Heitin roskiin vanhoja yliopistoaikaisia kansioita, aina oli ajatus, että niihin vielä palaisi, mutta koskaan sitä aikaa ei tullut
Paljon meni tietoa tänään Sortti-aseman syövereihin. Vieläkin tuntui, että voisi olla kiva tuota käydä vielä läpi, mutta joo. Pitää myöntää realiteetit, ei niitä tule enää käytyä lävitse.
Kommentit (49)
Sama juttu, Hävitin lopulta kaikki edellisen muuton yhteydessä 7 vuotta sitten. Ei minulla ollut varastossa kuin pari mappia sekalaisia prujuja ja nostalgiasyistä labraselostuksia. Varastossa keräsivät pölyä 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Huu, huomenna se aika tulee...! Ja just sen takia mitään ei pysty heittään pois.
Mulla vanhalla akalla on vintissä lukioaikaisia kirjoja ja jotain vihkoja. Kauppiksen kaikki kansiot ja paperit on siellä, tosin kerran heitin jotain pois, kun sen aikaiset spriimonisteet on tyhjää täynnä. Tekstit haihtuneet taivaan tuuliin. Keskikoulun kasvien keräilykansio on vieläkin tallella. Ja mennäänpä vielä kauemmas: lapsuudenaikainen pyhäkoulu vihko kiiltokuvineen.
Eikä se vielä riitä. Mulla on tallessa äitini rakkauskirjeitä sota-ajalta. Eri miehiltä. Muistokirja Lotta-vuosilta tietysti myös. Kuin myös isän sotilasmuistokirja ensin armeija-ajalta ja sitten rintamalta, jonne se onneton passitettiin heti samantien. Kaikki perheen viralliset paperit on myös minulla hallussa, isän sakkolappua myöten, jonka se sai kun ajoi mopolla kännissä. Olavi Virran nimikirjoitus, jonka äiti oli saanut silt
Näissä pitää valita ne tärkeät asiat, kuten ne sota-ajan kirjeet ja se sakkolappu. Ne ovat perheenne paikallishistoriaa ajassa.
Sen sijaan yliopistomuistiinpanot ovat kopioita olemassa olevasta tiedosta. Säästä joku kiva juttu muistona, muut pois. Virallisista papereista myös vain jotain muistojuttua.
Olen yhden ihmiselämän paperit hävittänyt. 40 vuodelta veropaperit, tiliotteet jne. Oli hirveä urakka! Vaikka olivat siististi kansioissa niin, että riitti läpiselaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovun kaikesta oppimateriaalista - sekä kirjoista että muistiinpanoista. Ikinä en tarvinnut mitään. Oikeasti en ole tarvinnut koko koulutuksiakaan. Vain palkkakonttori kysellyt päästötodistusta jotta saan oikean palkan. Onko teiltä kyselty yliopiston päästötodistuksia koskaan?
On, olen julkisella töissä! Todistukseni tosin löytyy KOSKI-palvelusta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovun kaikesta oppimateriaalista - sekä kirjoista että muistiinpanoista. Ikinä en tarvinnut mitään. Oikeasti en ole tarvinnut koko koulutuksiakaan. Vain palkkakonttori kysellyt päästötodistusta jotta saan oikean palkan. Onko teiltä kyselty yliopiston päästötodistuksia koskaan?
Todistusjäljennöksiä harvoin tarvitaan muualle kuin julkisiin viranhakuihin.
Kappas, minäkin juuri raahasin roskiin opiskeluaikaisia monistenippuja ja kansioita 90-luvun alun ajoilta. Samalla löysin piilotettuja ja unohtuneita "arkaluonteisia" valokuvia joita näpsimme vaimon kanssa joskus alkuaikoina. Niitähän ei kyllä uskaltanut roskiinkaan laittaa. Pitää varmaan ajaa silppurin läpi, siellä olis jotain muitakin papereita odottamassa.
Mulla on hyllymetreittäin vanhoja tutkimusaineistoja, joista joku toinen voisi tekaista vaikkapa gradun. On lerppuja ja korppuja, vanhoja tietokoneita. Omien vanhempien paperit, lasten koulukirjat ja kokeet. Odotan kauhulla aikaa, kun joskus täytyy muuttaa tästä pienempään asuntoon.
