Onko sinulla ollut narsistinen ystävä?

,"Nyt olo lähinnä on, että olen ollut hänelle hyötysuhde ja kun hän ei kokenut enää minun täyttävän tehtävääni, en ollut hänen seuransa arvoinen."

Minulla tästä kokemuksia. Heti kun asetin rajan siihen että minua ei kohdella epäkunnioittavasti ja saan laittaa oman hyvinvointini etusijalle, niin ihminen lopetti yhteydenpidon. En ollut enää hyödyke jota olisi saanut käyttää oman egon pönkitykseen.

Jos teillä on kivaa ja yhtäkkiä hän alkaa kertomaan jotain surullista asiaa jossa hän oli uhri, ilman että kukaan ees kysyy. 

Mitä tää oikein on? 

Minulla oli lapsuus, jossa elin narsistien ja itsekeskeisten ja kateellisten aikuisten ympäröimänä. Tämä valitettavasti heijastui myös nuoruuteen, kuten yleensä.

Tässä piirteitä, joita olen huomannut ihmisessä, jota epäilen narsistiseksi (nainen kyseessä)

- Saa tyydytystä toisen epäonnesta

- yrittää työntää toista alas vähättelemällä

- käyttää toista hyödykkeenä oman egon pönkittämiseen ja omiin tarpeisiin, eikä välitä toisen hyvinvoinnista

- teeskentelee empatiaa, mutta oikeasti vain esittää ja haluaa saada toisen tuntemaan itsensä huonommaksi

- kateellinen ja kilpaileva, yrittää nolata muiden edessä 

- katsoo muita nenänvartta pitkin

- Suuttuu, jos ihminen asettaa rajoja siihen miten häntä saa kohdella ja jos ihminen priorisoi oman hyvinvointinsa (ei ole enää käytettävissä oleva sätkynukke)

On ollut narsisti ystävänä.

Heidät voi melko helposti paljastaa olemalla heidän kanssaan eri mieltä tai esittämällä kritiikkiä jostain heidän mielipiteistään ja tarkkailla reaktioita.

Myös ihan tällainen peruskysymys, kuin "Kerro top 3 mokasi/top3 huonoimmat piirteesi"?

Narsistin huonot puolet on aina kuitenkin muiden huonoja puolia, ei omia. JOS hän suostuu edes vastaamaan.

Hän vastaisi esim. 

-Olen joidenkin mielestä liian etäinen/itsenäinen

-Se, että olen niin jalomielinen, että olen antanut kelvottomille ihmisille liikaa mahdollisuuksia

Kyllä valitettavasti. 

Mä kuvittelin vuosia, että olen introvertti, kun väsyin kaverin näkemisestä viikoiksi.

En jaksa muistella sitä ihmistä, mutta kun itsetuntoni koheni ja pystyin sanomaan omia mielipiteitä niin hänen kiinnostus minua kohtaan väheni. (Sivuhuomio: Hän ei ikinä halunnut, että hänen kaveriporukan kaverit ois toistensa kavereita, eli kaikkien piti olla vain hänen kavereitaan. Vaikka tavattiinkin yhteisissä illanistujaisissa, mutta ei saatu kaveerata, eikä antanut numeroita kellekään vaikka molemmat osapuolet pyysi. )

No muutuin kunnolla pelinappulaksi, kun minusta ei enää ollut hyötyä ja hän manipuloi todellisuuttani, niin kovasti että jouduin turvautumaan ammattiapuun. 

Kun vihdoin pääsin juttelemaan saman kaveriporukan toisen henkilön kanssa kahdestaan.. kun kerroimme Hänestä, niin tuli ihan pöllämystynyt olo, että ihan kuin kaveri puhuisi ihan eri ihmisestä kenet minä tunnen. Ja kaikki asiat mistä Hän oli puhunut oli ihan erilaisia tarinoita. 

Ja aina, kun Hän alkoi kertomaan jotain juttua, hän sanoi "kerro sinä, kun kerrot niin hyvin sen", nyt ymmärsimme miksi. Koska hän ei muistanut enää minkä version tarinasta on kellekin kertonut. 

