Oliko väärin kieltäytyä ottamasta lapsenlasta kesällä viikoksi hoitoon?
Minulla on vain kolmen viikon kesäloma, joka alkaa tämän päivän jälkeen.
Koska lomaa on vähän ja olen todella väsynyt töiden vuoksi, kieltäydyin ottamasta 4v lapsenlasta hoitoon viikoksi. Sanoin, että maksimissaan kaksi yötä käy, mutta enempää en jaksa.
Tuo kieltäytyminen ei ollut helppoa vaan vaati valtavasti henkistä voimaa kieltäytyä. Jotenkin on sellainen tunne, että olisi tavallaan velvollisuus hoitaa lasta kesälomalla.
Mites palstan muut isovanhemmat? Kuinka paljon hoidatte lapsenlapsia lomalla?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Selvästi sinun itsesi mielestä teit väärin, kun kerran täältä haet nyt synninpäästöä teollesi.
Asia tosiaan jäi häiritsemään
t. AP
En jaksaisi missään nimessä viikkoa. Tänä kesänä ovat 22 yötä. Eka oli kesäkuun alussa ja toinen elokuun alussa. 4v ja 7v.
Lomalla en ota ketään hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi missään nimessä viikkoa. Tänä kesänä ovat 22 yötä. Eka oli kesäkuun alussa ja toinen elokuun alussa. 4v ja 7v.
Lomalla en ota ketään hoitoon.
2 kertaa 2 yötä
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi missään nimessä viikkoa. Tänä kesänä ovat 22 yötä. Eka oli kesäkuun alussa ja toinen elokuun alussa. 4v ja 7v.
Lomalla en ota ketään hoitoon.
22 yötä!?
Ei ole väärin. Kiva että otat muutamaksi päiväksi kuitenkin. Itse en ole isovanhempi vaan vanhempi, mutta ymmärrän vallan mainiosti etteivät esim. jo eläkeikäiset vanhempani jaksa. He saavat itse pyytää lapsenlapsiaan heille silloin kun heistä itsestä tuntuu hyvältä. Valitettavasti kaikki eivät tätä tajua. Kuten esim. ex-vaimoni, joka on lykkäämässä pieniä lapsia omille ja minun vanhemmille jatkuvalla syötöllä. Vanhemmilla on vastuu lapsista, ei isovanhemmilla. Tuki ja apu on toki tärkeää.
4 vuotiaan hoito on vaativaa sen takia että täytyy katsoa koko ajannperään, ettei tapahdu mitään odottamatonta. Ehkä ei nuku enää päiväuniakaan. Eli voimavarojen mukaan otetaan lapsia hoitoon, ei tarvitse , jos ei ole terveyttä, aikaa tai voimavaroja.
Vierailija kirjoitti:
4 vuotiaan hoito on vaativaa sen takia että täytyy katsoa koko ajannperään, ettei tapahdu mitään odottamatonta. Ehkä ei nuku enää päiväuniakaan. Eli voimavarojen mukaan otetaan lapsia hoitoon, ei tarvitse , jos ei ole terveyttä, aikaa tai voimavaroja.
Se on tosiaan raskas ikä lapsella. Jatkuvaa huomion vaatimista, eikä kykene kunnolla leikkimään itsenäisesti
Ei ole väärin, mutta kannattaa tehdä kuten minun äitini: ilmoita lapsillesi jo ennen näiden lastenhankintaa, että sinä et sitten aio hoitaa lapsia. Minusta siis täysin fair enough. Eli reilua. Tiesin olettaa, ettei äitini auta ja olikin itseasiassa pieni positiivinen yllätys, kun hän suostui kuitenkin kaitsemaan heitä päiväsaikaan joskus ja siis ihan tarjoutui itse.
Minusta on tosi ahdistavaa, että tuollainen katsotaan jotenkin väärin toimituksi tai kylmäksi, kai nyt jokaisella on oikeus päättää tuollainen asia itse, että hoitaako toisten lapsia. Ja siis sanoa se etukäteen.
