Lue keskustelun säännöt.
Kaverisuhteet aikuisena
19.07.2025 |
Tuntuu, että näin aikuisena vastavuoroiset ystävyyssuhteet ovat harvinaisuus. Jos haluat ylläpitää näitä niin se on omassa varassa. En pitkään jaksa ylläpitää vain itse kaverisuhteita, joten moni niistä on jäänyt. Sitten kun aletaan perua sovittuja tapaamisia tai aina on jotain muuta niin annan itsekin olla.
Tällä hetkellä minulla on yksi oikeasti vastavuoroinen ystävyyssuhde ja tämä on kestänyt muutot eri paikkakunnille, perhe-elämän, eri elämänvaiheet. Jos oikeasti arvostaa kavereitaan ja ystäviään niin kyllä sitä on valmis ylläpitämään elämäntilanteesta riippumatta. Olen sitä mieltä. Viihdyn hyvin itsekseni, minulla on muutakin elämää ja en ole mikään roikkuja, kun kuitenkin joku vääräleuka arvostelee, että vika on vain minussa.
Oletteko huomanneet vastaavaa? Että ihmiset ei viitsi nähdä yhtään vaivaa ystäviensä eteen aikuisena?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin nuoruuden kavereiden kanssa tapaamiset eivät tunnu olevan enää yhtään sama asia. Ajatusmaailmat aikuisina täysin erilaiset ja sitten vielä iän tuoma kyynisyys. Tapaamiset ovat välillä erittäin rasittaviakin, mutta ei sitä jotenkin kuitenkaan halua täysin välejä laittaa poikki, koska ei halua heittää hukkaan niitä erittäin kivoja hetkiä, joita on joskus ollut.
Jotenkin ihmettelen tätä, että ajatusmaailmat aikuisina täysin eri. Mitä se oikein tarkoittaa? Toki jokainen varmasti muuttuu iän myötä jonkin verran, mutta oikein niin radikaalisti, ettei voi olla tekemisissä?
Esimerkiksi toinen hurahtaa johonkin uskontoon tai muuhun ideologiaan ja joka kerta tavatessanne alkaa saarnata ja yrittää käännyttää.
T. Syön leikkeleitä edelleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kokemuksia vastavuoroisista ihmissuhteista. Ihmiset haluavat olla minun kanssani tekemisissä vain silloin, kun minusta on jotain hyötyä heille itselleen, tai heillä on jokin velvollisuus olla minun kanssani tekemisissä. Olen tottunut siihen, ja hyväksyn sen tosiasiana. Pidätän oikeutenani päättää, kenelle tarjoan palveluksiani tai rahaani yhdessäolon vastineeksi. Hyvin paljon vietän aikaani yksin.
Luulin jo kirjoittaneeni tämän tekstin. Täysin sama kokemus!!
Mä tiedän jo valmiiksi, kun joku ottaa pitkästä aikaa yhteyttä, että se haluaa jotain. Ja näinhän se on mennyt aina. Näitä hyväksikäyttäjiä riittää. Nyt kun päätin etten ole enää hyväksikäytettävissä, näistä ystävistä ei kuulu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kokemuksia vastavuoroisista ihmissuhteista. Ihmiset haluavat olla minun kanssani tekemisissä vain silloin, kun minusta on jotain hyötyä heille itselleen, tai heillä on jokin velvollisuus olla minun kanssani tekemisissä. Olen tottunut siihen, ja hyväksyn sen tosiasiana. Pidätän oikeutenani päättää, kenelle tarjoan palveluksiani tai rahaani yhdessäolon vastineeksi. Hyvin paljon vietän aikaani yksin.
Luulin jo kirjoittaneeni tämän tekstin. Täysin sama kokemus!!
Mä tiedän jo valmiiksi, kun joku ottaa pitkästä aikaa yhteyttä, että se haluaa jotain. Ja näinhän se on mennyt aina. Näitä hyväksikäyttäjiä riittää. Nyt kun päätin etten ole enää hyväksikäytettävissä, näistä ystävistä ei kuulu mitään.