Ainoa poisheitetty paperi mitä kaipaan on pahvilaatikollinen Jerry Cottoneita.
Mitä tapahtuu, kun jatkossa kaikki on sähköisessä muodossa? Tulee sota tai luonnonkatastrofi ja vie sähköt ja laitteet, joilla tietoja voisi katsoa. Nytkin on kaapissa vhs-kasetteja, laitetta ei enää ole.
Mistä sitten saadaan tietoa historiasta? Esihistorialliselta ajalta kirjoitettua tietoa ei ole. Palaamme samaan. Kulttuurista iso osa katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäkää hyvät ihmiset kaikki materiaali. Voitte vielä niitä tarvita tai lapsenne tai lastenlapsenne.
Tämä on hyvä neuvo. Näin aion toimia. Kyllä lapsenlapseni saattaa kiinnostua teoreettisesta fysiikasta ja siksi on hyvä säilyttää kaikki.
Varsinkin, kun teoreettinen fysiikka ei kehity enää ollenkaan, niin 40 vuotta vanhat käsin kirjoitetut luentomuistiinpanot on varmasti parasta, mitä lapset voivat asiasta lukea :D
Hyvä ajattelumalli: Heitänkö minä ne pois, vai kiroileeko perikunta niitä kantaessaan. Tällä ajatuksella heitin pois taannoin kaikki yliopiston ja lukion paperit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin luovun kaikesta oppimateriaalista - sekä kirjoista että muistiinpanoista. Ikinä en tarvinnut mitään. Oikeasti en ole tarvinnut koko koulutuksiakaan. Vain palkkakonttori kysellyt päästötodistusta jotta saan oikean palkan. Onko teiltä kyselty yliopiston päästötodistuksia koskaan?
Todistusjäljennöksiä harvoin tarvitaan muualle kuin julkisiin viranhakuihin.
Niissäkin ne pääsee nykyisin sieltä opintopolusta katsomaan. Hain virkaa, kirjoitin vaan valtiolle.fi tiedot koska ja mistä olen valmistunut. Ei kyselty mitään todistuksia enää.
Toki todistuksia ei pidä heittää pois, mutta muu paperisälä on ihan turhaa kantaa mukanaan muutosta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyllymetreittäin vanhoja tutkimusaineistoja, joista joku toinen voisi tekaista vaikkapa gradun. On lerppuja ja korppuja, vanhoja tietokoneita. Omien vanhempien paperit, lasten koulukirjat ja kokeet. Odotan kauhulla aikaa, kun joskus täytyy muuttaa tästä pienempään asuntoon.
Oleppa realistinen: miksi tämän päivän nuori kukaan alkaisi tehdä gradua sinun keräilemästä aineistosta, joka on oletettavasti vuosikymmenten takaa. Kukaan muu kuin sinä et ole sen aineiston kanssa sinut, vain sinä tiedät mitä siellä on.
Jos se on oikeasti jotain merkittävää ja hyvin säilynyttä kerättyä dataa, kuten vaikka jotain ilmasto- tai kasvillisuustietoa, niin voit antaa sen jonnekin valtion museolle lahjoituksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäkää hyvät ihmiset kaikki materiaali. Voitte vielä niitä tarvita tai lapsenne tai lastenlapsenne.
Tämä on hyvä neuvo. Näin aion toimia. Kyllä lapsenlapseni saattaa kiinnostua teoreettisesta fysiikasta ja siksi on hyvä säilyttää kaikki.
Varsinkin, kun teoreettinen fysiikka ei kehity enää ollenkaan, niin 40 vuotta vanhat käsin kirjoitetut luentomuistiinpanot on varmasti parasta, mitä lapset voivat asiasta lukea :D
Hyvä ajattelumalli: Heitänkö minä ne pois, vai kiroileeko perikunta niitä kantaessaan. Tällä ajatuksella heitin pois taannoin kaikki yliopiston ja lukion paperit.
