Olen nainen. En ajatellut et elämä on näin tyhjää ja yksinäistä 30 veenä.
Tuntuu et jos ei oo pelannut kortit oikein 20 vuotiaana tai ei oo syntynyt isossa verkostossa niin olet tuomittu elää itselleen ikuisesti.
Kaipaan tunnetta että minua nähdään, tarvitaan. Kaipaan tekeemistä. Sellaista elämää mitä tulee vain muiden kautta. Sovellukset on käytössä, oon vuosia juossu tapahtumissa...
Kahvit on kahviteltu, lenkit on juostu ja matkat on tehty. Ei oo mitään järkee tässä elämässä kun se ei vaa tyydytä mennä yksin syömässä.
Ystävät asuvat kaikki eri paikoissa ja kaukana.
Kommentit (44)
Aika noloa, AP kommentoi joka välissä omaa aloitustaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset tuntemukset tulevat lisääntymään monilla tulevaisuudessa. Ensin uhotaan kovaan ääneen miten ei haluta lapsia eikä kumppania. Jonkun aikaa voikin olla kivaa, sitten kun ympäriltä ihmiset itse saa perhettä, huomaakin miten yksin sitä jää. Toki on sellaisiakin, jotka oikeasti viihtyvät täysin yksin. Mutta monet tajuavat mitä se yksin olo oikeasti sitten on, kun kaikki arjet ja pyhät on yksin ja muut ihmiset perheensä kanssa. Jossain kohtaa voi alkaa tuntua todella raskaalta taakalta.
Tämä. Oikeasti niin surullista kuultavaa, että ollaan niin himputin varmoja siitä, että EI IKINÄ LAPSIA HYI HELVETTI MIKÄ PALLO JALKAAN
Mitä enemmistö (eli ei kaikki) oikeasti tekee kun täyttää jotain 50 tai 60, jatkavat samaa tippumista tuurilla ja ryyppäävät menemään? Kuulostaa raskaalta.
Eli elämässä ei voi muuta tehdä kuin joko hankkia lapsi tai ryypätä?
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin kaipaat lasta elämääsi.
Mikä mainio idea! Siihen voi sitten ripustautua ja yrittää elää omat unelmat sen lapsen kautta. Lopussa voikin sitten heittäytyä martyyriksi kun lapsi haluaa alkaa elää omaa elämäänsä. Kaikkeni mä olen sun eteesi tehnyt ja tässäkö on kiitos?!
Mikset ottanut sitä koemaa jännämiestä kuten muutkin naiset niin sinulla olisi nyt hauskaa väkivaltaisen jännämiehen kanssa. Naiset yleensä ei halua kilttiä miestä koska elämä on tylsää ja tyhjä taulu.
Mitä sitten kuvittelit, sinä lapsellinen nainen?
Vinku vonku. Jonkun muunko pitää sitä sisältöä sinulle tuottaa? Elämän tarkoitus on tuottaa itse se sisältö elämään.
Se on melko yllättävän nopeaa, vähän kuin se lasten tuolileikki kun suunnilleen 28-vuotiaana kaikki vakiintuu samalla kertaa. Tuossa kun sitten on se jolle ei sitä kumppania jää (tai löydy kun et ole "hereillä") niin yhtäkkiä se aiempi elämä onkin pelkkä muisto vain vaikka se elämä ei edes olisi ollut mitään pelkkää bilettämistä.
Sitten joskus 35-vuotiaana alkaa ekat eroamaan ja sitten kaivataan seuraa just bilettämiseen vaikka itseä se ei enää, eikä oikeastaan koskaan ihan kauheasti napannut. Meni vaan muiden mukana.
Ja ehkä menee silläkin kertaa vain huomatakseen jäävänsä taas kuin nalli kalliolle kun kaveri katoaa kakkoskierrokselle..
Vierailija kirjoitti:
Aika noloa, AP kommentoi joka välissä omaa aloitustaan.
Niin että aloituksen jälkeen ei saa enää kommentoida mitään?
Lähes jokainen viesti tässä aloituksessa antaa ymmärtää, ettei elämä ilman lapsia tai kumppania voi olla mielekästä. No, ainakaan ne lapset eivät ole ikuisesti ja koko ajan viihdyttämässä vanhempiaan, ja heillä on omakin elämänsä. Monilla kumppanikin katoaa viereltä syystä x.
Aloittajaa ei varmasti auta kommentit, miten hankkia kumppani tai lapsi, vaan miten elää mielekästä ja hyvää elämää sinkkuna. Miten ne sinkut, jotka kokevat merkityksellisyyttä ja elämänsä hyvänä, sen tekevät. Onneksi tässä on jo muutama hyvä ehdotus jo tullutkin.
