Mitä tekisitte, jos teille selviäisi että puoliso aikoi kosia parisuhteen alussa, mutta luopui ajatuksesta?

Miksi puoliso kosisi?

Mistä sait tietää? Oletko itse ilmaissut haluavasi joskus naimisiin? Ehkä mies perui ajatuksensa kun kuuli ettei asia ole sinulle tärkeä?

Keskustelisin asiasta lisää ja kysyisin miksi luopui ideasta. Onko ajatukset avioliittoa kohtaan yleisesti muuttuneet vai onko epävarma enemmän juuri sinusta? Sitten keskustelisin siitä, mitä itse haluat ja kohtaako teidän tulevaisuuden haaveet tässä asiassa. Sillä ei ole sinänsä mitään väliä mitä puoliso on alussa ajatellut haluavansa, sillä nykytilanne ratkaisee. Se ettei ole vielä kosinut, ei vielä kerro tarpeeksi. Kosinnan lykkääminen voi johtua periaatteessa myös muusta kuin tunteiden hiipumisesta, mutta eihän se lähtökohtaisesti hyvältä kuulosta jos ensin on ollut tarkka suunnitelma. Tuossa kohtaa pitäisi jo alkaa tietää jos on varma toisesta. Tiedän kyllä hyviä pareja jotka ovat menneet naimisiin vasta 8 vuoden kohdalla, mutta myös niitä jotka olivat 10v+ yhdessä eikä kosintaa ikinä tullutkaan. Sellaisen odotuksen jälkeen ikävä erota jos on itse kokoajan tiennyt että haluaa naimisiin.

En kai mitään tekisi, en ole milloinkaan ajatellut solmivani avioliittoa. Ehkä olisin hyvilläni kun hänkin tuli samaan tulokseen enkä tarvinnut selitellä.

Katsoisin peiliin ja pohtisin mikä käytöksessäni ja tekemisessäni on niin vastenmielistä, sekä tekisin töitä korjatakseni asian.

Haluan siis naimisiin, puoliso tietää tämän. Vitsailin asiasta suhteen alussa paljon mutta lopetin kun mies ärsyyntyi ja ärähti kerran. Olen aina ajatellut että parisuhteessa pitää olla pitkään ennen kuin mennään naimisiin, mutta nyt jälkiviisaana olisin kyllä suostunut siihen jo ihan tämän parisuhteen alussa. Nykyään puhutaan asiasta, puolisokin, aina silloin tällöin tyylillä "jos/kun mennään naimisiin, niin tehdään häissä asia X samoin kuin siellä sen ja sen häissä". Olin haudannut sen naimisiinmenon kaipuun johonkin, mutta nyt alkoi sattumaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluan siis naimisiin, puoliso tietää tämän. Vitsailin asiasta suhteen alussa paljon mutta lopetin kun mies ärsyyntyi ja ärähti kerran. Olen aina ajatellut että parisuhteessa pitää olla pitkään ennen kuin mennään naimisiin, mutta nyt jälkiviisaana olisin kyllä suostunut siihen jo ihan tämän parisuhteen alussa. Nykyään puhutaan asiasta, puolisokin, aina silloin tällöin tyylillä "jos/kun mennään naimisiin, niin tehdään häissä asia X samoin kuin siellä sen ja sen häissä". Olin haudannut sen naimisiinmenon kaipuun johonkin, mutta nyt alkoi sattumaan. Ap

Toisin sanoen kositko Ap "vitsinä" puolisoa monta kertaa?

Vierailija kirjoitti:

Haluan siis naimisiin, puoliso tietää tämän. Vitsailin asiasta suhteen alussa paljon mutta lopetin kun mies ärsyyntyi ja ärähti kerran. Olen aina ajatellut että parisuhteessa pitää olla pitkään ennen kuin mennään naimisiin, mutta nyt jälkiviisaana olisin kyllä suostunut siihen jo ihan tämän parisuhteen alussa. Nykyään puhutaan asiasta, puolisokin, aina silloin tällöin tyylillä "jos/kun mennään naimisiin, niin tehdään häissä asia X samoin kuin siellä sen ja sen häissä". Olin haudannut sen naimisiinmenon kaipuun johonkin, mutta nyt alkoi sattumaan. Ap

Tosi outoa jos mies on puhunut häistä etkä ole reagoinut kosintana.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin asiasta lisää ja kysyisin miksi luopui ideasta. Onko ajatukset avioliittoa kohtaan yleisesti muuttuneet vai onko epävarma enemmän juuri sinusta? Sitten keskustelisin siitä, mitä itse haluat ja kohtaako teidän tulevaisuuden haaveet tässä asiassa. Sillä ei ole sinänsä mitään väliä mitä puoliso on alussa ajatellut haluavansa, sillä nykytilanne ratkaisee. Se ettei ole vielä kosinut, ei vielä kerro tarpeeksi. Kosinnan lykkääminen voi johtua periaatteessa myös muusta kuin tunteiden hiipumisesta, mutta eihän se lähtökohtaisesti hyvältä kuulosta jos ensin on ollut tarkka suunnitelma. Tuossa kohtaa pitäisi jo alkaa tietää jos on varma toisesta. Tiedän kyllä hyviä pareja jotka ovat menneet naimisiin vasta 8 vuoden kohdalla, mutta myös niitä jotka olivat 10v+ yhdessä eikä kosintaa ikinä tullutkaan. Sellaisen odotuksen jälkeen ikävä erota jos on itse kokoajan tiennyt että haluaa naimisiin.

