Kesäloma lasten kanssa, olen aivan uupunut
Saako näin edes ääneen sanoa tai löytyykö vertaistukea? Olen työttömänä ja lapset lomalla. Miehen kesäloma oli ja meni jo, joten olen yksin lasten kanssa. Ollaan tehty kivoja juttuja kesällä, käyty etelänlomalla ja retkeilty lähiympäristössä.
Oli vaan alkaa olla aivan uupunut, kun lapset ovat 24/7 kotona. Pienintä ei vielä pysty jättämään yksin. Miehen ollessa olen käynyt yksin lenkillä ja uimassa, mutta silti olotila on koko ajan ärtynyt ja pää ylikierroksilla. Ei ole oikein ketään kaveria, jota voisi pyytää vaikka pienelle yönylireissulle, enkä oikein tiedä minne voisin yksin mennä. Lisäksi tiukka budjetti.
Kommentit (49)
Ja unohdin sanoa että ostat esikoiselle Normalista sellaiset halvat uniläpät silmille. Maha täyteen iltapuuron ja sänkyyn läpät silmillä.
Meillä ongelma taas ettei lasta oikein kiinnosta mikään nyt.Ei meinaa lähteä minnekään nyt kun olen itse lomalla.Normisti on aktiivinen harrastuksineen ja näkee kavereita.Nyt ainut kiinnostus on maata kotona.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä oon aika uupunut. Olen yh ja vedän tän 5 viikkoa itse ja ilman tukiverkostoa. Taukoa on sen verran, että vessaan pääsee välillä ilman lasta.
Vessaan pääset ilman lasta? Mulla on kaksosetkin, ja olen kyllä aina käynyt suihkussa ja vessassa ihan yksin. Pitää opettaa lapset viihdyttämään itse itseään, eikä olla seremoniamestarina koko ajan ja häslätä siinä. Anna lasten käyttää sitä mahtavaa mielikuvitustaan kuten heidän kuuluu. Järjestät turvallisen ympäristön, siinä se. Ja annat lasten välillä katsoa piirrettyjä, siinä sanavarastokin laajenee ja oppivat asioita ihan itsekseen.
Minä taas kammolla odotan että koulut alkaa taas, vaikka toinen menee jo amikseen ja toinen lukioon. Inhoan sitä kun pitää kaikkien herätä aikaisin aamulla, ja kuitenkin minä ja mies joudutaan lapsia kuskaamaan kun koulut on kauempana kuin yläkoulu. Mopoja ei ole varaa ostaa, enkä luottaisi toisen ajotaitoihin tai varsinkaan liikenteeseen keskittymiseen, kun hurja on katsoa pyöräilyäkin. Vaikka itselläni ei ole ollut lomaa ollenkaan, on ollut helppoa kun on saanut itse vaan tulla ja mennä piittaamatta mitä lapset tekee. Ja näin on ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä, uuvut muutaman viikon kesälomasta.
Nyt on helle. Tähän aikaan vuodesta on normaalia vähän uupuakin.
Oletko ap pystynyt viilentämään oloa, nukkumaan ja nesteyttämään itseäsi tarpeeksi? Saanut suolaa riittävästi? Voiko käydä lenkillä, kun mies on kotona, tai kahvilla rauhassa jossain?
Sen kofeiinin voi kyllä kokonaan jättää pois. Kylmää vettä.
Anteeksi ap, mutta olipa ihana lukea raatorehellistä kommentointia.
Omia lapsia syntyi aikoinaan neljän vuoden aikana kolme. Valtavasti kesäisin teimme kaikenlaista, mutta kun jälkikäteen lukee päiväkirjoja, olivathan nuo vuodet melkoista suorittamista.
Toisaalta nyt nuo kolme jo aikuista istuvat illallispöydässä muistellen "ihan mahtavia lapsuuden kesiä".
Voimia sinulle, ap, ja kaikille muillekin samojen asioiden kanssa painiville.
Tärkeintä ei ole huikea loma vaan onnellinen arki.
Joko nyt alkaa ymmärrystä löytyä opettajien pitkille lomille?
Itse opettajana lepään ensimmäiset kolme viikkoa ennen kuin jaksaa mitään.
Toki nyt lomalla on ne omat lapset edelleen hoidettava, mutta onneksi niitä on vain kaksi, eikä 25 kuten töissä.
Toi on niin rankkaa. Olin kans yksin kaikki lasten pikkuvuodet. Ainoa mikä auttoi, oli että tein lukujärjestyksen jonka mukaan ruuat oli kaikki aina samaan aikaan. Lapset tyhjää tiskikoneen, kattaa pöydän, vie roskat. Ruokien välille keksitte pitkän listan leikkejä, joita voivat tehdä keskenään niin saat omaa aikaa. Ja ruutua niille ajoille kun tarve on.
tsemppiä, sä selviät kyllä vaikka nyt oot väsynyt.