Nyt voisit pyytää anteeksi, ettet ole ollut asian suhteen aiemmin suora ja sanonut, millaiset rajat sinulla on lastenhoidon suhteen, koska se on ainoa moka, jonka teit, ei hoitamisrajaukset sinänsä.
Oli pari yötä tuon ikäisenä. Nyt 7 vuotiaana ollut pari viikkoa
Ei ole väärin. - Lomalla on tarkoitus levätä ja kerätä voimia. Ymmärrän, että moni toivoo ja haluaisi, että isovanhemmat osallistuisivat lapsen lapsensa hoitoon mutta neljävuotiaan lapsen hoitajana viikko voi käydä (hyvässsä ja pahassa) täydestä työviikosta(!)
Uskovainen mies<
Ei ole väärin. Olet lomasi ansainnut ja voit nauttia lomasta miten haluat. Hyvää lomaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästi sinun itsesi mielestä teit väärin, kun kerran täältä haet nyt synninpäästöä teollesi.
Asia tosiaan jäi häiritsemään
t. AP
Oikeen teit.Miksi sinä työssäkäyvä joudut ottamaan vastuun lapsenlapsesta viikon omalla kesälomalla. Lepää ja tee omat päätökset.
Riippuu lastesi tilanteesta. Jos eivät pääse vuoden aikana koskaan mihinkään niin ehkä sitten olet "velvollinen" hoitamaan.
Mä olen 45 ja mulla nyt 13+ vuotiaat lapset. Mulla ei oikein ole koskaan ollut mahdollisuutta saada lapsia juurikaan hoitoon. Ehkä kaksi kertaa vuodessa yhdeksi yöksi isovanhempien puolelta. Ja heitä oli kuitenkin elossa molemmilla. Oltiin väsyneitä. Työt piti itsekin hoitaa ja siihen kyllä sai hoitoapua.. Lopulta en halunnut isovanhemmilta töiden vuoksi koskaan pyytää apua enää kun ajattelin, että se hoito on pois siitä "oman huvin vuoksi" hoidosta.. Eli jos pyysin vaikka hoitoapua kun halusin olla viikonlopun festareilla miehen kanssa niin ei joko suostuttu tai suostuttiin, mutta todella pitkin hampain ja jäi paha mieli. Oli sellainen olo, etten saa koskaan vapaata työstä tai lapsista.. Että saataisiin vain hoitaa parisuhdetta kahdestaan edes joskus. Olla vailla huolia.
No, tilanne muuttui. Lapset kasvoi. Enää en oikein lastenhoitoapua edes tarvitse kun nuo ovat jo niin isoja että voin ne kohta jättää keskenään vaikka olisin toisessa kaupungissa yön. Nyt olen jättänyt niin, että ollaan oltu kotikaupungissa ja tultu yöksi kuitenkin kotiin. Ei ole enää tarvinnut pyydellä apuja mutta vähän katkera olen.. Omat vanhempani ovat hyvässä kunnossa vielä, ei sairauksia, alkoholismia tai muistiongelmaa. Miehen vanhemmat ovat nyt joitakin vuosia sitten kuolleet.
Vanhempani olivat 63 -vuotiaita tullessaan isovanhemmiksi. Äiti oli jo eläkkeellä ja isä jäi samoihin aikoihin eläkkeelle. Lapsi oli yhden kerran yökylässä yhden yön ilman meitä. Muuten satunnaisia muutaman tunnin lastenhoitamista kun olimme puolison kanssa ostoksilla tms. Asuimme 300 km päässä isovanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, mutta kannattaa tehdä kuten minun äitini: ilmoita lapsillesi jo ennen näiden lastenhankintaa, että sinä et sitten aio hoitaa lapsia. Minusta siis täysin fair enough. Eli reilua. Tiesin olettaa, ettei äitini auta ja olikin itseasiassa pieni positiivinen yllätys, kun hän suostui kuitenkin kaitsemaan heitä päiväsaikaan joskus ja siis ihan tarjoutui itse.
Minusta on tosi ahdistavaa, että tuollainen katsotaan jotenkin väärin toimituksi tai kylmäksi, kai nyt jokaisella on oikeus päättää tuollainen asia itse, että hoitaako toisten lapsia. Ja siis sanoa se etukäteen.