Voiko olla aikaansaamaton mies? Eikö pohjimmiltaan ole halunnut tarpeeksi? Olisiko naisen pitänyt kuljettaa homma maaliin?

En itse koe avioliittoa tarpeelliseksi. Olemme kyllä olleet monta vuotta kihloissa ja yhteinen lapsi. Joskus katsoimme hääpaikkoja tai siis minä katsoin. Kun mies sitten kauhisteli ettei voi joutua suunnittelemaan "kaikkea" luovuin ajatuksesta. Kysyin miehen mielipidettä ja ehdotin asioita.

En keksisi ohjelmaa hänen ystävilleen häihin enkä muutenkaan yksin kaikille tarpeeksi laadukasta viihdettä ja tarjoiluja joten antaa olla.

En pidä juhlien järjestämisestä. Olisi ikävää joutua stressaamaan sopivatko kaikkien egot ja mieltymykset yhteen.

Kertoisin miehelle asian. Siis että haluan avioliittoon ja jos hän ei tunne samoin niin sitten on harkinnan paikka miten jatketaan vai jatketaanko lainkaan. Kuudessa vuodessa on jo neljä vuotta liikaa odottelua. Miksi mies luopui kosimisesta? Ja miten sait edes tietää että oli joskus harkinnut sitä?

Eihän tuossa keskustelussa paljon romantiikkaa ole, ei varsinaista kosintaa, mutta se laiva on joka tapauksessa seilannut jo. Rakastunut mies ei yleensä ärähdä jos rakastettu vihjailee naimisiinmenosta.

Ajattelisin, että oppi vain tuntemaan minut paremmin ja tietää, että mikäli naimisiin meno tulisi ajankohtaiseksi, se olisi asia mikä keskustellaan yhdessä ei esitetä minään yksipuolisena kosintana.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin miehelle asian. Siis että haluan avioliittoon ja jos hän ei tunne samoin niin sitten on harkinnan paikka miten jatketaan vai jatketaanko lainkaan. Kuudessa vuodessa on jo neljä vuotta liikaa odottelua. Miksi mies luopui kosimisesta? Ja miten sait edes tietää että oli joskus harkinnut sitä?

Eihän tuossa keskustelussa paljon romantiikkaa ole, ei varsinaista kosintaa, mutta se laiva on joka tapauksessa seilannut jo. Rakastunut mies ei yleensä ärähdä jos rakastettu vihjailee naimisiinmenosta.

Sain siis vahingossa selville että tämä on selvittänyt sormuskokoni silloin vuosia sitten, ja yksi miehen tuttu möläytti kommentin joka sinetöi tuon epäilyn.

Sukuni ja tuttavapiirini on täynnä ihmisiä jotka ovat menneet naimisiin juurikin kymmenen vuoden seurustelun jälkeen, nyt äkkiseltään keksin lähipiiristäni vain niitä pariskuntia jotka ovat olleet vuosikausia yhdessä ja menneet lapsen syntymän jälkeen naimisiin. Olen aina ajatellut tuon olevan se normi, mutta nyt näin pitkään parisuhteessa olleena alkaa tuntua siltä että tämähän on ihan kamalaa ja naimisiinmeno nyt tuntuisi jotenkin turhalta. Sain kerran yhdessä työssä omat varaston avaimet vasta kun olin ilmoittanut lopettavani vaikka olin pyydellyt niitä vuosia, tästä tulee sama tunne. Ap

Taloudellinen sopimus nimeltä avioliitto.

Kumpi tuo enemmän pääomaa ko. liittoon?

Millaisia rahankäyttäjiä olette?

Pääsettekö helposti yhteisymmärrykseen rahan käyttökohteista, vai onko joka kerta edessä tuskainen vääntö ja riitely nippelitason asioista?

Onko suhteessa muuten leppoisa tunnelma ja agressiivista kiihdyttelyä ei esinny?

