Lue keskustelun säännöt.
En mene kummilapseni rippijuhliin
11.07.2025 |
Minulla on kummipoika, jonka olen nähnyt viimeksi kun hän oli parivuotias. Emme ole hänen vanhempansa kanssa olleet tekemisissä sen jälkeen oikeastaan ollenkaan. Emme ole saaneet kutsuja syntymäpäiville tai kuulleet mitään kuulumisia. Tämä sinällään ollut ihan ok, koska en ole heitä elämääni kaivannutkaan, enkä kummilapseenikaan ole muodostanut minkäänlaista suhdetta. En olisi halunnut koko kummisuhdetta, mutta silloin nuorena en uskaltanut kieltäytyä kummiudesta.
Nyt sitten tuli kutsu rippijuhliin. En aio mennä, koska lapsi on käytännössä kokonaan tuntematon, enkä edes halua enää häneen tutustua. En mene juhliin, enkä aio ostaa hänelle myöskään lahjaa. Koska, no, miksi ostaisin. Tiedostan kyllä, että olisin itsekin voinut häneen yhteyttä pitää aiemmin, mutta en halunnut koska en halunnut olla vanhempiensa kanssa missään tekemisissä. Varmaan olen heidän kirjoissaan nyt paska ihminen (en ole) ja huono kummi (olen) mutta ei kiinnosta.
Lapselle toivon tietysti hyvää siinä missä kaikille muillekin ihmisille, mutta olen myös helpottunut että nyt ei tarvitse potea edes alitajuisesti huonoa omaatuntoa huonosta kummiudesta kun kummius päättyy joka tapauksessa rippijuhliin.
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
no mun miespuolinen serkkuni hylkäsi lapsensa, kun hän oli leikki-ikäinen. Sitten serkkuni kuoli tämän lapsen ollessa 17-vuotias ja kyllä tämä lapsi tuli hautajaisiin, vaikka tosiaan ei edes tuntenut biologista isäänsä.
Oliko siis leikki-ikäisellä lapsia, vai pitäisikö jatkossa katsoa mitä kirjoittaa, eikö olettaa että "kyllähän te tiedätte mitä mä tarkoitan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli viime vuonna vähän sama tilanne. Emme olleet olleet yhteydessä kummiin vuosiin, yhteydenpito oli laimentunut varmaan ihan siksi, että elämä oli vienyt eri suuntiin. Koin myös, että yritykset pitää yhteyttä yllä olivat olleet pitkälti meidän varassamme.
Tuntui silti tylyltä olla kutsumatta kummia rippijuhliin. Lähetin kutsun paria viikkoa aikaisemmin ja kummi ilmoitti että hänellä oli jo muuta. Minusta ihan ok näin, enkä ajattele kummista mitään pahaa. Eikä tällaisessa tilanteessa todellakaan tarvitse lähettää mitään lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin minulla! Itse tosin laitoin joka vuosi kummilapselle postissa synttäri- ja joululahjat, mutta kiitosta en koskaan saanut. Alkuun laitoin äidilleen viestiä että tuliko lahja edes perille, vastaus "joo tuli". 😄 Lasta en tavannut taaperoajan jälkeen, asuivat toisella puolella maata. Äiti oli vanha koulukaverini, mutta hänen kanssaankin yhteydenpito jäi.
Sitten kerran tuli perjantaipäivänä tältä äidiltä tekstiviesti, jossa kutsuttiin rippijuhliin sunnuntaina. Kahden päivän päästä, sinne yli 600 km päähän 😄 Olin töissä silloin joten kiitin kutsusta, mutta sanoin etten pääse töiden vuoksi tulemaan. Ei enää vastausta. Kortin ja pienen rahasumman laitoin menemään.
Olen sitä mieltä ettei kummius pääty rippijuhliin, mutta tämän kohdalla en kyllä enää edes yrittänyt pitää yhteyttä.
Kyllähän kummius päättyy rippijuhli
Meillä EI pääty. 38v kummipoika sai tytön, olen hälle isokummi, kummitytöt on 41v ja 22v. Heidänkin kanssa ollaan edelleen 'kummituksia'. Omien kummieni kanssa olin yhteyksissä kuolemaansa asti, hautajaisiinkin sain kutsun, vaikka oli lähipiirin tilaisuudet.
