Miksi täällä ei pystytä keskustelemaan asiallisesti ylipainosta tai lihavuudesta ja niihin johtaneista syistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että asiallista keskustelua kaivataan, mutta asiallisuuden määritelmä ja kokemus on myös eri jokaiselle keskustelijalle. Tarvitsemme siis myös sopivan hajuraon itsemme ja keskustelun välille, jotta loukkaantuminen ei ole niin helppoa. Jos täällä sanotaan sana läski tai lihava, ei se ole hyökkäys MINUN kilojani kohtaan - anonyymi keskustelu ei voi olla henkilökohtaista.

 

Olen eri mieltä siitä, että kehopositiivisuuden mukaan ottaminen keskusteluun on epäasiallista. Kulttuurin muutos, jossa itsensä rakastaminen menee terveysriskien huomioonottamisen edelle, missä lääkärit eivät enää voi sanoa ylipainosta ilman jonkun loukkaantumista ja someraivoa, ja missä toimittajat suoltavat laiduttamisen ja laihuuden vastaisia artikkeleita harva se päivä, on muutos millä voi olla yhteys suomalaisten paisumiseen. 

Missä näitä laihduttamisen

Tääkin palsta on täynnä huonoja neuvoja laihdutukseen. Varmaan jostain iltasanomista luettu ja kopioitu 

Kaikki ylipainoiset (+ ylipainoinen mode), jotka kehopositiivisina valehtelee kaiken syömisiensä laadun ja määrän poistattaa vanukkaat rinnuksilla ylipainosta, laihdutuksesta yms. aiheesta tehdyt aloitukset. 

Löllyvät sitten kylmiöön rääppimään hyydekakkuja kaksin käsin. Olen vegaani, syön terveellisesti. Keitän makarooniapusdillisen välipalaksi ja laitan paketin voita sekaan. T. 130 kg. 

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat haukkujat ovat ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleet ylipainoisia, ja voivat syödä mitä tahansa, eivätkä liho.

Toinen ikävästi kommentoiva ryhmä ovat ihmiset, jotka olivat lapsena ja nuorena lihavia, johtuen vanhemmilta opituista elintavoista. Itsenäistyttyään löysivät itselleen sopivan elämäntavan, ja laihtuivat "kuin itsestään".

Syitä lihomiseen on monia. Jotta laihtuminen ja pysyvät tulokset siinä olisi mahdollista, pitäisi ensin selvittää lihomisen syyt. Poistaa syyt, mikäli ne ovat poistettavissa. Jo lihomiseen johtaneen syyn poistaminen tai poistuminen elämästä voi saada aikaan laihtumista.

Itse lihoin melkein 10 kg kahdessa vuodessa, kun oli todella stressaava elämänvaihe. Nyt se on ohi, ja 2 kk aikana on paino pudonnut jo 3 kg, vaikka en ole laihduttanut.

Kenenkään taustoista kun ei tiedä jos ei ole läheinen. Netissä nyt haukutaan anonyymina  aina, eikä sitä tulisi ottaa sen henkilökohtaisemmin kuin jonkun botin tekstejä. 

Kuitenkin on aika yleinen harhaluulo, että hoikat voivat syödä mitä vain lihomatta. Heillä itsesäätely pelaa automaattisesti paremmin. Ehkä lihava ja hoikka käyvät yhdessä vaikka pikaruokaravintoloissa, ja lihava ihmettelee miten hoikka syö enemmän kun hän itse. Kuitenkin seuraavana päivänä hoikka voi olla vielä kylläinen eikä hänen tee mitään mieli, näin luonnollisesti tasoittaen energiansaannista. 

Makaroonipussi maksaa 40 senttiä, montako tomaattia saa 40 sentillä?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, i keskustelu painosta ja terveydestä jää usein yksipuoliseksi keskitytään vain ruokaan ja liikuntaan, mutta unohdetaan psyykkiset tekijät kokonaan. Monilla painoon vaikuttavat mielenterveysongelmat, trauma, uupumus tai neuropsykiatriset haasteet. Kukaan ei liho huvikseen.

Paino ei ole pelkästään tahdonvoimakysymys, ja sen ymmärtäminen on välttämätöntä, jos halutaan oikeasti edistää kansanterveyttä.

Saako keskustelusta niin monipuolisen? En usko. 

Näin. En oikein usko, että joku vaan yksi päivä päättää, että "Hei, olispa tosi kivaa olla reilusti ylipainoinen, silleen ettei vaatteet mahdu päälle, nukkuu huonosti, liikkuminen on vaikeaa ja niveliin sattuu, ja lisäksi vielä inhoaa itseään! Aloitanpa heti tänään ylensyömisen!"

