Ärsyttää että jotkut vanhemmat auttaa aikuisia lapsiaan taloudellisesti ja muuten vaikka ne kävisi töissä

Meillä ei isä auttanut koskaan taloudellisesti päinvastoin  potkas pelolle heti peruskoulun jälkeen. Yksin piti pärjätä taloudellisesti...16 vuotiaana! En tiennyt ennen 19 vuotta että kela olisi voinut auttaa taloudellisesti. Koetin tulla toimeen opintuella ja opintotuen asumislisällä. Sain töitä vasta 18 vuotiaan ja sekin määräaikainen homma. Kun sain palkkaa niin isä oli heti käsi ojossa kinuamassa koska ei muka varaa ruokaan. Äiti aina ollut alistettu joten hänellä ei edes omaa pankkitiliä. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsytyshän on kateutta.

Itse saan joka kuukausi vanhemmilta 500-1000 euroa. Sisko saa saman. Lisäksi opiskeleva lapseni saa joka kuukausi 200-300 Euroa ja nuoremmat lapsenlapset sataset sijoituksiin. Mitä sitten? Olemme viisikymppisiä, akateemisesti koulutettuja ja vakityössä. Mitä teen rahalla? Laitan säästöön, käytän autonvaihtoon tai matkaan. Kyse on siitä, että vanhemmilla on riittäviin varallisuutta ja koko ajan kertyy lisää. Eivät halua kaiken jäävän sitten perintöverolle vaan dumppaavat nyt tavallaan ennakkoperintönä ulos. Eikä tässä tule edes heidän säästöjään vaan nämä tulee eläkkeistä ja niistäkin jää siitä huolimatta säästöön. On näes tosi hyvät eläkkeet. Kuten isäni sanoi, niin penniäkään ei tarvitse jäädä lisää heille säästöön. Ihan turhan paljon muutenkin säästöjä ja sijoituksia. Ikää kuitenkin jo 80+ kummallakin. Eikä omia tarpeita juuri enää ole. Eivät he halua enää käydä missään

Haista paska

Me emme kumpikaan saaneet mitään. Ei rahaa eikä muutakaan.

Siksi me olemme panostaneet omien lastemme kouluun ja harrastuksiin.

Kustannamme myös opiskelun eli kumpikaan ei joudu ottamaan lainaa sitä varten.

Maksamme heidän laskujaan.

Nuorinta isänsä opettaa just ajamaan. Minä maksan ajokortin kaikki kulut.

Annan ainoalle pojalleni rahaa joka kuukausi. Ei tarvitse maksaa perintöveroja niin paljoa

oujee..serkkuni isä osti ainoalle tyttärelleen tehdasuuden auton ja myös molemmille tyttären lapsilleen, antoi mös selvää rahaa suuriakin summia noista kaikille vuosikausia ennen kuolemaansa, piti huolen ettei tarvi perintöveroa lapsensa paljoakaan maksaa, ok-talonkin tyttären nimiin näennäisellä kaupalla. Näinhän toimii jokainen joka on hyvissä väleissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon katkeruuden, ja niin sanotut kultalusikkalapset eivät varmaankaan tule koskaan edes ymmärtämään, millaisen edun ovat saaneet elämässä.

Mutta sitä en käsitä, että puolisoni duunariäiti auttaa taloudellisesti vain toista lastaan, sitä vanhempaa joka tienaa tuplat toiseen nähden. En tule ikinä tätä ymmärtämään, kellään ei siis ole mitään konfliktia keskenään mutta eukko maksaa jostain syystä toisen laskut.

Tyypillisesti vanhemmat kyllä hyysää sitä luuserilastaan.

Minulla on näin ja miehelläni on näin. 

Niin, noin on minunkin appivanhemmillani. Auttavat hysteerisesti sitä lapsistaan joka ei ikinä edes yritä mitään. Ja sairaasti jopa kinuavat meitäkin auttamaan tätä luuseria.

Eivät edes näe muita lapsiaan, suunnilleen nimet muistavat. Tämä holtiton kultakimpale on kaikki kaikessa.

Autan aina. 

Vierailija kirjoitti:

En ole pyytänyt saada tulla tähän maailmaan, joten otan kaikki rahat, joita vanhemmat minulle ovat tarjoamassa. He minut itsekkäästi tähän maailmaan toivat, joten se on heidän tehtävänsä, vaikka olen aikuinen.

