Lue keskustelun säännöt.
Kuolema ja perintö.
14.07.2025 |
Lapset jotka eivät halua olla vanhempien kanssa tekemisissä niin miksi he ilmestyvät kuvoihin sitten kun on perinnöstä kyse? Kyllä heti alkoikin kiinnostamaan.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Kälyt olivat täsmälleen samanlaisia mieheni kuollessa. Yhtäkkiä he kokivat mieheni rakkaaksi, tärkeäksi veljekseen ja ryhtyivät vaatimaan sisarosuuttaan miehen kuolinpesästä. Meillä ei ollut testamenttia, eikä avioehtoa, niin kälyt tietysti ottivat oman puolikkaansa. Liikuttavaa se tunteikkuus, vaikka eivät kuitenkaan jaksaneet ottaa osaa hautajaisiin. Nyyyh!
Siis mitä he ja miten perivät jos te olitte aviopari ? Lapsia jos on he perivät osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei perintö ole mikään palkinto hyysäämisestä, teeskentelystä tai läheisyydestä; se on perillisen lakisääteinen oikeus.
Oikeus kun on väleissä.
Periminen ei liity väleissä olemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska perintökaari mahdollistaa asian. Harvassa on ihmiset, joille ei raha ja muu omaisuus kelpaa.
Koska perintökaari ja lässyn lässyn. Jos vanhemmat ei kiinnosta niin ei kiinnosta myöskään perintö.
Mitä sekoilet? Tämä on ihan vain lain asettama oikeus. Vanhempi voi tehdä perinnöttömäksi jos ei kiinnosta jättää perintöä. Muussa tapauksessa asia on ihan vain voi voi.
Perinnöttömäksi jättämiseen tarvitaan painavat perustelut.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuolinpesän asioiden hoitamisessa tai perunkirjoituksessa ole mitään velvollisuutta käyttää juristia apuna.
Ei, mutta usein se on järkevää jos on puolisisaruksia tai perijät toissijaisia. Esim perin testamentilla 8 serkkuni kanssa tätini, kyllä se oli niin selkeää kun lakimies sen teki. Hankki testamentin hyväksymiset vanhemmiltamme joista osa vielä elossa.
Emme kaikki edes tunne toisiamme, toki tiedämme tietenkin ennestään nimet jne
Tädilläkin oli asunto, maata, sijoituksia, kannattaa käyttää asiat tuntevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kälyt olivat täsmälleen samanlaisia mieheni kuollessa. Yhtäkkiä he kokivat mieheni rakkaaksi, tärkeäksi veljekseen ja ryhtyivät vaatimaan sisarosuuttaan miehen kuolinpesästä. Meillä ei ollut testamenttia, eikä avioehtoa, niin kälyt tietysti ottivat oman puolikkaansa. Liikuttavaa se tunteikkuus, vaikka eivät kuitenkaan jaksaneet ottaa osaa hautajaisiin. Nyyyh!
Ette olleet naimisissa?
Tää mietin myös, lapsettomat avioparit perivät toisensa, vasta lesken kuollessa toissijaiset perilliset, sisaret, sisartenlapset perivät. Leskeksi jäädessä voi maksaa vainajan toissijaiset perilliset ulos, mun täti teki niin ja kun hän kuoli vain meidän suku perimme hänet, ei mitään riitaa kun asiat hoitaa järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ilmestynyt. En osallistunut millään tavalla, enkä edes tiennyt kuolemastaan kuin vasta parin vuoden jälkeen. Ilmeisesti se lapsensa joka oli tekemisissä hänen kanssaan peri kaiken. Ei varmaan mennyt ihan lain mukaan, mutta minusta ihan hyvä näin.
Eikös lapsensa olekin perillinen.?
Juridisesti täsmälleen samassa asemassa kuin minä. Juridinen lapsi. Erona se että hän oli ollut tekemisissä tämän kuolleen kanssa, minä en.