Aiemmasta hoikasta urheilijasta lihoin muodottomaksi muutamassa vuodessa, kun paha loukkaantuminen esti liikunnan ja toinen toisensa jälkeen päälle vyöryneet vastoinkäymiset (terveysongelmat, työpaikan menetys, läheisten sairastumisia ja kuolemia, asunnon menetys, rahahuolet) vetivät masennuksen syövereihin. Ei vain ollut enää voimia välittää mistään.

Nyt menee paremmin, mutta voi helkkari että niiden kilojen pudotus on pitkä ja tuskallinen projekti. Olen silti aloittanut, syön terveellisesti ja liikun päivittäin, ja paino on lähtenyt laskuun. Mutta tästä massasta eroon pääseminen vie aikaa, eiväthän ne kilot päivässä kertyneetkään.

Kyllä minä tiedän, että olen läski, mutta teen kaikkeni etten kovin pitkään enää olisi. En ota ilkkujien kommentteja kuuleviin korviinikaan, koska he eivät tiedä mistä puhuvat. Vasta omakohtainen kokemus avaa silmät tälle(kin) asialle.

Vierailija kirjoitti:

Kun valtaosa suomalaisista aikuisista on ylipainoisia tai lihavia, on typerää niputtaa tämä ihmisryhmä luokkaan "läskit." Ylipainon syitä, syntytarinoita ja olosuhteita on varmasti niin paljon kuin on ihmisiäkin. 

Ylipaino on sekä yksilön että yhteiskunnan ongelma. Pidän surullisena, että vastuu yksipuolisesti sysätään yksilölle. Ennaltaehkäisy on aina helpompaa ja halvempaa, kuin sairaanhoito. En tiedä, mitä ja kenen pitäisi tehdä, mutta monessa paikassa on parantamisen varaa kun ylipaino on nykyinen normaali ja normaalipaino alkaa olla poikkeus.

Normaalipainoinen

Niin ja kyllähän tuosta lihavuuden selvitysaineistosta näkee heti että lihavuus on tullut korona-aikana vuoden 2020 jälkeen. Itse tein tuolloin pelkästään etätöitä kotona. Ruokatilaukset suoraan kotiin. Istumista tietokoneen ääressä 8-10 h joka arkipäivä. Kyllä näkyi aika pian painonnousuna eikä työpäivän jälkeen jaksanut enää millään lähteä ulos liikkumaan kun oli kaikki energia menny siihen työpäivästä selviytymiseen.

Itse työttömänä syön leipää. Euron pussissa on 9 palaa leipää. Lämmintä ruokaa ei ole varaa syödä kuin joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että asiallista keskustelua kaivataan, mutta asiallisuuden määritelmä ja kokemus on myös eri jokaiselle keskustelijalle. Tarvitsemme siis myös sopivan hajuraon itsemme ja keskustelun välille, jotta loukkaantuminen ei ole niin helppoa. Jos täällä sanotaan sana läski tai lihava, ei se ole hyökkäys MINUN kilojani kohtaan - anonyymi keskustelu ei voi olla henkilökohtaista.

 

Olen eri mieltä siitä, että kehopositiivisuuden mukaan ottaminen keskusteluun on epäasiallista. Kulttuurin muutos, jossa itsensä rakastaminen menee terveysriskien huomioonottamisen edelle, missä lääkärit eivät enää voi sanoa ylipainosta ilman jonkun loukkaantumista ja someraivoa, ja missä toimittajat suoltavat laiduttamisen ja laihuuden vastaisia artikkeleita harva se päivä, on muutos millä voi olla yhteys suomalaisten paisumiseen. 

Missä näitä laihduttamisen

Hesari, Iltalehti ja Ilta-Sanomat ovat täynnä artikkeleita heroin-chic traumoista, skinnytokin vaarallisuudesta, diettikultuurin syrjivästä luonteesta ym.

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku kertoa mulle miten on tullut vuodessa 23 kiloa? Ei oo sairauksia eikä mitään häikkää muuta kuin lipedema joka kerryttää aivan valtavasti turvotusta.

Mä en millään ole saanut tätä painoa putoamaan. Olen yrittänyt vuoden. 

Mulla ei enää ole mitään työkaluja tähän ja itkettää. Just kun olin tyytyväinen itteeni.

 

Mä en jaksa enää. Ikä mulla 32

Vastaukseni, SYÖ VÄHEMMÄN. Ahtaat itseesi enempi energiaa, minkä kulutat. Ei se läski taivaalta tule langattomasti.. Sinä laitat sen energian itse suuhusi. On hyödytöntä kinastella aineen vaihdunnasta eroista yksilöiden välillä. Yksinkertaistan jutun: Kaksi eri ihmistä syövät saman aterian.. Ruoka-annokset soljuvat suolistojen läpi ja mitattaessa toisen paskassa on enempi energiaa, kuin toisen. Meillä ammattipiireissä on sanonta..hyötysuhde...