Heidän TEHTÄVÄNSÄ se ei ole.  Asenteesi on viallinen.  Kukaan ei ole itsekäs saattaessaan lapsen tähän maailmaan.  Se on yksinkertaisesti ihmiskunnan olemassaolon edellytys.  Lapset hankitaan ja kasvatetaan, hoidetaan ja ruokitaan siihen asti kunnes he ovat riittävän ikäisiä huolehtimaan itse itsestään.  Näin se on aina mennyt ja näin se menee edelleenkin.

Sinulla ei ole mitään oikeutta enää aikuisena vaatia vanhempiasi sinua elättämään.  Toki voit ottaa heiltä rahaa jos he sitä tarjoavat, mutta eri asenteella.  Se raha on lahja, ei velvollisuus.

Ei eläimetkään enää pennuistaan huolehdi sen jälkeen, kun nämä tulevat siihen ikään, että voivat jo itse hankkia elantonsa.

Entä jos vanhempasi olisivat kuolleita, sairaita tai niin varattomia, etteivät voisi sinua yhtään auttaa?  Edelleenkö olisit sitä mieltä, että heidän nyt vaan täytyy sinulle tuupata rahaa, oli miten oli?

Olet helvetin keskenkasvuinen kakara, kasva jo aikuiseksi.  Sinun tehtäväsi on päinvastoin huolehtia vanhemmistasi, kun he tulevat vanhoiksi ja heikoiksi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei enää opiskelisi mitään? Yo 19v. Armeija sitten. Miten tuossa vaiheessa elättäisi itsensä saati lapsensa?

Provosoi sinä vaan.

En tiiä oon elättänyt itseni heti siitä asti kun pääsin yläasteelta kun oon päihdeperheestä ja vihaan parempia perheitä

Viha menee ihan väärään osoitteeseen. Vihaa päihteitä. Ne riistivät sinulta normaalin oman lauman tuen.

Mitä se sulle kuuluu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsytyshän on kateutta.

Itse saan joka kuukausi vanhemmilta 500-1000 euroa. Sisko saa saman. Lisäksi opiskeleva lapseni saa joka kuukausi 200-300 Euroa ja nuoremmat lapsenlapset sataset sijoituksiin. Mitä sitten? Olemme viisikymppisiä, akateemisesti koulutettuja ja vakityössä. Mitä teen rahalla? Laitan säästöön, käytän autonvaihtoon tai matkaan. Kyse on siitä, että vanhemmilla on riittäviin varallisuutta ja koko ajan kertyy lisää. Eivät halua kaiken jäävän sitten perintöverolle vaan dumppaavat nyt tavallaan ennakkoperintönä ulos. Eikä tässä tule edes heidän säästöjään vaan nämä tulee eläkkeistä ja niistäkin jää siitä huolimatta säästöön. On näes tosi hyvät eläkkeet. Kuten isäni sanoi, niin penniäkään ei tarvitse jäädä lisää heille säästöön. Ihan turhan paljon muutenkin säästöjä ja sijoituksia. Ikää kuitenkin jo 80+ kummallakin. Eikä omia tarpeita juuri

Noo, ei maksa vaivaa paskotella.  Kulta lusikka suussa syntyneet ei edes tiedä, miltä tuntuu ansaita itse oma elantonsa.  Huomaathan jo tuosta kirjoituksesta, ettei sitä sydämen sivistystä ole päässyt pahemmin kertymään, leveilyn tasolla mennään.  Nämä ihmiset jää aina siihen rahaansa koukkuun ja kaikki mitataan sillä. 

Jos on liikaa ylimääräistä rahaa, maailmasta löytyy kyllä tuhansia kohteita, joihin sitä voi sijoittaa ja samalla edistää yhteiskunnan hyvinvointia ja osaltaan tehdä maailmasta parempi paikka elää.  Lapsilleen antaminen ei tietenkään ole väärin, jos lapset oikeasti sitä tarvitsevat.  Siis oikeasti.

Kummasti minä olen tullut toimeen, vaikka en ole koskaan aikuisena saanut vanhemmiltani mitään.  En edes silloinkaan, kun kotoa lähdin.  Ja hyvin varaton oli lapsuutenikin.  Ja silti minulla on kaikki mitä hyvään elämään tarvitsen.