Joku voisi haluta susta ihan vaan hetkeksi juttuseuraa, mutta heti oletat, että hän haluaa muuttoapua, rahaa, lapsenvahtia tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas säilyy vain ne ystävyyssuhteet, jotka kestää kuukausien hiljaisuuksia ja vuosiakin ilman tapaamisia. Kun teen kahta työtä, yritän olla jonkinlainen äiti lapsilleni, vaimo miehelleni ja saattohoitaa äitiäni, niin teen jo kompromisseja unestakin. En tarvitse saarnoja priorisoinnista.
Valitettavasti monien naisten ystävyyssuhteet kärsivät juurikin näistä kaiken ajan vievistä perhekuvioista.
Eiköhän se kuitenkin ole aika normaalia? Puoliso ja omat lapset tulee ensin, sitten vasta ystävät. Mä en ikinä ystävystyisi sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaisi olla mun elämässäni top 1 ja vasta sitten saisi tulla mulle oikeasti tärkeät ja rakkaat ihmiset. Mun mielestä sellainen kuuluu teinivuosiin, että oot mun bestis ja mun tärkein ja rakkain ihminen.
Mulla ei ole ollut mitään ongelmia ystävystyä aikuisenakin. Pitää vaan kohdata sellainen aikuinen, joka ei enää kaipaa sellaista ystävyyttä, mikä oli teinivuosina. Pitää hyväksyä se, että aina ei ehdi, ei jaksa ja elämässä on muitakin - jopa tärkeämpiä - ihmisiä kuin ystävä. Olen iloinen, kun mulla on ystäviä, jotka eivät aseta mulle vaatimuksia. En minäkään aseta heille.
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin nuoruuden kavereiden kanssa tapaamiset eivät tunnu olevan enää yhtään sama asia. Ajatusmaailmat aikuisina täysin erilaiset ja sitten vielä iän tuoma kyynisyys. Tapaamiset ovat välillä erittäin rasittaviakin, mutta ei sitä jotenkin kuitenkaan halua täysin välejä laittaa poikki, koska ei halua heittää hukkaan niitä erittäin kivoja hetkiä, joita on joskus ollut.
Millainen iän tuoma kyynisyys, missä asioissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas säilyy vain ne ystävyyssuhteet, jotka kestää kuukausien hiljaisuuksia ja vuosiakin ilman tapaamisia. Kun teen kahta työtä, yritän olla jonkinlainen äiti lapsilleni, vaimo miehelleni ja saattohoitaa äitiäni, niin teen jo kompromisseja unestakin. En tarvitse saarnoja priorisoinnista.
Valitettavasti monien naisten ystävyyssuhteet kärsivät juurikin näistä kaiken ajan vievistä perhekuvioista.
Eiköhän se kuitenkin ole aika normaalia? Puoliso ja omat lapset tulee ensin, sitten vasta ystävät. Mä en ikinä ystävystyisi sellaisen ihmisen kanssa, joka haluaisi olla mun elämässäni top 1 ja vasta sitten saisi tulla mulle oikeasti tärkeät ja rakkaat ihmiset. Mun mielestä sellainen kuuluu teinivuosiin, että oot mun bestis ja mun tärkein ja rakkain ihminen.
Mulla ei ole ollut mitään ongelmia
Ei mulla ollut tuollaista teinivuosinakaan. Raskaalta kuulostais.
Nro 47: "Ei mulla ollut tuollaista teinivuosinakaan. Raskaalta kuulostais."
Nimenomaan kuulostaa raskaalta. Ystävät on ihania olemassa, mutta eivät elämän tärkeimmät ihmiset. Tai toki silloin, jos ei ole perhettä, niin sitten voivat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisena on hankala saada ystäviä, ei jaksa tyrkyttää itseään ihmisille joilla on ystäväpiiri jo valmiina. Onneksi muutama ystävä on elämässä mukana pysynyt ja tänä vuonnakin olen ystävystynyt🧡
Mulla on ollut muutamka kavereita ja ystäviä aikuisena. Nyt ei ole ollut moniin vuosiin. 😐
50+