Vierailija kirjoitti:

Lihavilla tulee kylläisyys aterian paljon hitaammin kuin kuin laihoilla. Se on merkittävä syy lihavuuteen. Silloin tulee syötyä valtavan kokoisia annoksia.

Tähän professori Mustajoella on ratkaisuja: a) hidastetaan syömistä laskemalla aterimet välillä pöydälle ja keskitytään pureskelemaan ja  maistelemaan ruokaa ajatuksen kanssa, b) ei syödä tietokonetta tai mobiililaitteita käyttäen, lehteä tai kirjaa lukien tai TV:a katsoen eli huomion pitää olla ruoassa ja juomassa ja c) laimennetaan kaloreita täyttämällä puolet annoksesta kasviksin, marjoin ja hedelmin eli syödään se suositusten mukaiset 500-800 grammaa hevi-ryhmän tuotteita vuorokaudessa. Moni ravitsemusterapeutti aloittaa aterian syömällä ensin porkkanan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ylipainoiset, jotka kehopositiivisina valehtelee kaiken syömisiensä laadun ja määrän poistattaa vanukkaat rinnuksilla aiheesta tehdyt aloitukset. 

Löllyvät sitten kylmiöln rääppimään hyydekakkuja kaksin käsin. Olen vegaani, syön terveellisesti. T. 130 kg. 

Olen lihava mutta paino ei nouse. (90 kg)

Kakkuja tms. ei täältä löydy. En syö vanukkaita. En ole vegaani.

Älä viddu niputa lihavia yhteen samaan ryhmään.

Mun ongelma on nyt se että en liiku. Ei tule edes hyötyliikuntaa koska olen työtön.

Hallitus leikkasi ansiosidonnaisen eikä töitä saa. 

Moni työtön istuu ympäri vuoden sohvalla palstalla ja syö pelkää halpaa leipää.

Vierailija kirjoitti:

Osaako joku kertoa mulle miten on tullut vuodessa 23 kiloa? Ei oo sairauksia eikä mitään häikkää muuta kuin lipedema joka kerryttää aivan valtavasti turvotusta.

Mä en millään ole saanut tätä painoa putoamaan. Olen yrittänyt vuoden. 

Mulla ei enää ole mitään työkaluja tähän ja itkettää. Just kun olin tyytyväinen itteeni.

 

Mä en jaksa enää. Ikä mulla 32

Stressihormoni kortisoli ja insuliini vaikuttavat painonnousuun. Ehkä rentoutusharjoitukset ja hiilihydraattien karsiminen voisivat auttaa sinua. 

Geeneissä on varmasti asiaan vaikuttavia tekijöitä, mutta ne eivät kuitenkaan ole mikään tekosyy, monilla on vaikka mihin puoltavia geenejä ja silti pystyvät elämään niin ettei se geeni vaikuta. On alkoholismiin, mielenterveyteen, varmaan väkivaltaisuuteenkin vaikuttavia geenejä, toiset toimii sen mukaan, toiset ei, joka taas todistaa sen ettei se geeni mitään kuitenkaan määrittele, mutta voi olla, että joudut tekemään enemmän töitä sen takia kuin joku toinen. Sitten on olemassa rasvasolut ja tämä on ehkä se helpoin selitys sille miksi joku voi syödä kuin sika verrattuna johonkin toiseen. Rasvasolut kerää rasvaa ja ylimääräiset rasvat huuhtoutuu ulos, mutta jos toisella on tuplasti enemmän niitä rasvasoluja, niin silloin kaikesta syödystä hänelle tarttuu tuplasti enemmän rasvaa ja jää vähemmän ulos huuhdottavaa, jolloin lihoo helpommin. Tässä nousee esiin vanhempien vastuu, rasvasolut kehittyy lapsena, niiden määrä ei lisäänny aikuisena, joten jos lapsi on syötetty lihavaksi, hän tulee koko ikänsä olemaan ihminen joka lihoo helpommin. Ei tämäkään tietysti sitä tarkoita, että kaikki jotka ovat olleet lapsina lihavia olisivat sitä aikuisenakin, mutta joutuvat tekemään enemmän töitä kuin ihminen joka ei ollut lapsena lihava ja tää on se mistä pitäisi lehtien etusivujen huutaa niin kauan, että kaikki vanhemmat ymmärtää asian 

Esivaihdevuosissa olisi pitänyt lopettaa syöminen kokonaan niin en olis lihonut? Paino nousi estrogeenin vähetessä, vaikka elintavat oli samat. Nyt vaihdevuosissa 8 vuotta myöhemmin painonnousu kiihtyi kunnes hormonikorvaushoito lopetti sen. Painoa jäänyt tasan 15-20 kiloa enemmän kuin ennen vaihdevuosia. Nyt se kai pitäisi saada laskemaan normaaliin, mutta ei ole motia muuttaa elintapojani. Miksi en saa elää kuten ennenkin? Ei kiinnosta kituminen nälkäisenä. Mä syytän lihomisesta pelkästään ikää ja hormoneja. Niihin on vaikea itse vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hallitus leikkasi ansiosidonnaisen eikä töitä saa. 