Biologinen isä kuoli kun olin 7v. Minun tietojeni mukaan häneltä ei jäänyt mitään perittävää, mutta vanhempansa ja sisaruksensa olivat eri mieltä. Eipä kiinnosta minua kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuolinpesän asioiden hoitamisessa tai perunkirjoituksessa ole mitään velvollisuutta käyttää juristia apuna.
Ei, mutta usein se on järkevää jos on puolisisaruksia tai perijät toissijaisia. Esim perin testamentilla 8 serkkuni kanssa tätini, kyllä se oli niin selkeää kun lakimies sen teki. Hankki testamentin hyväksymiset vanhemmiltamme joista osa vielä elossa.
Emme kaikki edes tunne toisiamme, toki tiedämme tietenkin ennestään nimet jne
Tädilläkin oli asunto, maata, sijoituksia, kannattaa käyttää asiat tuntevaa.
Kyllä kun asiat hoidetaan, mekin perimme tätimme serkkujen kanssa, asuntonsa myytiin ja jo aiemmin omistamme papan ja mamman vanhan maalaistalon ilman riitoja yhdessä.
Mietin miten ap liittyy perittävään kun vainajalla oli lapset ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat vanhempiensa rintaperillisiä eli kuolinpesää ei pysty jakamaan ilman heidän suostumustaan, siihen tarvitaan paljon paperisotaa ja valtakirjoja. Olen hoitanut kaksi kuolinpesäö joten tiedän mistä puhun. Pakko me perilliset on ottaa siihen mukaan, ei onnistu ilman heitä. Lain mukaan on mentävä kuitenkin.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jumalauta! Jos minulla on ollut kiusaavat ja paskat vanhemmat, niin aivan varmasti otan perinnön vastaan vaikka paskotusta lapsuudesta! Mitäs lisääntyivät eivätkä olleet tarpeeksi ihmisiä kantamaan vastuutaan!
Joopajoo. Jos jätetään ulos perinnöstä niin voi voi.
Ei rintaperillisiä voi jättää ulos. Laki.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehen isällä oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Siksi kaikki omaisuus siis asunto, mökki ja metsät oli ostettu anopin nimiin. Ei jäänyt appiukolta mitään perittävää hautajaiskulujen jälkeen.
Anopin kuoltua mieheni peri kaiken.
Kaffebulla kirjoitti:
Lapset ovat vanhempiensa rintaperillisiä eli kuolinpesää ei pysty jakamaan ilman heidän suostumustaan, siihen tarvitaan paljon paperisotaa ja valtakirjoja. Olen hoitanut kaksi kuolinpesäö joten tiedän mistä puhun. Pakko me perilliset on ottaa siihen mukaan, ei onnistu ilman heitä. Lain mukaan on mentävä kuitenkin.
Riippuu tilanteesta. Meidän suvussa kuolinpesään kuului lapsi joka oli muuttanut ulkomaille ja josta ei ollut mitään tietoa vuosikymmeniin. Ei ollut mitään yhteystietoja eikä siten saatu yhteyttä, kuten kuolinpesä jaettiin tästä huolimatta. Kuolinpesä kun on lain mukaan jaettava jos joku kuolinpesän osakkaista sitä vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuolinpesän asioiden hoitamisessa tai perunkirjoituksessa ole mitään velvollisuutta käyttää juristia apuna.
Ei, mutta usein se on järkevää jos on puolisisaruksia tai perijät toissijaisia. Esim perin testamentilla 8 serkkuni kanssa tätini, kyllä se oli niin selkeää kun lakimies sen teki. Hankki testamentin hyväksymiset vanhemmiltamme joista osa vielä elossa.
Emme kaikki edes tunne toisiamme, toki tiedämme tietenkin ennestään nimet jne
Tädilläkin oli asunto, maata, sijoituksia, kannattaa käyttää asiat tuntevaa.
