En jaksa 8 h työpäiviä
Tuntuuko kenestäkään samalta? Työ imee hirveästi energiaa ja olen aivan loppu vapaa-ajalla, sunnuntaina ahdistaa jo iltapäivästä töihin meno. Rahan takia on pakko vain jaksaa ja samalla oma elämä vain valuu hukkaan. Minulla olisi paljon mielekkäitä harrastuksia, joita haluaisin tehdä, mutta töiden jälkeen ei jaksa juuri mitään.
Teen pienipalkkaista työtä, eikä osa-aikatyölle ole juuri taloudellisesti mahdollisuuksia. Yritän sijoittaa palkastani joka kuukausi, jotta voisin heittäytyä töistä joskus pois, mutta tähänkin menee ainakin 20 vuotta, että alkaisi olla tarpeeksi rahaa kasassa. Masentaa.
Kommentit (54)
aika heikko on jos ei edes 8 tuntista päivää jaksa kunnolla tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta. Itsen harrastan ultrajuoksua, vaikka olen kahden alakouluikäisen yh ja käyn töissä. Jotain terveydellistä vikaa sinulla varmaan?
Työni on fyysistä ja seison koko päivän jalkojeni päällä, nyt työpisteelläni on ollut 24 astetta lämmintä, etenkin tämä lämpö väsyttää nyt. Mitä itse teet työksesi?
Ap
Et ole kyllä kunnossa jos 24 asteen lämpö väsyttää.Meillä töissä yli 30 koko ajan kun ilmastointi ei toimi kunnolla ja jalkeilla ollaan koko päivä.Hyvin jaksaa vielä lenkille töiden jälkeen.
Olen käynyt säännöllisesti salilla ja harrastan pyöräilyä. Kun jaksamista on ollut niin olen joskus käynyt 5x viikossa salilla tai pyöräillyt useamman sata km viikossa. Saa sitä kai fyysisesti hyväkuntoinenkin joskus kokea uupumusta?
Ap
Mietipä sitä, millaista elämä olisi ilman työtä ja siitä maksettavaa palkkaa. Et ole kiitollinen hyvästä elämästäsi. Elämä opettaa vielä sinuakin. Ei pahalla.
Mulla on ihan sama homma. Olen päässyt onneksi hyväpalkkaiseen työhön missä pärjään osa-aikaisella palkalla. Oletko hoitoalalla, ap?
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta. Itsen harrastan ultrajuoksua, vaikka olen kahden alakouluikäisen yh ja käyn töissä. Jotain terveydellistä vikaa sinulla varmaan?
Huomaatko, kruunusi loistaa 😇
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta. Itsen harrastan ultrajuoksua, vaikka olen kahden alakouluikäisen yh ja käyn töissä. Jotain terveydellistä vikaa sinulla varmaan?
Työni on fyysistä ja seison koko päivän jalkojeni päällä, nyt työpisteelläni on ollut 24 astetta lämmintä, etenkin tämä lämpö väsyttää nyt. Mitä itse teet työksesi?
Ap
Et ole kyllä kunnossa jos 24 asteen lämpö väsyttää.Meillä töissä yli 30 koko ajan kun ilmastointi ei toimi kunnolla ja jalkeilla ollaan koko päivä.Hyvin jaksaa vielä lenkille töiden jälkeen.
Olen käynyt säännöllisesti salilla ja harrastan pyöräilyä. Kun jaksamista on ollut niin olen joskus käynyt 5x viikossa salilla tai pyöräillyt useamm
Ylikunto taitaa olla sun ongelma...
"Ylikunto taitaa olla sun ongelma... "
Pidän kyllä ihan selviä lepopäiviäkin arjessa, enkä samaan aikaan ole harrastanut noin aktiivista salia/pyöräilyä. Ja jaksamisen ongelma ei siis ole pelkästään fyysinen, vaan ylipäätään työn mielekkyys ja sen aikaavievyys elämässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietipä sitä, millaista elämä olisi ilman työtä ja siitä maksettavaa palkkaa. Et ole kiitollinen hyvästä elämästäsi. Elämä opettaa vielä sinuakin. Ei pahalla.
Olen ollut työtön, opiskelija, 0-sopimuslainen, vuorotyöläinen pätkätyöläinen...Mitä pitäisi siis vielä oppia?