Moni työtön istuu ympäri vuoden sohvalla palstalla ja syö pelkää halpaa leipää.

Tampere antoi ilmaiset uimahallikortit eläkeläisille tuloihin katsomatta ja monella eläkeläiselle on kesämökki.

No, täällä työttömänä vuokra-asunnossa kerrostalossa ei ole edes pihahommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä, i keskustelu painosta ja terveydestä jää usein yksipuoliseksi keskitytään vain ruokaan ja liikuntaan, mutta unohdetaan psyykkiset tekijät kokonaan. Monilla painoon vaikuttavat mielenterveysongelmat, trauma, uupumus tai neuropsykiatriset haasteet. Kukaan ei liho huvikseen.

Paino ei ole pelkästään tahdonvoimakysymys, ja sen ymmärtäminen on välttämätöntä, jos halutaan oikeasti edistää kansanterveyttä.

Saako keskustelusta niin monipuolisen? En usko. 

Näin. En oikein usko, että joku vaan yksi päivä päättää, että "Hei, olispa tosi kivaa olla reilusti ylipainoinen, silleen ettei vaatteet mahdu päälle, nukkuu huonosti, liikkuminen on vaikeaa ja niveliin sattuu, ja lisäksi vielä inhoaa itseään! Aloitanpa heti tänään ylensyömisen!"

Aiemmasta hoikasta urheilijasta lihoin muodottomaksi muutamassa vuodessa, kun paha loukkaantuminen esti li

Näin helposti se käy. Lohtua olet hakenut ruuasta. Joku toinen alkoholista tai huumeista. Paljon tsemppiä laihdutukseen ja vinkkinä: Et ole yksin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten haukkuminen ei auta ratkaisemaan mitään ongelmaa. Eikö sitä ole muka huomattu jo palstan lukuisissa ketjuissa? Monesti hämmästyttää se, että kuinka rumasti ajattelette kanssaihmisistä tuntematta heidän taustojaan ja terveyshaasteita. Näin siis aiheessa kuin aiheessa tällä palstalla.

Ei kyse ole yksilöistä vaan kansanterveydellisestä ongelmasta. Ei tässä puhuta juuri sinusta ja sinun ylipainosta. Aina tänne tulee joku No mutta minulla on jalkavaivoja niin en voi liikkua! Okei, mutta olet vähemmistössä. Suurin osa ihmisistä voisi elää terveellisemmin. 

Miksi sinua kiinnostaa ihan pakkomielteisyyteen asti muiden kilot? Minua ei voisi vähempää kiinnostaa naapurin Tiinan ja Penan pain

 

Hei haloo, kuinka monta % suomalaista on narkomaaneja ja kuinka monta % ylipainoisia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein esitetty myytti on tuo painon palautuminen väkisin korkeimpaan saavutettuun lukemaan. En ole varma että tiede tukee tätä. Siis niin käy, mutta vain siksi että dieetti loppuu ja henkilö pyrkii palaamaan vanhoihin ruokatottumuksiinsa => paino palaa hallitsemattomasti kunnes dieetti alkaa uudelleen. 

No tämä on vain oma kokemukseni, mutta minulla on juuri noin. Painoni nousee nykyään aina pikkuhiljaa takaisin 85 kg, vaikka aina joskus onnistun laihduttamaan noin 75-80 kiloon. Silti painoni ei nouse tuon rajan yli. Aivan kun keho olisi päättänyt asettua siihen. Näin on ollut jo yli kymmenen vuotta, ja laihdutuksen olen tehnyt muutaman kerran, eli kyse ei ole siitä alkaisin aina laihduttamaan tuon rajan saavutettuani. Voi mennä parikin vuotta. 

Yksivaihtoehtohan on, että syöt sen verran energiaa kuin tarvitset 85 kiloisena. Laihdutettuasi palaat normaaliin syömiseen ja kehosi kerryttää ylimääräisen syömäsi energian.

Naapurin eläkeläinen kävi uimassa tänään, kun pääsevät ilmaiseksi uimaan uimahalliin ja nyt hän on lähdössä kesämökille. Minä istun sohvalla koko päivän ja palstailen.