Joo mulla nuo oli tietotekniikka-aiheisia matskuja ja sillä alalla on kyllä jonkinlaista kehitystäkin tapahtunut 30 vuoden aikana. Toki edelleen ollaan samassa binäärijärjestelmässä jne. kun ei vielä kvanttikoneet ole ihan ehtineet vanhaa tekniikkaa syrjäyttämään.
Tuttavani, eläköitynyt vanha arkkitehti, on ihan paniikissa kun hän on valokuvannut varmaan 100,000 valokuvaa elämänsä aikana, mökiltä ja kesäleikeistä ja jotain töitään, että mitä niille tapahtuu. Skannailee päivät pitkät niitä kuvia filmeiltä, ettei ne vaan tuhoudu ikinä. Että lapset heittää ne filmit sitten roskiin, jos hän ei nyt jokaista skannaa ja tallenna kovalevylle.
Hauskinta tässä on, että hän siis elää edelleen sitä aikaa, jossa naapurit pyydetään kylään katsomaan lomadioja. Yrittänyt saada meitäkin katsomaan näitä skannaamiaan kuvia, että nyt on 1980-luku paketissa, tulkaa joku ilta katsomaan ja juodaan viiniä samalla ja syödään juustoja.
Valitettavasti ne "tulkaa katsomaan meidän lomakuvia" oli ikävystyttäviä jo silloin 1980-luvulla. 2020-luvulla KETÄÄN ei kiinnosta satunnaisten tuttujen lomakuvat 1980-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, kun jatkossa kaikki on sähköisessä muodossa? Tulee sota tai luonnonkatastrofi ja vie sähköt ja laitteet, joilla tietoja voisi katsoa. Nytkin on kaapissa vhs-kasetteja, laitetta ei enää ole.
Mistä sitten saadaan tietoa historiasta? Esihistorialliselta ajalta kirjoitettua tietoa ei ole. Palaamme samaan. Kulttuurista iso osa katoaa.
On siihen jo havahduttu. Sähköisestä tiedosta otetaan riittävästi kopioita ja niin vaan ne Viipurin kirkonkirjatkin tuhoutuivat talvisodassa, kun Viipurin kirkkoa pommitettiin. Siinä meni paljon korvaamatonta tietoa. :(
Kirjeenvaihtoa ei enää juurikaan jää, mutta arkipuhetta tällekin palstalle jää.
VHS-kasetit kannattaa digitoida nyt, kun laitteita siihen vielä on. Esim kirjastossa voi olla tällainen tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani, eläköitynyt vanha arkkitehti, on ihan paniikissa kun hän on valokuvannut varmaan 100,000 valokuvaa elämänsä aikana, mökiltä ja kesäleikeistä ja jotain töitään, että mitä niille tapahtuu. Skannailee päivät pitkät niitä kuvia filmeiltä, ettei ne vaan tuhoudu ikinä. Että lapset heittää ne filmit sitten roskiin, jos hän ei nyt jokaista skannaa ja tallenna kovalevylle.
Hauskinta tässä on, että hän siis elää edelleen sitä aikaa, jossa naapurit pyydetään kylään katsomaan lomadioja. Yrittänyt saada meitäkin katsomaan näitä skannaamiaan kuvia, että nyt on 1980-luku paketissa, tulkaa joku ilta katsomaan ja juodaan viiniä samalla ja syödään juustoja.
Valitettavasti ne "tulkaa katsomaan meidän lomakuvia" oli ikävystyttäviä jo silloin 1980-luvulla. 2020-luvulla KETÄÄN ei kiinnosta satunnaisten tuttujen lomakuvat 1980-luvulta.
Vau, minua kyllä kiinnostaisi. Rakastan vanhoja valokuvia ja niistä paljastuvaa historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäkää hyvät ihmiset kaikki materiaali. Voitte vielä niitä tarvita tai lapsenne tai lastenlapsenne.
Tämä on hyvä neuvo. Näin aion toimia. Kyllä lapsenlapseni saattaa kiinnostua teoreettisesta fysiikasta ja siksi on hyvä säilyttää kaikki.
