Oliko sinulla kulissilapsuus? Siis että
Ulospäin oli yltäkylläisyyttä ja koulutusta, mutta todellisuus kotona oli hirvittävä ja kärsit siitä päivittäin ja monin tavoin?
Tähän kuuluu usein se, että kotona on kielletty puhumasta perheen asioista kenellekään.
Onko tuttua?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli. Kulissit oli kunnossa, mutta vanhemman alkoholiongelmasta ei voinut tai saanut puhua.
Entä nyt?
Jossain määrin, mutta vielä elossa oleva vanhempi ei ehkä ymmärrä kärsimyksen määrää mikä siitä aiheutui. Menneitä ei voi kuitenkaan muuttaa ja ajat oli toiset.
Pelkäsin lapsena joutuvani perhesurman uhriksi ja olen 6-vuotiaasta asti ajatellut, että minulla ei ole lainkaan isää. Ihan vieras ihminen minulle, mihin ei ole ollut mitään suhdetta.
Ei. Todellisuus vastasi aika hyvin kulissia
Kyllä oli.
Vanhemmat asiallisissa, keskiluokkaisissa töissä insinöörinä ja vientipäällikkönä. Olivat mukana kunnan lautakunnissa ja kunta vaaleissa, mll:ssä, Rotaryssa, kirkon toiminnassa jne.
Ulospäin näytti hyvältä. Sisällä kuukausia kestäneitä mykkäkouluja ja "hajoita ja hallitse" -toimintaa. Mitenkään et koskaan tiennyt, mikä räjäyttää potin. Äiti kielsi puhumasta mistään ääneen ja hallitsi tilannetta puhumalla jokaiselle perheenjäsenelle valheita ja peetä toisista. Naapurit haukuttiin selän takana ja edessä sitten hymyiltiin. Rikkaita ja vaikutusvaltaisia ihailtiin.
Kaikki kulissia ja perheen asioista ei ulkopuolisille puhuttu.
Nimimerkillä terapiassa 5kymppisenä
Vierailija kirjoitti:
Äiti hoki "omaan pesään ei saa paskantaa". Enhän minä lapsena tajunnut mitä se tarkoittaa. Valehdella ei saanut, se oli ehdottoman kiellettyä, paitsi joskus, kun totuutta ei olisi saanut sanoa. Minä en sitäkään tajunnut milloin piti tehdä noin ja milloin näin. Olin tyhmä lapsi pienenä.
Lapsi yrittää selvitä.
Ihminen voi myös rakennella itse itselleen kulissin jonka varjolla oikeuttaa pahat tekonsa läheisiään kohtaan.
Keräilee muiden kokemuksia jotka sitten yhdistelee uhritarinaansa kun on tullut kritisoiduksi teoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi myös rakennella itse itselleen kulissin jonka varjolla oikeuttaa pahat tekonsa läheisiään kohtaan.
Keräilee muiden kokemuksia jotka sitten yhdistelee uhritarinaansa kun on tullut kritisoiduksi teoistaan.
Paranoid much?
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla kasariysärilapsilla oli. Silloin ei huudeltu oman perheen asioista ulospäin.
Ei mulla ainakaan ollut.
Terv: Kasarilla syntynyt ysärin lapsi.
Ulos kultaa,sisällä kylmyys.
Raha ja maine tärkein, pelastan itseni ja yhteys poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi myös rakennella itse itselleen kulissin jonka varjolla oikeuttaa pahat tekonsa läheisiään kohtaan.
Keräilee muiden kokemuksia jotka sitten yhdistelee uhritarinaansa kun on tullut kritisoiduksi teoistaan.
Paranoid much?
Remains to be seen.
Ihan peruslapsuus siis tässä tunnekylmässä kulissien maassa.
Luulen, että monilla sukulaisilla ja tuttavilla oli käsitys, että perheemme on hyvin läheinen keskenään. Minulle on joku sanonutkin, että minulla on todella hyvät vanhemmat. Vanhempani olivat pidettyjä ihmisiä ja menestyneitäkin.
Tavallaan onkin ihan hyvä lapsuus, mutta emme kyllä ole erityisen läheisiä. Itse muistan ilmapiirin kotona puhumattomana, koin jo pienenä että vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita asioistani ja minun piti pärjätä yksin. Minulle iltatähdelle välit vanhempiin ja sisaruksiin olivat etäiset. Nyt aikuisena voi olla kuukausi tai parikin välillä, etten ole vanhempiini missään yhteydessä. Sisaruksia näen ehkä juhlapyhinä.
Terapiassa olen aikuisena selvitellyt tätä erikoista puhumattomuutta ja etäisyyttä, mikä perheessäni vallitsee.
Kyllä oli. Isän itsemurha oli perheelle liian kova isku, mutta suru lakaistiin maton alle.
Vanhemmilla ok duunit, uusi iso okt maalla. Koulumenestys hyvä tai erinomainen, lapsesta riippuen. Hyviä harratuksia ja menestyvstäkin niissä.
Todellisuudessa lapset "heitteillä", eristyksissä maaseudulla. Paljon yksin. Isompi kiusasi pinempää siihen pisteeseen, että pienempi heitti tätä lopulta veitsellä (ei osunut).
Teini viilteli itseään ja ahdistunut. Toinen lapsi masentunut. Fyysistä läheisyyttä 0 ja asioista puhumattomuutta paljon.
Perheen isä paljon poissa ja kun paikalla, niin ilmapiiri kodissa huono. Kaikki aina lasten vikaa, hän toki itse virheetön. Jne.
Meillä oli kulissilapsi. Sen varjolla saimme itsekin mennä linssillä ja lukea akkaria.