Mua pelottaa vieläkin puhua hänestä vaikka tälleen anonyymisti, mutta silti semmoinen pelotus olo kun hänestä puhuu. Vaikka siitä on vuosia aikaa, kun tuo "suhde" loppui. 

Kannattaa lähteä ennen kuin pilaat oman terveytesi. 

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on ollut ystvävä, jonka isä muka kuoli. Otti vastaan surunvalittelut ja adressit. Eräänä päivänä isä käveli vastaan vallan hengissä. 

Ehkäpä senoli sille ihmisille kuollut. Tai isä oli eri henkilö kuin joksi sinä sitä luulit.

Seurakunnan vanhimmiston puheenjohtajaksi pääsi mies joka on narsisti.Siitä seurasi isot ongelmat.

Viimein seurakuntalaiset keräsivät nimilistan ja vaativat puheenjohtajan eroa.Mies erosi puhenjohtajan tehtävistä ja myös seurakunnasta.

Vierailija kirjoitti:

En ole ihan varma onko kyseessä puhdas narsismi vai jonkun sortin persoonallisuushäiriö, mutta tämä tuntemani ihminen kokee pakottavaa tarvetta vetää huomio itseensä, suuttuu ja uhriutuu jos hänen käytöksestään sanotaan mitään. Hän on onnistunut aiheuttamaan eripuraa muiden ihmissuhteissa käytöksellään, mutta vahvasti kokee että "mä nyt vaan on tämmöinen".

Henkilöllä on taustallaan vaikea lapsuus, mikä toki osaltaan selittää käytöstä, mutta luulisi nelikymppisen korkeakoulutetun terapiassakin käyneen ihmisen osaavan hieman jo ottaa vastuuta omasta roolistaan hankaluuksissa, jotka hänen ihmissuhteissaan ovat toistuvia. Mutta jotenkin vika on aina muissa ja hän on se uhri tilanteessa 🙃

Narsismihan on persoonallisuushäiriö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat kuoli kun tämä oli teini ja vielä kolmekymppisenäkin tämä kiukuttelee sitä asiaa muille ja yrittää ilkeillä toisille siitä että näillä on vanhemmat. Kuvittelee itse olevansa paljon parempi ja kypsempi vaikka sosiaaliviranomaiset ja sukulaiset huolehti siitäkin.

Jotkut orvoksi jääneet on tuollaisia.

Eksäni oli jäänyt lapsena orvoksi ja hänellä oli paljon samoja piirteitä kuin tässä keskustelussa. Hänen vanhempansa oli kuolleet onnettomuudessa ja siihen asti oli elänyt tasaisen turvallista lapsuutta. Orvoksi jäämisen jälkeen asui isovanhempiensa kanssa, taas ihan sitä tavallisen turvallista arkea.

Itse taas olen lapsena joutunut pelkäämään joutuvani perhesurman uhriksi ja toivonut että äiti eroaa, että olisimme turvassa. Voi että sitä helpotusta, kun äidistä tuli y

Tunnetaankohan sama ihminen? Kyseinen mies elää edelleen aikuisena lapsuuttaan ja orvoksi jäämistään. Mikään ei onnistu, kaikki on aina muiden syytä ja muilla asiat paremmin kuin hänellä vaikka on elänyt hyvin tavallisen lapsuuden ja nuoruuden.

Kaveriporukassani oli nuorempana kiusaaja joka oli hyvin narsistisen oloinen. Hän selvästi nautti kiusaamisesta. 

Onko kaikki orvoksi jääneet yhtä kauheita ystävyyssuhteissa tai parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on kivaa ja yhtäkkiä hän alkaa kertomaan jotain surullista asiaa jossa hän oli uhri, ilman että kukaan ees kysyy. 

Mitä tää oikein on? 