Nyt voisit pyytää anteeksi, ettet ole ollut asian suhteen aiemmin suora ja sanonut, millaiset rajat sinulla on lastenhoidon suhteen, koska se on ainoa moka, jonka teit, ei hoitamisrajaukset sinänsä.
Ilmoittaa etukäteen? Eikö oletusarvo ole se, että lapsen isä ja äiti hoitavat lapsensa. Muu on ylimääräistä plussaa.
Munkaan vanhemmat ei ikinä jaksaneet ottaa meidän lapsia luokseen, aina oli niin raskasta ja hankalaa, ja viikonloppu menee hukkaan, kun ei saa haravoitua lasten takia riittävän tehokkaasti ja ties vaikka mitä.
Ei se myöskään lapsille koskaan soitellut, vaikka kaikilla neljällä oli sitten vanhempana jo puhelimetkin ja kivoja ja normaaleja lapsia ja nuoria ovat/olivat.
Meidän olisi vaan pitänyt viedä heitä vanhempieni luokse heidän toivomanaan ajankohtana, istua siististi lasten kanssa kaksi tuntia kahvipöydässä ja sitten poistua.
En sitten koskaan pyytänyt mitään lastenhoitoa. Totesin, että heidänhän se menetys on, jos eivät halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa, oppia tuntemaan heitä, olla kiinnostunut heidän ajatuksistaan, huolistaan, mielenkiinnon kohteista, harrastuksista, jne. Minusta meidän lapset oli oikein mainiota, nokkelaa ja hauskaa seuraa.
No, nyt lapset on jo isoja ja aikuisia. Eipä ole suhde isovanhempiin millään tapaa läheinen, ihan muodollisesti käyttäytyvät kun silloin tällöin kohtaavat. Mutta onpahan vanhemmillani ainakin hyvin haravoitu piha ja puhtaat ikkunat, kun ne ajoi ihan aina lastenlasten ohi.
Rehellisesti sanottuna, yhden neljävuotiaan kaitseminen on raskaampaa kuin töissä käynti. Sen ikäisellä on kyltymätön huomiontarve. Käytännössä pitää olla kaikki valveillaoloaika lapsen käytettävissä
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin, mutta kannattaa tehdä kuten minun äitini: ilmoita lapsillesi jo ennen näiden lastenhankintaa, että sinä et sitten aio hoitaa lapsia. Minusta siis täysin fair enough. Eli reilua. Tiesin olettaa, ettei äitini auta ja olikin itseasiassa pieni positiivinen yllätys, kun hän suostui kuitenkin kaitsemaan heitä päiväsaikaan joskus ja siis ihan tarjoutui itse.
Minusta on tosi ahdistavaa, että tuollainen katsotaan jotenkin väärin toimituksi tai kylmäksi, kai nyt jokaisella on oikeus päättää tuollainen asia itse, että hoitaako toisten lapsia. Ja siis sanoa se etukäteen.
Nyt voisit pyytää anteeksi, ettet ole ollut asian suhteen aiemmin suora ja sanonut, millaiset rajat sinulla on lastenhoidon suhteen, koska se on ainoa moka, jonka teit, ei hoitamisrajaukset sinänsä.
Ei tulevan isovanhemman tarvitse kertoa etukäteen, ettei aio hoitaa lastenlasta, sillä lastenhoito on vanhempien vastuulla, jokaisen aikuisen tulisi tietää tämä. On myös ihan eri asia, jos isovanhempi on itsekin työelämässä, kai isovanhempikin on kesälomansa ansainnut. 2 päivää hoitamista on jo paljon. Päiväkoti on kaikille tarkoitettu palvelu, joka mahdollistaa pienten lasten vanhempien työssäkäynnin.
Filsut aikuiset myös ymmärtävät, että lastenlasten ja isovanhempien suhteen perusta ei voi olla siinä, että vanhempien hoitovastuu siirretään isovanhemmille.
Selvästi sinun itsesi mielestä teit väärin, kun kerran täältä haet nyt synninpäästöä teollesi.