En mene kummilapseni rippijuhliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin minulla! Itse tosin laitoin joka vuosi kummilapselle postissa synttäri- ja joululahjat, mutta kiitosta en koskaan saanut. Alkuun laitoin äidilleen viestiä että tuliko lahja edes perille, vastaus "joo tuli". 😄 Lasta en tavannut taaperoajan jälkeen, asuivat toisella puolella maata. Äiti oli vanha koulukaverini, mutta hänen kanssaankin yhteydenpito jäi.

Sitten kerran tuli perjantaipäivänä tältä äidiltä tekstiviesti, jossa kutsuttiin rippijuhliin sunnuntaina. Kahden päivän päästä, sinne yli 600 km päähän 😄 Olin töissä silloin joten kiitin kutsusta, mutta sanoin etten pääse töiden vuoksi tulemaan. Ei enää vastausta. Kortin ja pienen rahasumman laitoin menemään.

Olen sitä mieltä ettei kummius pääty rippijuhliin, mutta tämän kohdalla en kyllä enää edes yrittä

Omat kummilapseni ovat nyt 36v ja 31v ja ovat äärettömän tärkeitä ihmisiä joita autan kaikessa missä voin, ollaan paljon tekemisissä ja olen kuulemma "äidistä seuraava" 😄 Ja myöskin ns. isokummi heidän lapsilleen.

 

Kaikkea he varmasti sinulle vakuuttelevat, jotta saavat ilmaista apua ja lahjoja paitsi itselleen myös omille lapsilleen 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummin tai kenenkään muunkaan kutsun saaneen ei tarvitse elättää sitä kummilasta. Vanhemmat maksavat sen juhlakalun elämisen.

Voi luoja 🤣🤣 Kyllä on kummallisia aivoituksia ihmisillä.

 

Kissa kiitoksella elää. Eikä irl sekään

oli kommentti, johon vastattiin. Ehkä ymmärrät nyt paremmin?

Ja tuo sanonta oli kommentti lauseeseen "Outoja nuo, jotka vuodesta toiseen lähettelevät lahjoja, vaikkeivät saa niistä edes kiitosta."

Kiitosko sinulle on kaikkein tärkein asia? Mikään muu ei merkitse?

Mikä se muu on?

Vaikka ihan vaan toisen muistaminen tärkeänä päivänä, tavalla joka varmasti tuo hyvää mieltä.

Itse lähettäisin kortin, mutta muuten toimisin samoin.

Häpeä! Yhteydenpito on kummin velvollisuus. Rippijuhlissakin kummia tarvitaan siunaamaan rippilapsi. Menet kirkkoon, siunaat rippilapsen, sen jälkeen halaat ja onnittelet, annat ruusun ja kortin, jossa seteli välissä. Sitten voit häipyä. Velvollisuus suoritettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla ehdoin tahdoin inhottava ihminen? Lapsi on viaton kaikkeen luettelemaasi. Ja poisjäännillä loukkaat vain häntä. Yksi vaivaantunut hetki elämässäsi ei minusta ole liikaa, jos tekee sen tuodakseen toiselle hyvää mieltä. 

Tuskinpa tuntemattoman ihmisen poisjäänti häntä loukkaa millään tavalla. 

Kyllä nuoresta tuntuu surulliselta, jos yhtään kummia ei tule paikalle. Kirkossa usein kummit siunaavat rippilapsen alttarilla. Omalla lapsenlapsella oli tämä tilanne. Kummeina eronnut pariskunta, toinen asui ulkomailla, toinen ei tullut rippijujliin eikä vastannut kutsuun mitenkään.

 

            Tuo on joku uusi rituaali  ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummin tai kenenkään muunkaan kutsun saaneen ei tarvitse elättää sitä kummilasta. Vanhemmat maksavat sen juhlakalun elämisen.

Voi luoja 🤣🤣 Kyllä on kummallisia aivoituksia ihmisillä.

 

Kissa kiitoksella elää. Eikä irl sekään

oli kommentti, johon vastattiin. Ehkä ymmärrät nyt paremmin?

Ja tuo sanonta oli kommentti lauseeseen "Outoja nuo, jotka vuodesta toiseen lähettelevät lahjoja, vaikkeivät saa niistä edes kiitosta."

Kiitosko sinulle on kaikkein tärkein asia? Mikään muu ei merkitse?

Mikä se muu on?