Lisääntyminen nimenomaan on itsekkyyttä. Kaikenlaiset luuserit lisääntyvät kuvitellen, että juuri heidän geenit ansaitsevat tulla siirretyksi eteenpäin, koska MiNÄ HALUAN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tuon katkeruuden, ja niin sanotut kultalusikkalapset eivät varmaankaan tule koskaan edes ymmärtämään, millaisen edun ovat saaneet elämässä.

Mutta sitä en käsitä, että puolisoni duunariäiti auttaa taloudellisesti vain toista lastaan, sitä vanhempaa joka tienaa tuplat toiseen nähden. En tule ikinä tätä ymmärtämään, kellään ei siis ole mitään konfliktia keskenään mutta eukko maksaa jostain syystä toisen laskut.

Tyypillisesti vanhemmat kyllä hyysää sitä luuserilastaan.

Minulla on näin ja miehelläni on näin. 

Niin, noin on minunkin appivanhemmillani. Auttavat hysteerisesti sitä lapsistaan joka ei ikinä edes yritä mitään. Ja sairaasti jopa kinuavat meitäkin auttamaan tätä luuseria.

Eivät edes näe muita lapsiaan, suunnilleen nimet muistavat. Tämä

Tämä on tietysti surullinen tilanne.  Muut näkevät asian eri tavalla kuin nämä vanhemmat.  Sitä näkemystä on vaikea muuttaa.

Mutta näinhän se on aina ollut, että sitä lasta ne vanhemmat, varsinkin äidit, enemmän paapovat, kenellä huonoiten menee.  He ovat valtavan huolissaan ja yrittävät tehdä kaikkensa, että se yksi pääsisi jaloilleen.  Eikä heillä oikein muuta konstia ole kuin rahallinen auttaminen.

Totta kai he ovat onnellisia niistä lapsistaan, joilla menee paremmin.  Mutta eihän he mitenkään pysty sitä samaa rahaa kaikille laittamaan, vaikka se tuntuisikin epäoikeudenmukaiselta.

Olin minäkin aikanaan äidille katkera, kun antoi veljelle autorahat, ja minä maksoin autoni itse.  Toki minä tajusin asian ; minulla oli varaa ostaa auto itselleni, veljellä ei.  Eikä äidiltä taas olisi liiennut rahaa kahteen autoon, se oli selvää kyllä.  No, aika on asiat tasoittanut, ei tuosta jaksa enää olla näreissään.  Tiedän, että äiti kärsi omantunnon tuskia, mutta hän oli vaikeassa tilanteessa, kun kumminkin halusi auttaa veljeä, joka sai työpaikan mikä edellytti oman auton käyttöä.  

Ihmiset saa tehdä rahojensa suhteen mitä haluavat. Kannattaako joka asiasta kitistä?

Vierailija kirjoitti:

Lisääntyminen nimenomaan on itsekkyyttä. Kaikenlaiset luuserit lisääntyvät kuvitellen, että juuri heidän geenit ansaitsevat tulla siirretyksi eteenpäin, koska MiNÄ HALUAN.

Et sinä voi kaikkea tietää.  Meilläkin oli luuseri-isä, mutta me kaikki lapset ollaan itsemme elätetty ja hyvin toimeen tulevia oltu, annettu oma panoksemme yhteiskunnalle siinä missä kuka tahansa muukin.  Ei olla käsi ojossa oltu mihinkään suuntaan.

Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Olen kasvanut perheessä, jossa vanhempien mielenterveyden haasteet, alkoholi ja väkivalta olivat arkipäivää. Kun vanhemmat veivät muuttokuormani opiskelupaikkakunnalle, kaikki tuki loppui täysin. Olen valjastanut vihan ja kateuden voimakseni ja saanut puskettua itseni pitkälle. Olen tosi ylpeäkin, että kaikki on itse saavutettua. Silti tuo epäreiluuden tunne saavuttaa välillä minutkin. Tuntuu ikävältä, ettei minulle ole tarjolla samaa taloudellista tai henkistä tukea kuin verraisilleni. Näiden tunteiden noustessa annan tunteen tulla ja sitten kiitän vanhempiani elämästä. Sen he sentään ovat minulle antaneet.  

