Lamauttava häpeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit ja psykologit eivät ole voineet auttaa mutta ajattelit avun löytyvän vauvapalstalta?

 

Ole hyvä ja poistu viisastelemasta. En oleta saavani apua, mutta olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia tai ajatuksia vastaavanlaisen ongelman kanssa painiskelevilta ihmisiltä. Ap

 

Oletko aina noin aggre? Onko se narsismia vai oletko muuten vain arka ja aina puolustuskannalla? En kysy loukatakseni, vaan oikeasti mietin, että onko terapiassa käsitelty aihetta? Et taida luottaa muihin kovin kummoisesti? Mistä siinä on kysymys ja miten se ilmenee, jos noin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit ja psykologit eivät ole voineet auttaa mutta ajattelit avun löytyvän vauvapalstalta?

 

Ole hyvä ja poistu viisastelemasta. En oleta saavani apua, mutta olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia tai ajatuksia vastaavanlaisen ongelman kanssa painiskelevilta ihmisiltä. Ap

 

Oletko aina noin aggre? Onko se narsismia vai oletko muuten vain arka ja aina puolustuskannalla? En kysy loukatakseni, vaan oikeasti mietin, että onko terapiassa käsitelty aihetta? Et taida luottaa muihin kovin kummoisesti? Mistä siinä on kysymys ja miten se ilmenee, jos noin on?

Olen aivan ylikiltti ihminen ja ennemmin arka kuin mitenkään narsistinen ja hyökkäävä.

Olen joutunut pettymään moniin ihmisiin elämäni aikana. Kuitenkin kommentti johon vastasin, oli mielestäni hyvin mustavalkoisella ajatusmaailmalla heitetty. Usein ihmiset hakevat palstalta ennemminkin vertaistukea kuin jotain ihmeellistä elämän ongelmia ratkaisevaa vastausta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit ja psykologit eivät ole voineet auttaa mutta ajattelit avun löytyvän vauvapalstalta?

 

Ole hyvä ja poistu viisastelemasta. En oleta saavani apua, mutta olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia tai ajatuksia vastaavanlaisen ongelman kanssa painiskelevilta ihmisiltä. Ap

 

Oletko aina noin aggre? Onko se narsismia vai oletko muuten vain arka ja aina puolustuskannalla? En kysy loukatakseni, vaan oikeasti mietin, että onko terapiassa käsitelty aihetta? Et taida luottaa muihin kovin kummoisesti? Mistä siinä on kysymys ja miten se ilmenee, jos noin on?

Kieltämättä, kyllä minustakin tuo kommentti apn aloitukseen oli aika ikävä. Kuinka voi syyttää aggressiosta, jos itse keljuilee.

Olet saanut kehuja sekä ulkonäöstäsi että luonteestasi, muttet suostu uskomaan muita. Mites nyt tuolla tavalla vähättelet toisten sanomisia. Saisit hävetä! 😉 Ei vainen. Lue sellainen kirja kuin Kuinka olla välittämättä paskaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet jo hankkinut apua ammattilaisilta, eikä ole auttanut, et varmaan saa täältäkään siihen vastausta. 

Kamalaa varmaan tuommoinen olo. Ihmisillä on kyllä muutakin mietittävää kuin sinä, joten ihan ajanhukkaa tuommoinen häpeäminen

 

Olet oikeassa ja järjellä ymmärrän, etten merkitse tuntemattomille mitään, eikä heidän ajatuksillaan ylipäätään pitäisi olla minulle merkitystä. Ap

 

Sellaiset eivät ole järjen juttuja. Ja muutenkin ilkeitä kommenteja täällä. Kärsin itse myös häpeästä. Olen lukenut, että itsetuntemus auttaa. Se, kun tiedät, kuka olet. Että hyväksyt myös pahan itsessäsi. Pahan hyväksyminen ei tarkoita, että tekisit pahaa vaan että tiedostat hyvän ja pahan. Ja sitten kun tiedät, kuka olet, asetat rajoja. Mutta tämä kaikki on helpompi sanoa kuin tehdä. Sun pitää tulla sun oman parhaaksi ystäväksi. Vaikeeta se on. 

Suosittelen lukemaan Kaisa Peltolan kirjan Häpeän alkemia, hyvä silmiäavaava kirja!

Taasko te menette täysin halpaan,

pilailuotsikkoon. 

Ihan tosissanne ette voi olla

noin vedätettävissä.

Kirjasuositukset hyviä,

minullakin

nuo hyllyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei välitä minkä näköisenä tai kokeisena ihmiset liikkuvat julkisilla paikoilla. Ainoa mikä ihmisiä ärsyttää siellä kaupassa on se kun joutuu odottamaan omaa vuoroaan kassajonossa, ruuan kallis hinta ja kiljuvat kakarat....

Alkuun sanottakoon, että minulla on SSRI-lääkitys paniikkihäiriöön. Joskus en päässyt ulos ovesta ahdistuksen takia.

Että aloittajalle huonoja uutisia, mutta kyllä, joitain kiinnostaa kyllä hyvinkin paljon minkä näköisenä esimerkiksi minä kaupassa(kin) liikun. Juuri nimenomaan siksi en päässyt joskus ovesta ulos. En kestänyt sitä tuijotusta. Tosi vaikeaa elää normaalia elämää, kun on koko ajan suurennuslasin alla ja tuijottavat silmäparit ovat joka puolella tarkkailemassa. Enimmäkseen miehet, mutta ei todellakaan pelkästään. Myös lapset ja naiset katsovat pitkään. Katsoivat ja katsovat. En ikinä haluaisi olla näkymätön, mutta toivoisin kovasti, että se tölläily tehtäisiin huomaamattomammin. 