Vaikka ihan vaan toisen muistaminen tärk

Eli ilman kiitosta ja vastavuoroisuutta täytyy kummin työnsä suorittavan ja lahjansa antaman?

Voi apua nykyihmisten itsekkyyttä. 🤦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummin tai kenenkään muunkaan kutsun saaneen ei tarvitse elättää sitä kummilasta. Vanhemmat maksavat sen juhlakalun elämisen.

Voi luoja 🤣🤣 Kyllä on kummallisia aivoituksia ihmisillä.

 

Kissa kiitoksella elää. Eikä irl sekään

oli kommentti, johon vastattiin. Ehkä ymmärrät nyt paremmin?

Ja tuo sanonta oli kommentti lauseeseen "Outoja nuo, jotka vuodesta toiseen lähettelevät lahjoja, vaikkeivät saa niistä edes kiitosta."

Kiitosko sinulle on kaikkein tärkein asia? Mikään muu ei merkitse?

Oletko siis sitä mieltä, ettei lahjoista tarvitse kiittää?

Nyt alan ymmärtää, mistä niitä käytöstavattomia lapsia

Ohi meni. Omille lapsilleni olen opettanut että aina kiitetään. Postitse tai tilille tulleista lahjoista soitetaan aina kummille ja kiitetään. Ja siis kenelle tahansa, koskee kaikkia. Kivasta teosta, muistamisista ym kiitetään.

Mutta se että oman kummilapseni vanhemmat eivät tätä lapselleen ole opettaneet, ei ole sen lapsen vika. Eikä se estä minua muistamasta häntä juhlapäivinä. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Häpeä! Yhteydenpito on kummin velvollisuus. Rippijuhlissakin kummia tarvitaan siunaamaan rippilapsi. Menet kirkkoon, siunaat rippilapsen, sen jälkeen halaat ja onnittelet, annat ruusun ja kortin, jossa seteli välissä. Sitten voit häipyä. Velvollisuus suoritettu.

Mene nyt täältä valmistelemaan niitä lapsesi rippijuhlia, ahne mamma!

Vanhempien vastuulla olisi vahvistaa kummilapsen suhdetta kummiinsa ja neuvoa hyvät käytöstavat. Kannattaa silti miettiä onko keskenkasvuinen teinilapsi kuitenkaan tylyn(?) kohtelun arvoinen vain siksi, että hänen vanhempansa ovat ajattelemattomia ja jopa tyhmiä? SIksi en ottaisi niin tiukkaa linjaa nuorta kohtaan ja muistaisin kortilla tai pienellä lahjalla, joka kertoisi minusta ihmisenä kummilapselle. AP:n tarinahan ei kerro onko nuori  halunnut kumminsa paikalle. Joskus nuoret ovat fiksumpia kuin vanhempansa.

Olen itsekin jättänyt vastaavista syistä menemättä rippi- ja yojuhliin, mutta laitan kyllä  kortin ja pienen lahjan. En mieti kelpaako se nuorelle, vaan nimenomaan jokin älyllisyyttä vaativa kirja ja jokin oikein vaikea mietelause korttiin ja jota eivät edes nuoren vanhemmat osaa selittää lapselleen. Ihan tarkoituksella pieni näpäytys niin,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Hyvä kummi muistaa, että aika on tärkeintä. Hän haluaa antaa oma aikaansa ja olla kiinnostunut kummilapsestaan, tai kummiaikuisestaankin. Hän ajattelee, millä tavalla suhde olisi toimiva, hyvä ja tärkeä ja lämmin ihmissuhde molemmille.

Kummiudesta ei voi erota

Kummius ei pääty koskaan, kummiudesta ei voi erota eikä sitä voi muuten lopettaa. Wirtasen mukaan osa kummeista olettaa, että kummius päättyy esimerkiksi rippikouluun.

Minusta kummius ei pääty milloinkaan. Ajattelen, että kummius on elämänikäinen ystävyyssuhde. Kirkon näkökulmasta se on tärkeä luottamustehtävä: olla rinnalla kulkija ja luotettava, turvallinen aikuinen ystävä, Wirtanen sanoo.

Tavallaan kummius on vakavampi asia kuin avioliitto: aviokumppanista voi ottaa eron, kummiudesta ei milloinkaan."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kummius-ei-paaty-milloinkaan-vaikka…

Kummasti tuosta on jätetty pois kristillinen kasvatus ja kummilapsen puolesta rukoileminen.

 

Ja kyllä, kummius päättyy rippijuhliin. Jos joku haluaa jatkaa lahjomistaan sen jälkeen, niin ihan vapaasti.