Ihminen eläinlajina reagoi psyykkisesti jos ei ole ympärillä laumaa ja ei ole lisääntymisiässä hoivattavaa vauvaa. Moni sairastuu psyykkisesti johonkin masennukseen tai jopa psykoosiin, kun lajinomainen elämä ei onnistu tässä nykyisessä eläintarhassa.
Hanki joku eläin hoivattavaksi ja keksi keinotekoinen lauma itsellesi. Moni seurakuntalainen on kokenut "pelastksen" jeesuksesta, ei vaan seurakunnasta. Ihmisen elämä on tietynlaista ja jos siitä poikkeaa, niin voi alkaa oireilla eritavoin.
Niitä oireita ei voi rationalisin ajatuksin korjata ja tämänkin tekstin lukeminen ja sen sisällön ymmärtäminen ei ratkaise oireilua.
Oireidenkin kanssa voi elää ja nähdä rikotun todellisuuden läpi monia juttuja, jos tuntee kestävänsä lajin hormonaaliset ja psykokemialliset haasteet lukuisina tunnemyrskyinä ja lopulta täydellisenä tunteettomuuden aavikkona ja totaalisena välinpitämättömyytenä kaikkea elämää ja kuolemaa kohtaan. Annat vain periksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikset ottanut sitä koemaa jännämiestä kuten muutkin naiset niin sinulla olisi nyt hauskaa väkivaltaisen jännämiehen kanssa. Naiset yleensä ei halua kilttiä miestä koska elämä on tylsää ja tyhjä taulu.
Jälleen kerran, kiltti ja tylsä eivät ole sama asia. Sulla taisi osua pahasti?
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset tuntemukset tulevat lisääntymään monilla tulevaisuudessa. Ensin uhotaan kovaan ääneen miten ei haluta lapsia eikä kumppania. Jonkun aikaa voikin olla kivaa, sitten kun ympäriltä ihmiset itse saa perhettä, huomaakin miten yksin sitä jää. Toki on sellaisiakin, jotka oikeasti viihtyvät täysin yksin. Mutta monet tajuavat mitä se yksin olo oikeasti sitten on, kun kaikki arjet ja pyhät on yksin ja muut ihmiset perheensä kanssa. Jossain kohtaa voi alkaa tuntua todella raskaalta taakalta.
Noin ei tarvitsisi kokea, jos olisimme enemmän yhteisöllisiä. Suomalaisilla tapana jotenkin eristäytyä. Toimimme yksin tai perheyksikköinä, mutta harvemmin laajemmissa ympyröissä.
Kaipaat koska et tiedä mitä se on. "Ystävät" tai mies kuppaamassa aikaasi, energiaasi, käyttämässä sinua hyväkseen, mutta kuitenkin alentamassa sinua ja elämänlaatuasi... Usko pois, se on parhaimmillaan kun saat olla rauhassa
Naisen kohdalla se yksinäisyys on lähes aina oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika noloa, AP kommentoi joka välissä omaa aloitustaan.
Niin että aloituksen jälkeen ei saa enää kommentoida mitään?
Lähes jokainen viesti tässä aloituksessa antaa ymmärtää, ettei elämä ilman lapsia tai kumppania voi olla mielekästä. No, ainakaan ne lapset eivät ole ikuisesti ja koko ajan viihdyttämässä vanhempiaan, ja heillä on omakin elämänsä. Monilla kumppanikin katoaa viereltä syystä x.
Aloittajaa ei varmasti auta kommentit, miten hankkia kumppani tai lapsi, vaan miten elää mielekästä ja hyvää elämää sinkkuna. Miten ne sinkut, jotka kokevat merkityksellisyyttä ja elämänsä hyvänä, sen tekevät. Onneksi tässä on jo muutama hyvä ehdotus jo tullutkin.
Kirjallisuus, hengellisyys, taide...
Näistä ei paljon pääse nauttimaan, jos on lapsia. Puutarhanhoito, työlleen omistautuminen, harrastaminen. Oikeastaan lasten teko on ainoa mitä ei voi tehdä yksin, mutta senkin voi tehdä nykyään lääkehullujen kanssa miehen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset tuntemukset tulevat lisääntymään monilla tulevaisuudessa. Ensin uhotaan kovaan ääneen miten ei haluta lapsia eikä kumppania. Jonkun aikaa voikin olla kivaa, sitten kun ympäriltä ihmiset itse saa perhettä, huomaakin miten yksin sitä jää. Toki on sellaisiakin, jotka oikeasti viihtyvät täysin yksin. Mutta monet tajuavat mitä se yksin olo oikeasti sitten on, kun kaikki arjet ja pyhät on yksin ja muut ihmiset perheensä kanssa. Jossain kohtaa voi alkaa tuntua todella raskaalta taakalta.