Varsinkin, kun teoreettinen fysiikka ei kehity enää ollenkaan, niin 40 vuotta vanhat käsin kirjoitetut luentomuistiinpanot on varmasti parasta, mitä lapset voivat asiasta lukea :D
Hyvä ajattelumalli: Heitänkö minä ne pois, vai kiroileeko perikunta niitä kantaessaan. Tällä ajatuksella heitin pois taannoin kaikki yliopiston ja lukion paperit.
Joo mulla nuo oli tietotekniikka-aiheisia matskuja ja sillä alalla on kyllä jonkinlaista kehitystäkin tapahtunut 30 vuoden aikana. Toki edell
Haha, mun mies ois kanssa halunnut säästää kaikki. Noin puolet it-opinnoista kun oli jo 70-luvulla kehitettyjä teorioita, jotka eivät muutu. Onneksi olen itse käynyt ne samat kurssit ja osasin sanoa, että tiedon löytää nykyään netistä. Sinne meni titon ja tiran monisteet ja laskarit paperinkeräykseen! Eipä olla sittemmin tarvittu, edes netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyllymetreittäin vanhoja tutkimusaineistoja, joista joku toinen voisi tekaista vaikkapa gradun. On lerppuja ja korppuja, vanhoja tietokoneita. Omien vanhempien paperit, lasten koulukirjat ja kokeet. Odotan kauhulla aikaa, kun joskus täytyy muuttaa tästä pienempään asuntoon.
Oleppa realistinen: miksi tämän päivän nuori kukaan alkaisi tehdä gradua sinun keräilemästä aineistosta, joka on oletettavasti vuosikymmenten takaa. Kukaan muu kuin sinä et ole sen aineiston kanssa sinut, vain sinä tiedät mitä siellä on.
Jos se on oikeasti jotain merkittävää ja hyvin säilynyttä kerättyä dataa, kuten vaikka jotain ilmasto- tai kasvillisuustietoa, niin voit antaa sen jonnekin valtion museolle lahjoituksena.
Tutkimusaineistoni on arkistoista kerättyä materiaalia, joten se on ihan käyttökelpoista. Kansioihin on merkitty selkeästi, mitä ne sisältävät, käytän myös välilehtiä. Toki ne on kerätty omien tutkimuskysymyksieni pohjalta. Eli ennen kuin kritisoit ja alapeukutat, pidä mielessä, että yliopistossa on monia erilaisia tutkimusaloja.
Vierailija kirjoitti:
Säästäkää hyvät ihmiset kaikki materiaali. Voitte vielä niitä tarvita tai lapsenne tai lastenlapsenne.
Kaikkien ei tarvitse tai kannata säästää ihan kaikkea. Eiköhän kaikki tapahdu aina kuitenkin tarkoituksella.
Sukujakin päättyy ja maailma puhdistuu sekä uusiutuu.
Paljon vanhoja turhia kirjojakin on näkynyt lentelevän roskalavoille ja palavan savuna ilmaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, kun jatkossa kaikki on sähköisessä muodossa? Tulee sota tai luonnonkatastrofi ja vie sähköt ja laitteet, joilla tietoja voisi katsoa. Nytkin on kaapissa vhs-kasetteja, laitetta ei enää ole.
Mistä sitten saadaan tietoa historiasta? Esihistorialliselta ajalta kirjoitettua tietoa ei ole. Palaamme samaan. Kulttuurista iso osa katoaa.
Ei tule kaikki ikinä olemaan sähköisessä muodossa eikä kannata luottaa siihen että sähköinen materiaali säilyy paljoakaan paremmin.
Ihmisen pääkoppa se vasta täynnä tietoa useasti onkin ja sitä menee paljon jatkuvasti hukkaan kun ihmiset kuolevat.
Harkitsen tarkkaan mitä kirjoitan paperille säilöön, en halua että kukaan saa tiettyjä asioita koskaan selville.
Minäkin luovun kaikesta oppimateriaalista - sekä kirjoista että muistiinpanoista. Ikinä en tarvinnut mitään. Oikeasti en ole tarvinnut koko koulutuksiakaan. Vain palkkakonttori kysellyt päästötodistusta jotta saan oikean palkan. Onko teiltä kyselty yliopiston päästötodistuksia koskaan?