Elämäsi 20vuotta sitten?
13.7.2005 oli toinen lapsi tulossa, ihana mies, koira ja koti. Pikkulapsi arkea ja sitä aikaa kun perhettä perustettiin. Muistan lämmöllä tätä aikaa.
13.7.2025 on kolme pääsääntöisesti jo aikuisia lapsia ja eronnut. Koti, koira ja työpaikka löytyy. Työpaikkaa ei ollut 20v takaperin. Kovin tylsää aikaa verrattuna 20v takaiseen.
Miten teillä muilla lyhyesti kerrottuna?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin pienen vauvan nuori äiti, joka opiskeli yliopistossa.
olin naimisissa toimitusjohtajan kanssa ja mitään rahahuolia ei ollut. Asuimme kaksikerroksisessa rivitalossa.
Kahteenkymmeneen vuoteen tuosta on tapahtunut paljon sekä hyviä, että huonoja asioita, mutta pääsääntöisesti asioista on selvitty ja tuo pieni poikakin on jo valmistunut DI:ksi.
Melkoinen lahjakkuus, noin 20-vuotias poika ja oikein dibloominsinjööri.
2OO5 olin pari vuotta aiemmin eronnut, poika oli syksyllä menossa ekalle, itse tein määräaikaisia töitä ja mietin että voisin tehdä jotain toista työtä johon siirryinkin ja teinkin määräaikaisia sopimuksin eläkeikään asti.
Kesä 2005: Olin 9v ja luonnollisesti kesälomalla. Harrastin ratsastusta ja olin aiemmin kesällä ollut uudella tallilla ratsastusleirillä ja tykästynyt uuteen talliin ja saanut sieltä kavereita. Äiti varasi heti leirin jälkeen tunnit sinne. Loppukesästä sain ensimmäisen oman hevosen. Muuten aika kului pyöräillessä, piirtäessä (hevosia tietysti) ja kavereiden kanssa leikkiessä (keppihevosilla ja Scleigh-leluhevosilla). Koko elämäni oli yhtä hevosta tuolloin:D
Kesä 2025: Olen ollut jo vuosia masentunut ja yksinäinen, en ole hevostenkaan kanssa ollut tekemisissä vuosiin. Kävin kouluja mutta en ole saanut oman alan työtä joten teen matalapalkkaista osa-aikatyötä ja olen köyhä. Tykkään kyllä vieläkin piirtää ja muu aika kuluu vahdatessa Netflixiä.
Yksi iso glow down koko elämä, upea tulevaisuus takana päin, jne.
20 vuotta sitten olin vasta vähän toista kuukautta sitten muuttanut uuteen vastavalmistuneeseen rivitaloon vuokralle, työmatkaa oli reilut 25 km suuntaansa, kesälomaa ei silloin ollut kun oli määräaikainen työ. En minä oikeastaan paljon muuta muista, siinä se kesä 2005 meni töissäkäynnin merkeissä, 30v oli silloin ikää.
2005 oli todella pahoja ongelmia. Olin henkisesti hukassa, käytin runsaasti alkoholia, tein asioita joita en halunnut tehdä ja olin pahasti velkaantunut. Asuin pikkukaupungissa jota inhosin.
Nyt: hyvässä avioliitossa, henkisesti stabiili, talousasiat kunnossa enkä käytä enää päihteitä. Asun kivassa kaupungissa josta pidän.
Jos joku olisi sanonut vuonna 2005 yön yksinäisinä ja hirveinä tunteina että voin tämän kaiken saavuttaa, en olisi uskonut. Mutta näin vaan kävi. Mutta se tie oli pitkä ja vaivalloinen.
20 vuotta sitten eilimme vauvakuplassa. Tyttäremme oli täydentänyt perheemme kuusihenkiseksi. Nyt tuo nuori 20v nainen on muuttanut viimeisenä omilleen ja opiskelee. Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon elämää! Rikasta, rakasta, raskasta, riemukasta elämää. Parasta tässä hetkessä on isovanhemmuus ja oma aika!
20 vuotta sitten. Useampi yritys, kova nousuvauhti uralla, ajatus että rikastun ja elämä tulee olemaan koko ajan nousuvoittoista.
Nyt. Konkurssit takana, työttömyys ja loppuelämän köyhyys.
20 vuodessa vauva kasvanut aikuiseksi. Suorittanut peruskoulun, lukion ja teknisen yliopiston.
Porvoossa arvaanma?