Tämä. Oikeasti niin surullista kuultavaa, että ollaan niin himputin varmoja siitä, että EI IKINÄ LAPSIA HYI HELVETTI MIKÄ PALLO JALKAAN
Mitä enemmistö (eli ei kaikki) oikeasti tekee kun täyttää jotain 50 tai 60, jatkavat samaa tippumista tuurilla ja ryyppäävät menemään? Kuulostaa raskaalta.
Eli
Epäironisesti ei, uskon, että tuo oli enemmänkin kielikuva siitä, että vähän sellaista olematonta etenemistä elämässä jos ei hanki perhettä elämänsä aikana vaan hokee itselleen, että kyllä tämä työnteko on tosi hyvä juttu minulle tai juuri rellestetään ystävien kanssa jos sattuu olemaan niin onnekas, että tuon ikäisenä ystäviä vielä on, kun muut ovat hankkineet perheen. Ja tästä olen samaa mieltä.
Siis reagoit lapsettomuuteen ja laumattomuuteen kehosi antamien ärsykkeiden kautta?
Vähän kuin vuorotyöläinen alkaa sekoamaan päästään luonnottoman rytmityksen takia ja lopulta sairastuu kokonaisvaltaisesti.
Meidän suomalaisten pitäisi ottaa enemmän mallia afrikallaisesta elämäntyylistä.
Syödä luonnonmukaisesti ja elää leppoisammin yhteisöllisesti.
"Hanki joku eläin hoivattavaksi ja keksi keinotekoinen lauma itsellesi. Moni seurakuntalainen on kokenut "pelastksen" jeesuksesta, ei vaan seurakunnasta. Ihmisen elämä on tietynlaista ja jos siitä poikkeaa, niin voi alkaa oireilla eritavoin."
Minä hommasin jossakin vaiheessa tarvikkeet vauvalle ja olen elänyt niiden kanssa nyt muutaman vuoden. En usko, että minulla olisi ongelmaa olla äiti. Sille en voi mitään, että suomalaiset miehet eivät kykene kynnelle omaan rooliinsa. Kiinalaisia miehiä, jotka ovat varakkaita ja halukkaita elättämään perhettä, alkaa kuitenkin olemaan myös suomessa
Vierailija kirjoitti:
Naisen kohdalla se yksinäisyys on lähes aina oma valinta.
Niin, koska valittavana on väkivaltaisia, rikollisia, seksuaalisesti hyväksikäyttäviä kusipäitä. Kyllä niitä on miehellekin tarjolla, aina on joku pera joka kairaa sinua mielellään, tuhoaa terveytesi ja hyvinvointisi, ja kutsuu sitä "parisuhteeksi".
Vierailija kirjoitti:
"Hanki joku eläin hoivattavaksi ja keksi keinotekoinen lauma itsellesi. Moni seurakuntalainen on kokenut "pelastksen" jeesuksesta, ei vaan seurakunnasta. Ihmisen elämä on tietynlaista ja jos siitä poikkeaa, niin voi alkaa oireilla eritavoin."
Minä hommasin jossakin vaiheessa tarvikkeet vauvalle ja olen elänyt niiden kanssa nyt muutaman vuoden. En usko, että minulla olisi ongelmaa olla äiti. Sille en voi mitään, että suomalaiset miehet eivät kykene kynnelle omaan rooliinsa. Kiinalaisia miehiä, jotka ovat varakkaita ja halukkaita elättämään perhettä, alkaa kuitenkin olemaan myös suomessa
Nykyään miehellä on vapaa rooli. Ei ole enää miehen roolia.
Moni mies on kotona vauvan kanssa kun vaimo raataa töissä, koska ei heidän kannata töissä käydä palkkojen pienuuden takia. Edullisemmaksi tulee koko perheelle kun mies jää kotiin ja nainen hoitaa työt. Monella alalla on niin ettei työnteko enää kannata.
Tai sitten eivät, ympärillä näkee miten ihmiset saavat perhettä, eroavat, menettävät terveytensä ja mielenterveytensä huonoissa ihmissuhteissa puhumattakaan rahoista. Toki voi olla onnistuneitakin parisuhteita ja perhe-elämää. Mutta monet tajuavat miten helppoa ja vapaata yksinolo oikeasti sitten on, kun ei ole pakko pitää yllä perheidyllin kulissia arjet ja pyhät ja teeskennellä että kaikki on hyvin hajoavassa liitossa. Jossain kohtaa voi alkaa tuntua äärimmäisen helpolta.