Itse olen laittanut aviosuunnitelmat aikoinaan jäihin "temperamenttisen" ihmisen kanssa koska käytännössä minä olisin tuonut pääosan rahoista, mutta joutunut vääntämään omien rahojeni käytöstä agrohullun kanssa. Parempi vaan kun ei laitettu yhteen ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelisin asiasta lisää ja kysyisin miksi luopui ideasta. Onko ajatukset avioliittoa kohtaan yleisesti muuttuneet vai onko epävarma enemmän juuri sinusta? Sitten keskustelisin siitä, mitä itse haluat ja kohtaako teidän tulevaisuuden haaveet tässä asiassa. Sillä ei ole sinänsä mitään väliä mitä puoliso on alussa ajatellut haluavansa, sillä nykytilanne ratkaisee. Se ettei ole vielä kosinut, ei vielä kerro tarpeeksi. Kosinnan lykkääminen voi johtua periaatteessa myös muusta kuin tunteiden hiipumisesta, mutta eihän se lähtökohtaisesti hyvältä kuulosta jos ensin on ollut tarkka suunnitelma. Tuossa kohtaa pitäisi jo alkaa tietää jos on varma toisesta. Tiedän kyllä hyviä pareja jotka ovat menneet naimisiin vasta 8 vuoden kohdalla, mutta myös niitä jotka olivat 10v+ yhdessä eikä kosintaa ikinä tullutkaan. Sellaisen odotuksen jälkeen ikävä erota jos on itse kokoajan tiennyt että haluaa naimisii

Lainaus ei toimi, mutta yritän vastata tuohon häiden suunnittelusta luopuneelle joka ei jaksa sovittaa vieraiden mieltymyksiä ja egoja yhteen. Eihän se morsiamen tehtävä olekaan keksiä viihdettä miehen puolen vieraille, vaan teillä on täysi lupa järjestää ihan teidän näköiset juhlat joiden pääpointti on hääpari ja teidän mieltymykset. Jos mies ei osaa päättää mistään, silloinhan sinä saat miettiä itsellesi täydellisen päivän tarjottavista lähtien. Ainakin itse tekisin noin, jos mies haluaisi kyllä häät ja osallistuisi maksamiseen mutta ei saisi tehtyä päätöksiä. Toki vieraita pitää ajatella siinä mielessä, että on huomioitu esim. erikoisruokavaliot ja tuollaiset perusasiat, mutta loput on ihan teistä kiinni ja jokainen vieras valitsee haluaako osallistua. Lapseton pari saa pitää halutessaan lapsettomat häät, kasvissyöjät saa pitää halutessaan kasvisruoan häät jne. Leikkejä ei ole pakko olla, istumapaikat voi antaa vieraiden itse valita, baari voi olla halukkaille omaan piikkiin jne. Eihän siitä tulekaan mitään, jos yrittää miellyttää kaikkia muita ja unohtaa sen millaiset juhlat itse haluaa järjestää. Teitä sinne tullaan juhlimaan, eikä kannata kutsua paikalle vieraita joista tietää jo valmiiksi että alkavat egoilemaan. Te saatte päättää nekin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi puoliso kosisi?

Koska se ei vielä silloin parisuhteen alussa ollut puoliso. Tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Haluan siis naimisiin, puoliso tietää tämän. Vitsailin asiasta suhteen alussa paljon mutta lopetin kun mies ärsyyntyi ja ärähti kerran. Olen aina ajatellut että parisuhteessa pitää olla pitkään ennen kuin mennään naimisiin, mutta nyt jälkiviisaana olisin kyllä suostunut siihen jo ihan tämän parisuhteen alussa. Nykyään puhutaan asiasta, puolisokin, aina silloin tällöin tyylillä "jos/kun mennään naimisiin, niin tehdään häissä asia X samoin kuin siellä sen ja sen häissä". Olin haudannut sen naimisiinmenon kaipuun johonkin, mutta nyt alkoi sattumaan. Ap

Jos sinulla on puoliso niin olet jo naimisissa.

Miksi et vain puhu suoraan? Sano, että sinä haluat naimisiin, nyt muutaman kuukauden sisällä, ja että se on sinulle tärkeää. Kysy, käykö se miehelle. Jos ei käy, kysy miksi, ja mieti, onko teillä pohjaa jatkaa yhdessä. Vihjailu, painostaminen ja kosinnan odotus ei ole aikuisen ihmisen toimintaa. 

Seurustelusuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa, eli suhde väljähtyy ja jommankumman into solmia avioliitto hiipuu. Jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, ettei pitäisi aloittaa seksielämää ennen kuin vanhaan kunnioitettuun tapaan on pyhät vihkimenot suoritettu.

Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa, eli suhde väljähtyy ja jommankumman into solmia avioliitto hiipuu. Jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, ettei pitäisi aloittaa seksielämää ennen kuin vanhaan kunnioitettuun tapaan on pyhät vihkimenot suoritettu.

Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran

Tämä on niin totta. Parempi katsoa kuin katua, sanotaan sananlaskussakin. Ja sanotaan myös, että mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa, eli suhde väljähtyy ja jommankumman into solmia avioliitto hiipuu. Jälleen kerran hyvä esimerkki siitä, ettei pitäisi aloittaa seksielämää ennen kuin vanhaan kunnioitettuun tapaan on pyhät vihkimenot suoritettu.

Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran

En ollankaan usko, että ap olisi ollut noissa häissä paikalla. Hänenhän täytyisi silloin olla hirvittävän vanha. Kyllä hän on sen naimisiinmenoajatuksen kehittänyt ihan omassa päässään.