Vierailija kirjoitti:

Ei olis pitänyt mainita ensimmäisenä tota rahaa kun tietysti ihmiset tarttuu siihen. Enemmän kuin rahaa, lapsi tarvii turvallisen kasvuympäristön ja sitä mulla ei ollut vaan piti jo pienenä lapsena selvitä aikuisen tavalla eikä öisin uskaltanut nukkua kun piti vahtia ettei kellekään käy mitään. Ja nyt kärsin siitä edelleen niin oon siitä katkera ja vihainen 

Raha oli ainoa asia, jonka aloituksessasi mainitsit. Luulen, että haluat vaihtaa keskustelun näkökulmaa vain siksi, että keskustelu ei mennyt toivomaasi suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei enää opiskelisi mitään? Yo 19v. Armeija sitten. Miten tuossa vaiheessa elättäisi itsensä saati lapsensa?

Provosoi sinä vaan.

En tiiä oon elättänyt itseni heti siitä asti kun pääsin yläasteelta kun oon päihdeperheestä ja vihaan parempia perheitä

Mutta tuo viha ja katkeruus ankeuttaa vain sun omaa elämääsi. Kannattaa opetella siitä pois.

Näinhän sitä aina sanotaan, mutta joskus siitä vihastakin saa voimaa.  En tiedä onko se sitten vihaa vai mitä, mutta minä tunnen jonkinlaista vihanneksista huvittuneisuutta, kun kohtaan ihmisiä jotka oikein mällää rahallaan.  

Olin kerran kylässä tutuilla divarissa ja istuskeltiin siinä heidän takapihalla, kun sitten siihen viereiselle läntille ilmestyi seinänaapuri, nuorehko mies kahden kiljuva, huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa

  Mies alkoi meille kovaäänisesti selostaa, mitä kaikkea oli ostanut sinä päivänä kaupungissa käydessään.  Lapsille kalliita leluja lähinnä, ja kaikista piti ilmoittaa hinta.  Sitten piti hakea esille joku suunnattoman arvokas pyörä, siitä riitti kehua ja erityisesti siitä kaikesta rahasta mitä siihen oli sijoitettu, kaikenlaista lisävälinettä sun muuta.  

Ne mun tutut sitten myöhemmin sanoi, että noiden naapureiden päähän ei mahdukaan muu kuin raha.  Se asuntokin oli heillä kuulemma jonkun papan tai mamman ostama ja tietysti vaan väliaikainen.

Kuka haluaa kaveerata tuollaisten kanssa.  Minua ällöttää. Se ilmekin, mikä tuolla tyypillä oli koko ajan.  En jaksaisi yhtään kuunnella.  Oma elämä tuntuu paljon mielekkäämmältä, vaikka joutuukin laskemaan, mihin rahat riittää ja säästämään jos jotain erityistä haluaa.

Minua ei autettu, eikä auteta. Toiselle sisarukselle on annettu taloon useita kymmeniä tuhansia. Minä olen pienituloinen, mutta autan silti opiskelevia lapsiani, jotka käyvät itsekin töissä. Minä en tarvitse rahaa, tai elän vähemmällä. Autan heitä, kun minua ei koskaan autettu.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Olen kasvanut perheessä, jossa vanhempien mielenterveyden haasteet, alkoholi ja väkivalta olivat arkipäivää. Kun vanhemmat veivät muuttokuormani opiskelupaikkakunnalle, kaikki tuki loppui täysin. Olen valjastanut vihan ja kateuden voimakseni ja saanut puskettua itseni pitkälle. Olen tosi ylpeäkin, että kaikki on itse saavutettua. Silti tuo epäreiluuden tunne saavuttaa välillä minutkin. Tuntuu ikävältä, ettei minulle ole tarjolla samaa taloudellista tai henkistä tukea kuin verraisilleni. Näiden tunteiden noustessa annan tunteen tulla ja sitten kiitän vanhempiani elämästä. Sen he sentään ovat minulle antaneet.  

Auttoivat kuitenkin muutossa😂😂😂 Kaikki ei kuule todellakaan saa sitäkään. Eivåt edes mitään mitä muuttaa itselleen sieltä lapsuudenkodista. Olet ääliö.