Etkö osannut klikata linkkiä? Siellä lukee ruokailustakin ym. Mutta kummius ei pääty koskaan.

Olet paska. Ei ole nuoren vika, että ette ole osanneet aikuisten kesken pitää yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Häpeä! Yhteydenpito on kummin velvollisuus. Rippijuhlissakin kummia tarvitaan siunaamaan rippilapsi. Menet kirkkoon, siunaat rippilapsen, sen jälkeen halaat ja onnittelet, annat ruusun ja kortin, jossa seteli välissä. Sitten voit häipyä. Velvollisuus suoritettu.

Onko tämä provo?

Miettikää kun rupeatte kummiksi.  Vaikka aikuiset maailma vieroittaa voi nyt kuitenkin lapselle olla kohtelias.  Oman lapseni kummit olivat kuolleet mutta tätinsä oli varakummina konfirmaatiossa alttarilla siunamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Hyvä kummi muistaa, että aika on tärkeintä. Hän haluaa antaa oma aikaansa ja olla kiinnostunut kummilapsestaan, tai kummiaikuisestaankin. Hän ajattelee, millä tavalla suhde olisi toimiva, hyvä ja tärkeä ja lämmin ihmissuhde molemmille.

Kummiudesta ei voi erota

Kummius ei pääty koskaan, kummiudesta ei voi erota eikä sitä voi muuten lopettaa. Wirtasen mukaan osa kummeista olettaa, että kummius päättyy esimerkiksi rippikouluun.

Minusta kummius ei pääty milloinkaan. Ajattelen, että kummius on elämänikäinen ystävyyssuhde. Kirkon näkökulmasta se on tärkeä luottamustehtävä: olla rinnalla kulkija ja luotettava, turvallinen aikuinen ystävä, Wirtanen sanoo.

Tavallaan kummius on vakavampi asia kuin avioliitto: aviokumppanista voi ottaa eron, kummiudesta ei milloinkaan."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ku

Etkö osannut klikata linkkiä? Siellä lukee ruokailustakin ym. Mutta kummius ei pääty koskaan.

 

Ei ole osaamisesta kiinni. Tähän ketjuun oli valittu vain sellaisia kommentteja, jotka miellyttävät mammoja.

Ei sinun tarvitsekaan tehdä kummiuden eteen mitään tuossa vaiheessa.

Itse jätin molempien lasten NE kummit kutsumatta jotka eivät ole olleet missään tekemisissä sitten ristiäisten. Toinen kyllä kävi kylässä viimeksi kun lapsi oli 5 vuotias.

TÄmä oli lasten oma tahto. miksi kutsua juhliin henkilöitä joita ei tunne.

Itse kummina olen ollut yhteydessä, kiinnostunut ja puuhannut kummilasteni kanssa välillä jotain pientä. Toinen on nyt täysi-ikäinen ja mielestäni kummius päättyy tähän. mutta en aio kokonaan lopettaa yhteyttä siltikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Hyvä kummi muistaa, että aika on tärkeintä. Hän haluaa antaa oma aikaansa ja olla kiinnostunut kummilapsestaan, tai kummiaikuisestaankin. Hän ajattelee, millä tavalla suhde olisi toimiva, hyvä ja tärkeä ja lämmin ihmissuhde molemmille.

Kummiudesta ei voi erota

Kummius ei pääty koskaan, kummiudesta ei voi erota eikä sitä voi muuten lopettaa. Wirtasen mukaan osa kummeista olettaa, että kummius päättyy esimerkiksi rippikouluun.

Minusta kummius ei pääty milloinkaan. Ajattelen, että kummius on elämänikäinen ystävyyssuhde. Kirkon näkökulmasta se on tärkeä luottamustehtävä: olla rinnalla kulkija ja luotettava, turvallinen aikuinen ystävä, Wirtanen sanoo.

Tavallaan kummius on vakavampi asia kuin avioliitto: aviokumppanista voi ottaa eron, kummiudesta ei milloinkaan."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kummius-ei-paaty-milloinkaan-vaikka…

Kummasti tuosta on jätetty pois kristillinen kasvatus ja kummilapsen puolesta rukoileminen.

 

Ja kyllä, kummius päättyy rippijuhliin. Jos joku haluaa jatkaa lahjomistaan sen jälkeen, niin ihan vapaasti.