Haluavat olla keskipiste?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat kuoli kun tämä oli teini ja vielä kolmekymppisenäkin tämä kiukuttelee sitä asiaa muille ja yrittää ilkeillä toisille siitä että näillä on vanhemmat. Kuvittelee itse olevansa paljon parempi ja kypsempi vaikka sosiaaliviranomaiset ja sukulaiset huolehti siitäkin.

Jotkut orvoksi jääneet on tuollaisia.

Eksäni oli jäänyt lapsena orvoksi ja hänellä oli paljon samoja piirteitä kuin tässä keskustelussa. Hänen vanhempansa oli kuolleet onnettomuudessa ja siihen asti oli elänyt tasaisen turvallista lapsuutta. Orvoksi jäämisen jälkeen asui isovanhempiensa kanssa, taas ihan sitä tavallisen turvallista arkea.

Itse taas olen lapsena joutunut pelkäämään joutuvani perhesurman uhriksi ja toivonut että äiti eroaa, että olisimme turvassa. Voi että sitä helpotusta, kun äidistä tuli y

Olisit sanonut miehelle että eipä kukaan sellaisen orvoksi jääneen kanssa halua olla tekemisissä, jonka lastensuojeluviranomaiset ovat huostaanottaneet ja sijoittaneet.

Kaverini tuntuu välillä keksivän kaikenlaisia "sensaatioita", äskettäin kertoi miten hänelle oli muka tapahtunut joku täysin paranormaali ilmiö ja laittoi siitä kuvan. Minä en vaan voinut olla ajattelematta että oli itse asetellut kaiken siihen kuvaan koska todennäköisyys sille että esineet olisivat täysin itsestään päätyneet niin mitenkään edes huomaamatta vahingossa oli aika epätodennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on ollut ystvävä, jonka isä muka kuoli. Otti vastaan surunvalittelut ja adressit. Eräänä päivänä isä käveli vastaan vallan hengissä. 

Ehkäpä senoli sille ihmisille kuollut. Tai isä oli eri henkilö kuin joksi sinä sitä luulit.

Niin, minua on syytetty valehtelusta, koska eräs tyyppi luuli että isäpuoli oli isäni.

Yksi tuttava, on kertonut että oli mukana tsunamissa ja menetti läheisiään siellä mutta hänen kertoma ei mitenkään voi pitää paikkaansa eikä kadonneiden listalta löydy kaikkia hänen nimisiä ihmisiä. Luultavasti on vaan keksinyt kaiken saadakseen huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Luokkakaverin vanhemmat kuoli onnettomuudessa ja yritti aina saada sillä huomiota ja erivapauksia. Uhriutui kun ei onnistunut. Myöhemmin yrittänyt antaa haastatteluja roskalehdille mutta eivät nekään huoli.

Aika wt jäädä orvoksi, joutua tekemisiin sosiaaliviranomaisten kanssa ja yrittää sepittää tarinaansa lehdille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on ollut ystvävä, jonka isä muka kuoli. Otti vastaan surunvalittelut ja adressit. Eräänä päivänä isä käveli vastaan vallan hengissä. 

Ehkäpä senoli sille ihmisille kuollut. Tai isä oli eri henkilö kuin joksi sinä sitä luulit.

Oikea isä oli joku muu? Isäpuoli? Muuten katsoo olevansa isätön? Onhan noita vaihtoehtoja, ja eiköhän jokaisella ole oikeus pitää isänään sitä ihmistä joka oikeasti on isä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki orvoksi jääneet yhtä kauheita ystävyyssuhteissa tai parisuhteessa?

Tunnen ainakin yhden sellaisen jolle juhlapäivät on tosi vaikeita ja purkaa paskansa perheeseensä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttava, on kertonut että oli mukana tsunamissa ja menetti läheisiään siellä mutta hänen kertoma ei mitenkään voi pitää paikkaansa eikä kadonneiden listalta löydy kaikkia hänen nimisiä ihmisiä. Luultavasti on vaan keksinyt kaiken saadakseen huomiota.

Miten niin ei voi pitää?