Olen nainen. En ajatellut et elämä on näin tyhjää ja yksinäistä 30 veenä.
Tuntuu et jos ei oo pelannut kortit oikein 20 vuotiaana tai ei oo syntynyt isossa verkostossa niin olet tuomittu elää itselleen ikuisesti.
Kaipaan tunnetta että minua nähdään, tarvitaan. Kaipaan tekeemistä. Sellaista elämää mitä tulee vain muiden kautta. Sovellukset on käytössä, oon vuosia juossu tapahtumissa...
Kahvit on kahviteltu, lenkit on juostu ja matkat on tehty. Ei oo mitään järkee tässä elämässä kun se ei vaa tyydytä mennä yksin syömässä.
Ystävät asuvat kaikki eri paikoissa ja kaukana.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Kaipaat koska et tiedä mitä se on. "Ystävät" tai mies kuppaamassa aikaasi, energiaasi, käyttämässä sinua hyväkseen, mutta kuitenkin alentamassa sinua ja elämänlaatuasi... Usko pois, se on parhaimmillaan kun saat olla rauhassa
Kirjoittaa "voimaantunut" nainen
Ihmiset ovat hyvin valikoivia seuransa suhteen. Eivät vaan ymmärrä sitä ja sitten itketään yksinäisyyttä,
ala harrastamaan jotain. Harrastuksissa tutustuu väistämättä ja vaikkei kahdenkeskistä seuraa löytyisikään, saat ensiapua yksinäisyyteni.
Jos työpaikallasi on naisia, on siellä aivan takuuvarmasti samassa tilanteessa olevia. Jos olet kiva työkaveri, saat sielä varmasti seuraa.
mene vapaaehtoistyöhön.
kavereita löytyy jos niitä haluaa mutta itse on oltava aktiivinen asian suhteen
Vierailija kirjoitti:
No älä huoli, odota että olet 40v, sitten se todellinen yksinäisyys alkaa.
Tämä.
T. 42v
Entä muutto ulkomaille? Sosiaalinen kulttuuri on oikeasti tosi erilainen jos menee pohjoismaiden ulkopuolelle, ihan jo Ruotsissa on sosiaalisempaa.