Tekeekö joku nyt pilaa siitä, että

paikkakunnan

tapahtumien ja oman turvallisuuteni

takia otan ruokakorini kotiinkuljetuksena?

Tämä valinta ei tokikaan liity ulkonäkööni tai

häpeään, vaan pelkästään omaan

turvallisuuteeni. 

Niin että ärsyttää tuon kliseen hokeminen. "Ei ketään kiinnosta, ei ketään kiinnosta", vaikka minäkin saan kokea päivittäin nahoissani sen, että todellakin kiinnostaa. Pelkästään ruokakaupassa saan osakseni niin paljon tuijottelua, että huonoina päivinä ahdistaa, hyvinä päivinä lievästi häiritsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit ja psykologit eivät ole voineet auttaa mutta ajattelit avun löytyvän vauvapalstalta?

 

Ole hyvä ja poistu viisastelemasta. En oleta saavani apua, mutta olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia tai ajatuksia vastaavanlaisen ongelman kanssa painiskelevilta ihmisiltä. Ap

 

Oletko aina noin aggre? Onko se narsismia vai oletko muuten vain arka ja aina puolustuskannalla? En kysy loukatakseni, vaan oikeasti mietin, että onko terapiassa käsitelty aihetta? Et taida luottaa muihin kovin kummoisesti? Mistä siinä on kysymys ja miten se ilmenee, jos noin on?

 

Olen aivan ylikiltti ihminen ja ennemmin arka kuin mitenkään narsistinen ja hyökkäävä.

Olen joutunut pettymään moniin ihmisiin el

No sitä sitten menet työstämään. Älä ole enää ylikiltti. Ala asettaa rajoja. 

Ps. En luule, että kirjaimellisesti joka ikinen ihminen tuijottaa. Erittäin iso osa kyllä todistetusti. 

Olkaa hyvä vaan, jos inspiroin luovaan 

kirjoittamiseen. Kyllä näistä trållauksistakin

joku saa joskus jotain kiinnostavaa, jopa

hyödyllistä. 😉

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö joku nyt pilaa siitä, että

paikkakunnan

tapahtumien ja oman turvallisuuteni

takia otan ruokakorini kotiinkuljetuksena?

Tämä valinta ei tokikaan liity ulkonäkööni tai

häpeään, vaan pelkästään omaan

turvallisuuteeni. 

Hyvää sunnuntaita sinulle 🧡

Aina kun hävettää, mene peilin eteen ja katso itseäsi silmiin. Hoe: tällainen minä olen niin kauan että häpeä alkaa laimeta. Pääset häpeästä sitten kun hyväksyt itsesi ja sen että et ole täydellinen kuten kukaan muukaan ei ole.

Tunnetko, ap, usein häpeää myös muiden puolesta? Siis ovatko ihmiset ylipäätään usein hävettäviä, vai koskeeko se vain sinua?

Tää voi olla outo tai toimimaton vinkki, mutta entä jos menet kauppaan seuraavan kerran ja et hirveästi katso ihmisiä, vaan katsot heidän ohi ikäänkuin. Ei siis tietenkään niin että kävelee vahingossa jotain päin kun ei katso eteensä, mutta tietoisesti välttää näkemästä ihmisten ilmeitä, katseita ja eleitä. Ettet näe sitä jos joku katsoo sinua oudosti jne. Vaan keskityt vaan niihin ostoksiin. Itse teen tätä tietoisesti joskus kun olen pienen 1-vuotiaani kanssa jossain, vaikka kaupassa, ja hän saattaa kiljua ja huutaa tai itkeä joskus kuten pienet lapset tekevät. Mutta pyrin välttelemään tietoisesti ihmisten katseita, enkä halua nähdä jos joku tuijottaa ärsyyntyneesti jos lapseni vaikka itkee. Keskityn vain ostoksiin (ja lapseeni tietenkin) ja jos jossain on paljon ihmisiä katson tavallaan heidän yli tai ohi ja pyrin sulkemaan heidät oman tietoisuuden ulkopuolelle mahdollisimman hyvin. Tämä ei siis tarkoita sitä etten huomioi muita ja jos lapseni alkaa vaikka huutaa kurkku suorana nii toki poistumme paikalta mahdollisimman pian. 

Vierailija kirjoitti:

Niin että ärsyttää tuon kliseen hokeminen. "Ei ketään kiinnosta, ei ketään kiinnosta", vaikka minäkin saan kokea päivittäin nahoissani sen, että todellakin kiinnostaa. Pelkästään ruokakaupassa saan osakseni niin paljon tuijottelua, että huonoina päivinä ahdistaa, hyvinä päivinä lievästi häiritsee. 

Joillakin paikkakunnilla on enemmän tapaa tuijottaa ja töllistellä. Missä päin asut, Ap?

Ootko sä miettinyt sun kotioloja? Saiko esim.vanhemmat sut häpeämään itteäs? Oliko koulukiusaamista? Jos kyse on sun menneisyydestä niin käsittele sitä. Eikö terapia auttanut sua? Turhastako sä maksoit? Luulenpa että iän myötä suhde sun kroppaan paranee ja itsetuntokin nousee siitä. Muista välillä kehua itteäs. Kukas sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse. Turha sun on oottaa kauheasti kehuja muilta. Eikä kiitosta saa, vaikka raataisit ittesi hengiltä. Kiitä siis itteäsi että olet pärjäillyt tähänkin asti ihan kiitettävästi. Ja jos et pärjäilekkään hyvin niin who cares.