Kyllä kummiuksia on erilaisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla ehdoin tahdoin inhottava ihminen? Lapsi on viaton kaikkeen luettelemaasi. Ja poisjäännillä loukkaat vain häntä. Yksi vaivaantunut hetki elämässäsi ei minusta ole liikaa, jos tekee sen tuodakseen toiselle hyvää mieltä.
Tuskinpa tuntemattoman ihmisen poisjäänti häntä loukkaa millään tavalla.
Kyllä nuoresta tuntuu surulliselta, jos yhtään kummia ei tule paikalle. Kirkossa usein kummit siunaavat rippilapsen alttarilla. Omalla lapsenlapsella oli tämä tilanne. Kummeina eronnut pariskunta, toinen asui ulkomailla, toinen ei tullut rippijujliin eikä vastannut kutsuun mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin minulla! Itse tosin laitoin joka vuosi kummilapselle postissa synttäri- ja joululahjat, mutta kiitosta en koskaan saanut. Alkuun laitoin äidilleen viestiä että tuliko lahja edes perille, vastaus "joo tuli". 😄 Lasta en tavannut taaperoajan jälkeen, asuivat toisella puolella maata. Äiti oli vanha koulukaverini, mutta hänen kanssaankin yhteydenpito jäi.
Sitten kerran tuli perjantaipäivänä tältä äidiltä tekstiviesti, jossa kutsuttiin rippijuhliin sunnuntaina. Kahden päivän päästä, sinne yli 600 km päähän 😄 Olin töissä silloin joten kiitin kutsusta, mutta sanoin etten pääse töiden vuoksi tulemaan. Ei enää vastausta. Kortin ja pienen rahasumman laitoin menemään.
Olen sitä mieltä ettei kummius pääty rippijuhliin, mutta tämän kohdalla en kyllä enää edes yrittänyt pitää yhteyttä.
Kyllähän kummius päättyy rippijuhli
Ei pääty vaan vihkiäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummin tai kenenkään muunkaan kutsun saaneen ei tarvitse elättää sitä kummilasta. Vanhemmat maksavat sen juhlakalun elämisen.
Voi luoja 🤣🤣 Kyllä on kummallisia aivoituksia ihmisillä.
Kissa kiitoksella elää. Eikä irl sekään
oli kommentti, johon vastattiin. Ehkä ymmärrät nyt paremmin?
Ja tuo sanonta oli kommentti lauseeseen "Outoja nuo, jotka vuodesta toiseen lähettelevät lahjoja, vaikkeivät saa niistä edes kiitosta."
Kiitosko sinulle on kaikkein tärkein asia? Mikään muu ei merkitse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummin tai kenenkään muunkaan kutsun saaneen ei tarvitse elättää sitä kummilasta. Vanhemmat maksavat sen juhlakalun elämisen.
Voi luoja 🤣🤣 Kyllä on kummallisia aivoituksia ihmisillä.
Niin on, todellakin.
Sitähän te haluatte. Nyhtää rahat kummeilta ja siskonkumminkaimoilta, joihin ei ole vuosikausiin pidetty mitään yhteyttä.
Sä puhut nyt meille kummeille. Et millekään nyhtäjille. Nyt aivot käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene paikalle ja tutustu nuoreen. Ihme ulinaa aikuiselta ihmiseltä.
Minkä takia? Täysin minulle tuntematon ihminen. Ei hän kiinnosta minua yhtään sen enempää kuin kuka tahansa tuntematon nuori. En halua tutustua häneen. Varmasti ihan mukava poika, mutta ei meidän tarvitse olla missään tekemisissä jatkossakaan.
Miksi hän on sinulle täysin tuntematon? Siksi koska et itse mene paikalle, vaikka kutsutaan?
Itselläni on tällaisia sukulaisia. Toiset sukulaiset kutsuvat yhtä vastarannankiiskiä joka juhliin. Hän ei tule paikalle, ja nykyään selitys on tosiaan se, ettei tunne henkilöitä kunnolla. Tuntisi paremmin, jos joskus menisi paikalle, kun kutsutaan.
Olet siis jo etukäteen päättänyt, että juhlissa on tylsää, etkä halua tutustua nuoreen ollenkaan. Selvä. Oletko muutenkin joku erakoitunut vanhapiika/vanhapoika, vai mistä moinen ihmisinho?
Normaalipsyykkeellä kulkeva ajattelee, että mukavaa, että kutsuivat juhliin. Pääsen vihdoinkin tutustumaan kummilapseeni.
