Haukkuvatko vanhempanne aina lihavia?

Juu, äitini haukkuu melkein kenet vain, jos näkyy vaikka auton ikkunasta tms. Tyyliin: onpas tuolla ruma takkia, onpa laiha mies!, tai tuolle naiselle ei kyllä sovi yhtään legginsit ihan liian lihava.. En ymmärrä miksi muiden ihmisten ulkonäköä pitää arvostella. 

Eivät. Eivät olleet sivistymättömiä juntteja.

Eikä johtunut siitä että olisivat itse olleet lihavia. Äiti oli tosi hoikka, isä melko normaali mitä nyt vähän mahaa.

Meillä normaalisti kehuvat ihmisiä, mut jos on lihava oikeasti sit kyllä, mutta vain kun se on perusteltua. Vanhemmat ovat hyvin tarkkoja ulkonäöstä ja säälivät ihmisiä jotka yrittävät jotain mitä eivät ole ja näkyy selvästi ett näyttelee eikä viihdy esim. asussaan 

Mieheni äiti haukkuu ihan päin naamaa. Siellä myös punnitaan. En käy siellä enää.

Kyllä arvostelevat, mutta ei enää minua (pelkäävät että ahdistuisin). Olen BMI 28.

Äitini haukkui minua lihavaksi nuoruudessani. Hän häpesi minua. Aloin laihduttamaan, sitten hän hyväksyi minut.

Vierailija kirjoitti:

Äitini haukkui minua lihavaksi nuoruudessani. Hän häpesi minua. Aloin laihduttamaan, sitten hän hyväksyi minut.

Eli joskus päin naamaa sanotut asiat on hyväksi

Äiti arvosteli aina ulkonäköäni. Hänen mielestään olin aina lihava/ ruma.  Kuitenkin hän vanhemmiten tarvitsi apuani. 

No omani ei hauku, vaan ymmärtävät ihmisten erilaisuutta.

Tunnen kyllä näitä vanhempia ihmisiä, jotka haukkuvat. Olit sitten lihava tai laiha, niin seläntakan alkaa haukkuminen. Ihme touhua. Kaksinaamaisuutta ja henkistä köyhyyttä sanon minä. Ei ole muuta keskusteltavaa kuin se toisiin keskittyminen. Jollain tavalla sivistymätöntä.

Joo, täti aina sanoi et eno on lihonu taas aivan hirveesti. Äidilleni sisarensa oli sanonu et olis aivan hirveetä jos lihois. Olin alakoululainen, kun tupakoiva äitini sanoi mulle et hän kuolee mieluummin keuhkosyöpään kuin liikalihavuuteen.

Joskus aikaisemmin ainakin syrjäisillä paikkakunnilla oli ihan normaalia kommentoida toisten tai omaa painoansa. Ei siitä kukaan loukkaantunut, jos tuttu tökkäsi mahaa ja sanoi, että oletpas pulskistunut.

Jossain vaiheessa maallekin levisi se ylipaino- tai lihavuussanan  sopimattomuus  ja alettiin puhua vain takanapäin asiasta. Vanhat ihmiset toki vielä voivat siitä mainita ja ihan aidosti eivät ymmärrä, että asia on tabu. Tai luulevat, että asianomainen ei ole itse huomannut olevansa lihava.