Kannustavin/positiivisin kommentti, jonka lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?

Hammaskirurgi totesi viisaudenhampaiden poistossa miten yksi niistä oli söpö

Minulla oli päällekkäin kaksi melko rankkaa sairautta ja ollessani kontrollissa , niin lääkäri totesi: " kyllä nyt on minunkin mielestä liikaa yhdelle ihmiselle". Ja keskusteli vielä kanssani hyvin lohduttavasti ylitse vastaanotto ajan.

Menin oudoilla oireilla päivystykseen ja sain kuulla että minulla on diabetes, olin järkyttynyt ja itkien sopersin lääkärille et eihän mulle mitään diabetesta voi puhjeta, kun olen hoikka enkä tupakoi ja alkoholikaan ei maistu.

Lääkäri otti oikeasti melkein tunnin aikaa sille että keskusteli kanssani asiasta ja rauhoitteli minua. Lopuksi vielä puristi kättä ja pyysi soittamaan jos jokin mietityttää.

Lopetin tupakoinnin 20 vuoden sauhuttelun jälkeen kuin seinään ja olen pysynyt siinä. Työterveyslääkäri oli asiasta niin innoissaan että palasi aiheeseen ainakin kolme kertaa käynnin aikana ja kehui.

Naislääkäri kehui joskus hyvää ryhtiäni. Se tuntui mukavalta.

Lääkäri sanoi että vauvamahani näyttää ihan hyvältä. Tosin en ollut raskaana ja myöhemmin poistettiin masusta 32 litraa nestettä ja munasarja.

Kun olin umpikujassa työelämässä ja masennuksen takia s-lomalla, niin kokenut psykiatri kannusti minua uudelleen kouluttautumiseen. Antoi vielä 3 kk s-loman, jotta sinä aikana saisin asiat järjestettyä. Ja niin sain ja muistan aina tuon isällisen ammattilaisen kohtaamisen.

Mammografiassa öytyi syöpä ja radiologi oli todella empaattinen ja alkoi järjestellä leikkausta. Syövästä nyt 15 vuotta ja käyn yhä samalla radiologilla Mehiläisessä.

Kävin lääkärissä PCOS:n takia. Lääkäri lohdutti, että etelässä kukaan ei kiinnittäisi karvoihini huomiota ja että karvoja on varmasti myös vaaleilla naisilla. Olin tuolloin hyvin nuori ja kärsin silti vaikeasta hirsutismistä ja tuo kommentti lohdutti kyllä siinä tilanteessa. 

Sanoi, että menehän tuohon pötköttelemään vaikka pärjäsin kyllä istualtaankin.

Se oli aikoinaan aika kauhea paikka käydä, jokusen kerran. Mutta sanoi että usko itseesi ja omiin ajatuksiisi. Vaikka jotain muutakin sanoi. Se ehkä helpotti vähän epävarmuuteen ja muuhun. Ja ehkä itselläkin on jotain "viisauksia". Vaikka kaikki ollaan ihmisiä.

"Ei ole pahanlaatuinen." Kun päiväkausia olin hermostuneena odottanut, mitä ultrassa näkyy, nuo sanat olivat silkkaa enkelikellojen kilkatusta. Varsinkin, kun lääkäri sanoi ne heti, eikä vartin päästä.

En ollut vastaanotolla itseni takia, vaan läheiseni asioita edistämässä. Se että lääkäri kuitenkin sanoi että "no ei ole sinullakaan helppoa ollut" on jäänyt mieleen. MT- ongelmaisen läheisenä ei kukaan huolehdi huolehtijasta, mutta kaikki revitään jaksamisessa irti. Koin tulleeni nähdyksi ja ymmärretyksi ja uskotuksi. Noinkin pieni lause! 

Menin lopen uupuneena (burn out töistä) lääkäriin peläten ettei oteta tosissaan. Lääkäri näki tilanteeni vaikka en siinä vaiheessa enää osannut puhua selkeästi, olin kokenut traumaattisia asioita töissä. Ja antoi heti suoriltaan 3 kuukautta sairauslomaa. Se pelasti minut, olin aiemmin ihminen joka suoritti ja suoritti vaikka pää kainalossa. Mutta siihen kohtaan loppui mun voimat ja sain jäädä lepäämään. Oli ihana lääkäri, pelkäsin että saisin jotain viikon pätkiä salkkua ja pitäisi yhä uudelleen käydä todistamassa että tarvitsen sitä, siinä olisin varmaan palannut syyllisyydentunnosta liian aikaisin töihin entistä pahemmilla seurauksilla. 

Joskus teininä kerroin yhden yliluonnollisen kuuloisen jutun lähihoitajalle, joka oli sossu. Hän kannusti eikä tuominnut. Hänkin uskoi että ns. sielun vihollisia on olemassa ja kannattaa pysyä turvassa. Ja se loi turvallisempaa olotilaa. Joskin valitettavasti miesten kautta tuli huonoja kontakteja ja muualta, mutta myöhemmin pääsin niistä eroon. 

Minulle on sanotttiin vasta hankalan ja kivuliaan toimenpiteen aikana, että olen tosi reipas! Tuota sanaa ei aikuisena turhan usein kuule.

Mulle sanoi päivystyksessä lääkäri pari viikkoa sitten, että olet vielä nuori, joten hoidetaan nyt hyvin kuntoon. Alkoi kyllä hymyilyttää. Olen 64-v.

Minulla myös hyvä kokemus radiologista, joka löysi rintasyövän. En ole koskaan törmännyt niin empaattiseen lääkäriin. Hänen lohduttavat  sanansa  auttoivat pahimman järkytyksen yli.

Olin elinsiirrossa. Tauti oli aiäiheuttanut turbotusta ja välttelin suolaa.

Ja koska olin aika oireeton, kävin salilla ja jumppailin. Lääkäri tuli vartavasten kehumaan että olin välttänyt suolaa ja pitänyt lihaksia kunnossa. Sanoi että näin potilas auttaa kirurgia työssään.

Tästä on parikymmentä vuotta ja voin hyvin. Lääkäri on joskus maininnut hyvistä elintavoista. On myös tunne että hän ottaa juttuni tosiaaaan ja kuuntelee.

Sairaala on HUS. Kehutaan nyt vielä että hoitajat on ihan loistavia.

Ei kukaan sanonut ikinä. Eikä hoidettu hyvin kuntoon vaikka olen nuori. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan sanonut ikinä. Eikä hoidettu hyvin kuntoon vaikka olen nuori. 

🤧

Kysyessäni arviota kauanko kivut kestää olkapäässä niin vastasi rehellisesti että riippuu ihan minusta parantuuko nopeammin vai kestääkö vuoden. Sai minut noudattamaan mahdollisimman tarkasti hoito-ohjeita ja olkapää parani reilussa kuukaudessa.

Toinen kokemus eri lääkäriltä ja eri vaivasta samana vuonna, ei oikeastaan sanonut mitään mutta tummahko tilannehuumorini upposi häneen ja hän purskahti nauramaan.