Miksi lakkaat rukoilemasta kummilapsesi puolesta, kun hän on vasta teini-ikäinen?? Kaikkein pahin ikä joutua väärään seuraan tai väärälle tielle. Miksi jätät hänet siinä kohtaa oman onnensa nojaan, etkö yhtään välitä?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien vastuulla olisi vahvistaa kummilapsen suhdetta kummiinsa ja neuvoa hyvät käytöstavat. Kannattaa silti miettiä onko keskenkasvuinen teinilapsi kuitenkaan tylyn(?) kohtelun arvoinen vain siksi, että hänen vanhempansa ovat ajattelemattomia ja jopa tyhmiä? SIksi en ottaisi niin tiukkaa linjaa nuorta kohtaan ja muistaisin kortilla tai pienellä lahjalla, joka kertoisi minusta ihmisenä kummilapselle. AP:n tarinahan ei kerro onko nuori  halunnut kumminsa paikalle. Joskus nuoret ovat fiksumpia kuin vanhempansa.

Olen itsekin jättänyt vastaavista syistä menemättä rippi- ja yojuhliin, mutta laitan kyllä  kortin ja pienen lahjan. En mieti kelpaako se nuorelle, vaan nimenomaan jokin älyllisyyttä vaativa kirja ja jokin oikein vaikea mietelause korttiin ja jota eivät edes nuoren vanhemmat osaa selittää lapselleen. Ihan tarkoituksella pieni näpäytys niin,

Eiköhän ihmissuhteissa yleisestikin vastuu sen ylläpitämisessä ole kaikilla osapuolilla. Ei ole ihme, että kummisuhteet katkeavat, kun tässäkin ketjussa puhutaan ahneudesta, näpäyttämisestä, vaatimisesta ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olla ehdoin tahdoin inhottava ihminen? Lapsi on viaton kaikkeen luettelemaasi. Ja poisjäännillä loukkaat vain häntä. Yksi vaivaantunut hetki elämässäsi ei minusta ole liikaa, jos tekee sen tuodakseen toiselle hyvää mieltä. 

Tuskinpa tuntemattoman ihmisen poisjäänti häntä loukkaa millään tavalla. 

Kyllä nuoresta tuntuu surulliselta, jos yhtään kummia ei tule paikalle. Kirkossa usein kummit siunaavat rippilapsen alttarilla. Omalla lapsenlapsella oli tämä tilanne. Kummeina eronnut pariskunta, toinen asui ulkomailla, toinen ei tullut rippijujliin eikä vastannut kutsuun mitenkään.

 

            Tuo on joku uusi rituaali  ?

On toi nyt ainakin sellaisen 25v ollut olemassa, kun mun kummilapsi pääsi ripille 2000 niin noin tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Hyvä kummi muistaa, että aika on tärkeintä. Hän haluaa antaa oma aikaansa ja olla kiinnostunut kummilapsestaan, tai kummiaikuisestaankin. Hän ajattelee, millä tavalla suhde olisi toimiva, hyvä ja tärkeä ja lämmin ihmissuhde molemmille.

Kummiudesta ei voi erota

Kummius ei pääty koskaan, kummiudesta ei voi erota eikä sitä voi muuten lopettaa. Wirtasen mukaan osa kummeista olettaa, että kummius päättyy esimerkiksi rippikouluun.

Minusta kummius ei pääty milloinkaan. Ajattelen, että kummius on elämänikäinen ystävyyssuhde. Kirkon näkökulmasta se on tärkeä luottamustehtävä: olla rinnalla kulkija ja luotettava, turvallinen aikuinen ystävä, Wirtanen sanoo.

Tavallaan kummius on vakavampi asia kuin avioliitto: aviokumppanista voi ottaa eron, kummiudesta ei milloinkaan."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ku

Miksi lakkaat rukoilemasta kummilapsesi puolesta, kun hän on vasta teini-ikäinen?? Kaikkein pahin ikä joutua väärään seuraan tai väärälle tielle. Miksi jätät hänet siinä kohtaa oman onnensa nojaan, etkö yhtään välitä?

 

Nyt alkoi kummasti se rukoileminenkin kiinnostaa, kun kummi uhkaa jättää lahjojen hankkimisen rippijuhliin 🤭

"Eli ilman kiitosta ja vastavuoroisuutta täytyy kummin työnsä suorittavan ja lahjansa antaman?

Voi apua nykyihmisten itsekkyyttä. 🤦"

Hetkinen. Miten saat tästä itsekästä?? Tiedätkö mitä se sana tarkoittaa?