Lue keskustelun säännöt.
En mene kummilapseni rippijuhliin
11.07.2025 |
Minulla on kummipoika, jonka olen nähnyt viimeksi kun hän oli parivuotias. Emme ole hänen vanhempansa kanssa olleet tekemisissä sen jälkeen oikeastaan ollenkaan. Emme ole saaneet kutsuja syntymäpäiville tai kuulleet mitään kuulumisia. Tämä sinällään ollut ihan ok, koska en ole heitä elämääni kaivannutkaan, enkä kummilapseenikaan ole muodostanut minkäänlaista suhdetta. En olisi halunnut koko kummisuhdetta, mutta silloin nuorena en uskaltanut kieltäytyä kummiudesta.
Nyt sitten tuli kutsu rippijuhliin. En aio mennä, koska lapsi on käytännössä kokonaan tuntematon, enkä edes halua enää häneen tutustua. En mene juhliin, enkä aio ostaa hänelle myöskään lahjaa. Koska, no, miksi ostaisin. Tiedostan kyllä, että olisin itsekin voinut häneen yhteyttä pitää aiemmin, mutta en halunnut koska en halunnut olla vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Varmaan olen heidän kirjoissaan nyt paska ihminen (en ole) ja huono kummi (olen) mutta ei kiinnosta.
Lapselle toivon tietysti hyvää siinä missä kaikille muillekin ihmisille, mutta olen myös helpottunut että nyt ei tarvitse potea edes alitajuisesti huonoa omaatuntoa huonosta kummiudesta kun kummius päättyy joka tapauksessa rippijuhliin.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Laita nyt edes kortti kuitenkin
Kirjasto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot ihan täysin sekaisin oleva ihminen, joka säästää kummilapsen rippijuhlista. Tottakait menet sinne ja laitat jonkin kivan värssyn korttiin ja viet lahjan. Halaat, onnittelet ja käyttäydyt kunnolla. Älä vie omia mielenterveydellisiä ahdistusongelmia lapsen elämään. Sekoile sitten juhlien jälkeen itseksesi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ryhtyi kummiksi?
Varsinkin kun ei kuulu kirkkoon. Silloinhan ei edes voi olla kummi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ryhtyi kummiksi?
Varsinkin kun ei kuulu kirkkoon. Silloinhan ei edes voi olla kummi.
Siis arvaapa monta kertaa olen samaa miettinyt. Olin tosi nuori silloin ja koska mulle oli aina toitotettu, että kummiudesta ei voi kieltäytyä niin suostuin. Yritin sanoa, että en kuulu kirkkoon mutta silti he halusivat minut ns. epävirallisesti kummiksi kuitenkin.
Olen sittemmin opetellut sanomaan ei asioille, joita en halua tehdä mutta nuorempana halusin olla muille mieliksi ja suostuin asioihin, joita en olisi oikeasti halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ryhtyi kummiksi?
Varsinkin kun ei kuulu kirkkoon. Silloinhan ei edes voi olla kummi.
Voi olla, mies erosi kirkosta ja sieltä tuli että kummius säilyy, kun on yksi kummilapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ryhtyi kummiksi?
Varsinkin kun ei kuulu kirkkoon. Silloinhan ei edes voi olla kummi.
Voi olla, mies erosi kirkosta ja sieltä tuli että kummius säilyy, kun on yksi kummilapsi
Ei säily. Ei kirkkoon kuulumaton voi olla enää virallisesti kummi.
Haltiakummi tai mikä lie menninkäinen voi toki olla kukin makunsa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi teillä ei ole aseita.
Mitenhän tämä liittyy mihinkään?
Kun ei olla oltu tekemisissä niin tuntematonhan se on. Eikä varmasti kumpaakaan osapuolta kiinnosta tässä vaiheessa elvyttää mitään suhdetta. Meillä ei ole mitään yhteistä sen enempää pojan kuin hänen vanhempansa kanssa, enkä halua väkisin sellaista keksiä. En kaipaa heitä elämääni, eivätkä hekään varmaan minua. Miksipä siis väkisin kehitellä mitään? Pojalla on mukavia, osallistuvia kummeja kyllä onneksi.
En muuten itsekään osallistu kaikkien sukulaisten juhliin. Vain niiden, joiden kanssa olen tekemisissä. Ei pelkkä yhteinen veri velvoita yhtään mihinkään.