Ennen rakastin ihmisiä, nyt vihaan!
Onko muita tällaisia? Kun on itse hyvä, saa vain pelkkää ikävyyttä osakseen kaikissa muodoissaan. Tuhotaan lähes täysin.
Kommentit (36)
En nyt tiedä rakastinko ennenkään, mutta suhtauduin vähintäänkin neutraalisti ja olin avarakatseinen, ymmärtäväinen, suvaitsevainen ja sopuisa.
Nykyään en jaksa ketään enkä varsinkaan ihmisten aiheuttamaa pientäkään meteliä tai häiriötä. Ihmisistä on tullut aiempaan verrattuna hirvittävän äänekkäitä ja muista ihmisistä piittaamattomia joilla on vain oikeuksia aiheuttaa muille harmia ja riesaa.
Erakkous on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Olen ilkeä, jos joku yrittää tulla pilaamaan elämääni. Saatan jopa lyödä.
Ei kait nyt ihmisiä voi rakastaa. Hyvä, että voi sietää.
"...ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee."
Olen aina inhonnut muita ihmisiä. Säästyy monelta pahalta. Ei niistä mitään iloa ole.
Kuljen aina vihaisen näköisenä, että saan olla rauhassa. En tykkää ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat pahoja! 😫 Pahoja!
Jos ei pahoja, niin äärimmäisen yksinkertaisia ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Aivan samaa mieltä aloittajan kanssa. Kaikki käännetään pahaksi ja seksiin. Jos aidosti sanoo jotain hyvää toiselle. Niin muiden mielestä on lievä ja mielistelevä. Jos hymyilee jollekin ihan vaan, et on hyvä olo ja nauttii esim. kuntosalilla olosta jne. Niin yrittää kuulemma iskeä. Jos facebookissa laittaa viestin jollekin entiselle kaverille jne. Ei saa vastausta. Jos tervehtii törmätessä jossain entistä työkaveria, niin kääntää pään pois. Tätini on joka käänteessä, kun ollaan nähty, jaksanut mainita, että kun reoutin 30 vuotta sitten englannin ylioppilaskirjoituksissa. Moni muukin sukulainen, tuttava tms. tavattaessa sanoo jotakin ikävää jostakin asiasta tai muuten vaan ilkeästi. Todellakin on tullut ihmisvihaa.
En ymmärrä näitä alapeukuttajia. Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Kannattaa keskittyä tekemiseen. Teet sellaisia asioita, joista nautit paljon. Jos sellaisia ei ole, keksi niitä. Jos samanhenkisiä ihmisiä on, jotka pitävät samoista asioista, niin on mahdollista, että törmää hyviin ihmisiin. Vaikkei törmäisi, niin saa ainakin tehdä itselleen mieluisia asioita, eikä tarvitse välittää muista.
Ollapa hyvä ja vihata ihmisiä.
Aloituksesi on ristiriitainen eikä herätä luottamusta sen kirjoittajaan.
Mene töihin. Normaalissa työpaikassa on edes jonkinlaiset käytöstavat ja ihmiset yrittävät edustaa sitä parempaa puolta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloin meditoimaan ja tunnistamaan omia ajatuksia, tunteita, kaavojani, jokin muuttui. En tunne enää vihaa muita ihmisiä kohtaan, vaikka he käyttäytyisivätkin haastavasti. Tunnen vain myötätuntoa.
Meditointi, jooga, TM 🤮💩
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt omaa osuuttasi tuohon?
Ap on täydellinen pyhimys kuten naiset yleensä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä rakastinko ennenkään, mutta suhtauduin vähintäänkin neutraalisti ja olin avarakatseinen, ymmärtäväinen, suvaitsevainen ja sopuisa.
Nykyään en jaksa ketään enkä varsinkaan ihmisten aiheuttamaa pientäkään meteliä tai häiriötä. Ihmisistä on tullut aiempaan verrattuna hirvittävän äänekkäitä ja muista ihmisistä piittaamattomia joilla on vain oikeuksia aiheuttaa muille harmia ja riesaa.
Kai sentään olet saanut psykiatrilta lääkkeet?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina inhonnut muita ihmisiä. Säästyy monelta pahalta. Ei niistä mitään iloa ole.
Jep, elämän tarkoitus on olla yksin ja vihata kaikkia.
Eiku..
Maailma voisi muuttua paremmaksi paikaksi silloin.