos vaimo on mennyt harrastukseensa.  Ovat juuri näitä miehiä joiden vaimot täällä mainitsevat olevansa parempisäätyisiä kuin puolisonsa.  Eli ensimmäisen polven kouluttautuneita.

Varmaan täällä kirjoittavista piikikkäistä naisista tulee herttaisia vanhuksia joita lapset käyvät päivittäin tapaamassa ja auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on suomalaisten naisten itsekkyys. Kaikki aika tarvitaan mielihyvän hankkimiseen ja omien "tarpeiden", kuten matkustelu, tyydyttämiseen. 

 

Lisäksi suomalainen nainen pistää välit poikki vanhempiinsa hyttysen herkästi. Kantaa kaunaa vuosikymmeniä tai koko elämän jostain jonninjoutavasta. Nainen sietää hädintuskin omia vanhempiaan. Esim. Avo- tai aviomiehen vanhemmista ei ole puhettakaan. Käskee vain pistämään välit poikki ja liian moni mies sen tekee. Sen sijaan että näyttäisi akalle mistä kana kusee. Tai jos ei käske niin huolehtii että kaikki vierailut ja muu sen sortin Manaaja-leffaa että välit katkeaa siten. 

Ja moni mies ei kykene koskaan napanuoraansa vanhempiin katkomaan. Asuisi vieläkin vanhempiensa kanssa jos voisi. 

Pitäisikö se katkaista siinä toivossa että joskus pääsee kaltaistasi myrkyllistä hůoraa painamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset ovat raskasta seuraa, kaikki pitää tehdä heidän ehdoillaan ja silti narisevat ihan kaikesta ja pilaavat kaikkien tunnelman. 

Tämä on kyllä raskasta. Ostin toivotun elämyslahjan (ei mitään extremeä) syntymäpäiväksi. Oli itsellä hyvä fiilis kun tiesin että lahja tulee olemaan mieleinen ja niin oli, mutta koko asia pilattiin sillä voivottelulla, kuinka tämä on kallista hän maksaa tästä edes osan (ei ollut, hänen osuus 35€ ja se oli lahja jonka itse HALUSIN antaa). Ihan liian paljon hänelle. Pelkkää jankkaamista, ilo yhteisestä tekemisestä meni nopeasti ohi. 

En ole ylpeä itsestäni että suutuin ja tiuskaisin, että on se kumma ettei voi lahjastakasn sanoa vain että kiitos. Joka asia on vääntöä. Tiedän, että tästäkin on iloinen ja riittää puhumista pitkäksi aikaa. Tekisin mielelläni näitä enemmänkin ja antaisin aikaani koska minua on autettu, mutta se ahdistus mikä siitä näyttää tulevan (kun on vaivaksi ja menee rahaa) on kamalaa. Se ahdistus, mikä siitä itselleni tulee kun näen, että minun kanssani ei sitä aikaa oikeasti haluta viettää tai kun autan, se on joko väärin tehty tai hoputtaa lopettamaan kun kyllä hän voi ne itsekin hoitaa (seuraavassa puheluissa sitten tuskailee kun kaikki saa itse tehdä eikä kukaan auta). Mun on ollut pakko asettaa rajoja, muutoin mulla menee mielenterveys.