Ap
Kyllä täysi työviikko työmatkoineen useinkin vie melkein kaikki voimat ja ajan. Voi olla hieman sukupolvikysymyskin. Osa-aika -ja etätyö ovat nykyisessä mitassa aika uusi ilmiö. Työssäkäynti on tyypillisesti ollut juuri sitä, mistä ap kertoo. Niin myös esimerkiksi yksinhuoltajilla. Omia, kiinnostavia juttuja ei ole päässyt toteuttamaan - on pitänyt olla kiitollinen siitä, että on työpaikka. Hyvät ihmissuhteet ovat tärkein helpottava tekijä. Ap ei kerro ikäänsä, mutta kohtalaisen nuoresta henkilöstä ilmeisesti on kyse. Jos, niin ehdottaisin kyllä opiskelua sopivampaan eli mielekkäämpään työhön.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin tulla ehdottamaan, että täytyy muistaa myös sluibailla hyvällä omallatunnolla. Kunhan hoitaa hommansa, se riittää. Ei pidä ottaa työtä niin vakavasti
Mun on pakko muistuttaa itseäni, että se perus riittää kyllä. Jos ei niin antakoon potkut
Tässä on oikea asenne. Itsellä on mottona, että kunhan on sinne päin ne hommat. Teen lyhennettyä työpäivää ja jos nyt pitäisi siirtyä takaisin 8 tunnin päiviin, niin varmaan vetäisin ranteet auki siinä työpisteellä. Ei se työ koskaan mitään herkkua ole ollut. Kunhan muistaa pitää pitkät kahvitauot ja lounastunnin, niin vähän helpottaa.
Jep ei tälläisillä tappohelteillä varsinkaan kun ei saa nukuttua jaksa. Teen kans fyysisesti raskasta työtä ja mantrat juo paljon vettä, pidä hattua, mene varjoon yms ei vee auta!!! Mitenkäs menet varjoon jos esim teet auringon paahteessa asfalttitöitä tms ulkotyötä? Tai kerrostalon vahauksia taloyhtiössä jossa huono ilmanvaihto?
Tuon takia jätin matalapalkkahommat taakseni jo 5 vuotta sitten ja siirryin täysipäiväiseksi s o s s u p u m m i k s i. Rahaa on paljon vähemmän, mutta elämänlaatu on silti parempi. Työ oli fyysisesti raskasta, tulostavoitteet olivat kovat ja työkaverit olivat syvältä sieltä minne ei päivä paista.
Toivottavasti mielesi piristyy. Tai kävisi joku onnenpotku, että saisit jossain extra rahaa. Raha rauhoittaa, kun tietää ettei joudu ihan kuseen, jos joku laite vaikka hajoaa. Kädestä suuhun eläminen on rankkaa.
Itselläni on se tilanne, ettei keho kestä rasitusta paljoakaan. Mieli haluaisi tehdä vaikka mitä. Väsyn herkästi vaikka olisi kuinka kivaa tekemistä. Joskus - siis aika usein - innostun liikaa ja toipumiseen menee monta päivää. Edes lääkärit eivät tajua kuinka vähän jaksan, koska olen niin innokas. Ongelma voi olla näinkin päin.
En jaksaisi minäkään. Tai miksen jaksaisi, jos vuorokausi olisi hieman pidempi. Teen ruumiillista työtä (ja se on siis valinta; ennen tein töitä tietokoneella) ja mun on pakko saada kunnon yöunet, jotta jaksaisin. Eli töiden jälkeen pitää ollla elämä tosi aikataulutettua, mikäli meinaa ehtiä yhtään mitään.
Mää jaksan. Teen siivosutyötä. Ja pidän työstäni. Asiakkaat ja ihmiset on se mitä en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta. Itsen harrastan ultrajuoksua, vaikka olen kahden alakouluikäisen yh ja käyn töissä. Jotain terveydellistä vikaa sinulla varmaan?
Olisi kiva tietää, miten tämä ihminen aikatauluttaa päivänsä, mutta hän ei tietenkään ole enää vastaamassa. Ehkä hän kuuluu niihin henkilöihin, jotka pärjäävät vähemmällä unella, niin kuin eräs ystäväni. Jos mäkin voisin säännönmukaisesti nukkua vähemmän kuin 8 tuntia, olisi helpompaa. Mutta mun pitää olla viimeistään 21.30 sängyssä.
Mene (työterveys)lääkärille. Sanot että masentaa ja kyse ei ole vain fyysisestä rasituksesta, vaan myös henkisestä. Eli, mene lääkärille.
Vierailija kirjoitti:
Mene (työterveys)lääkärille. Sanot että masentaa ja kyse ei ole vain fyysisestä rasituksesta, vaan myös henkisestä. Eli, mene lääkärille.
Tekeekö lääkäri jotenkin työpäivistä lyhyempiä tai antaa lisää vapaa-aikaa? Jos saa vaikka väliaikaisen sairasloman, niin eihän tämä mitään muuta alkuperäisessä ongelmassa. Pillerireseptin saa varmaan myös kouraan ja meno jatkuu.
Työnantajan lahtaamalla ei tässä maassa saa kuin 12 vuotta vankeutta. Ilmainen ylläpito, vetää lonkkaa päivät pitkät ja heittää keskarit koko valtiovallalle.