Nämä ihmiset joilla on lapsia ja suhteita siellä sun täällä: heillä ei yleensä ole mitään perinnöksi jätettävää. Muna miestä kuljettaa, on lapsia ennestään, kaikki eivät edes samalle äidille mutta niin vaan jännämies iskee uuden akan itselleen ( sisareni), jolla jo lapsi ennen ko avioliittoa. Sanoi vielä että lapsi olisi tervetullut jos ko jännämies olisi halunnut. Nämä ihmiset ovat persaukisia mutta perinnöt kelpaa vaikka olisivat suhtautuneet kuinka tylysti perittävään. Että mua naurattaa Nämä wt persoonat.
Haaskaat ne kaivautuu heti esille, kun vanhempi huonossa kunnossa ja mahd. lähtö lähellä. Rahankiilto silmissään. Vaikka ei ole 20 vuoteen ollut tekemisissä vanhemman tai isovanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen isällä oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Siksi kaikki omaisuus siis asunto, mökki ja metsät oli ostettu anopin nimiin. Ei jäänyt appiukolta mitään perittävää hautajaiskulujen jälkeen.
Anopin kuoltua mieheni peri kaiken.
Varsinaista luihuilua, pyöritään siitin ojossa ja sitten kieroillaan.
Vierailija kirjoitti:
Biologinen isä kuoli kun olin 7v. Minun tietojeni mukaan häneltä ei jäänyt mitään perittävää, mutta vanhempansa ja sisaruksensa olivat eri mieltä. Eipä kiinnosta minua kuitenkaan.
Vaikka ei kiinnosta niin kyllähän huoltajallesi asiasta on ilmoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kälyt olivat täsmälleen samanlaisia mieheni kuollessa. Yhtäkkiä he kokivat mieheni rakkaaksi, tärkeäksi veljekseen ja ryhtyivät vaatimaan sisarosuuttaan miehen kuolinpesästä. Meillä ei ollut testamenttia, eikä avioehtoa, niin kälyt tietysti ottivat oman puolikkaansa. Liikuttavaa se tunteikkuus, vaikka eivät kuitenkaan jaksaneet ottaa osaa hautajaisiin. Nyyyh!
Kuolinpesässä ei ole mitään sisarosuutta, jos henkilöllä on lapsia tai testamentti. Olette olleet erinomaisen törppöjä asioidenne hoitajia... mutta trollausta viestisi olikin, pääsit tölvimään kälyjäsi täysin aiheetta.
Tuossahan lukee, ettei ollut testamenttia. Ja lapsista ei mainintaa, joten syy olettaa, ettei lapsia ollut. Jos lapsia olisi, sisarukset eivät peri tietenkään.
Mahtoiko tuossa olla kyseessä, että leski sai kuitenkin jotain?
Oma äitini peri siskojensa kanssa aikoinaan veljensä, jolla ei testamenttia eikä myöskään lapsia.
Samoin peri sisarensa lapsen, koska serkkuni äiti (eli äitini sisko siis) oli kuollut ja serkullani ei ollut sisaruksia eikä omia lapsia tai puolisoa. Äitini siis tätinä peri serkkuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska perintökaari mahdollistaa asian. Harvassa on ihmiset, joille ei raha ja muu omaisuus kelpaa.
Koska perintökaari ja lässyn lässyn. Jos vanhemmat ei kiinnosta niin ei kiinnosta myöskään perintö.
Sen kyllä päättää vainaja itse. Eli testamenttia noudatetaan, ei sukulaisten eikä puolison toiveita.
Jokainen päättää omaisuudestaan myös kuoleman sattuessa. Siksi testamentti laaditaan. Siitä käy ilmi vainajan oma tahto.
Itse en aio jättää puolisolleni mitään, kaikki menee sisarusten lapsille. Mieheni toki tietää asiasta, ei tule sitten yllätyksenä asia, jos yhtäkkiä kuolen.
🇺🇦🇮🇱
Kyllä ja myös hoidettava lakisääteiset asiat hautajaisineen.