Miten siellä massajuhlissa muka pääsee tutustumaan yhtään kehenkään, saati siihen kummilapseen? Ehkä näkee juuri ja juuri etäältä ja saa parhaimmillaan kätellä antaakseen lahjan. Siinä se.
Onneksi en ole kenenkään kummi jos se on elinkautistuomio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummin tai kenenkään muunkaan kutsun saaneen ei tarvitse elättää sitä kummilasta. Vanhemmat maksavat sen juhlakalun elämisen.
Voi luoja 🤣🤣 Kyllä on kummallisia aivoituksia ihmisillä.
Niin on, todellakin.
Sitähän te haluatte. Nyhtää rahat kummeilta ja siskonkumminkaimoilta, joihin ei ole vuosikausiin pidetty mitään yhteyttä.
Sä puhut nyt meille kummeille. Et millekään nyhtäjille. Nyt aivot käyttöön.
Mistä hitosta sinä tiedät, keitä täällä kirjoittelee?? Ota itse ne aivot käyttöön. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin minulla! Itse tosin laitoin joka vuosi kummilapselle postissa synttäri- ja joululahjat, mutta kiitosta en koskaan saanut. Alkuun laitoin äidilleen viestiä että tuliko lahja edes perille, vastaus "joo tuli". 😄 Lasta en tavannut taaperoajan jälkeen, asuivat toisella puolella maata. Äiti oli vanha koulukaverini, mutta hänen kanssaankin yhteydenpito jäi.
Sitten kerran tuli perjantaipäivänä tältä äidiltä tekstiviesti, jossa kutsuttiin rippijuhliin sunnuntaina. Kahden päivän päästä, sinne yli 600 km päähän 😄 Olin töissä silloin joten kiitin kutsusta, mutta sanoin etten pääse töiden vuoksi tulemaan. Ei enää vastausta. Kortin ja pienen rahasumman laitoin menemään.
Olen sitä mieltä ettei kummius pääty rippijuhliin, mutta tämän kohdalla en kyllä enää edes yrittänyt pitää yhteyttä.
Kyllähän kummius päättyy rippijuhli
Ta sitten ei. Oma 85-vuotias kummitätini muistaa minua edelleen syntymäpäivinä ja jouluisin kortilla. Soitellaan myös kuulumisia pari, kolme kertaa vuodessa.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tai näin, aina väärinpäin.
Sillä riitaporeella tämä mammojen
vaavipalsta pyörii.
Pirteää perjantaita. 🍀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummin tai kenenkään muunkaan kutsun saaneen ei tarvitse elättää sitä kummilasta. Vanhemmat maksavat sen juhlakalun elämisen.
Voi luoja 🤣🤣 Kyllä on kummallisia aivoituksia ihmisillä.
Kissa kiitoksella elää. Eikä irl sekään
oli kommentti, johon vastattiin. Ehkä ymmärrät nyt paremmin?
Ja tuo sanonta oli kommentti lauseeseen "Outoja nuo, jotka vuodesta toiseen lähettelevät lahjoja, vaikkeivät saa niistä edes kiitosta."
Kiitosko sinulle on kaikkein tärkein asia? Mikään muu ei merkitse?
Mikä se muu on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummin tai kenenkään muunkaan kutsun saaneen ei tarvitse elättää sitä kummilasta. Vanhemmat maksavat sen juhlakalun elämisen.
Voi luoja 🤣🤣 Kyllä on kummallisia aivoituksia ihmisillä.
Kissa kiitoksella elää. Eikä irl sekään
oli kommentti, johon vastattiin. Ehkä ymmärrät nyt paremmin?
Ja tuo sanonta oli kommentti lauseeseen "Outoja nuo, jotka vuodesta toiseen lähettelevät lahjoja, vaikkeivät saa niistä edes kiitosta."
Kiitosko sinulle on kaikkein tärkein asia? Mikään muu ei merkitse?
Oletko siis sitä mieltä, ettei lahjoista tarvitse kiittää?
Nyt alan ymmärtää, mistä niitä käytöstavattomia lapsia tulee.
Vierailija kirjoitti:
" Hyvä kummi muistaa, että aika on tärkeintä. Hän haluaa antaa oma aikaansa ja olla kiinnostunut kummilapsestaan, tai kummiaikuisestaankin. Hän ajattelee, millä tavalla suhde olisi toimiva, hyvä ja tärkeä ja lämmin ihmissuhde molemmille.
Kummiudesta ei voi erota
Kummius ei pääty koskaan, kummiudesta ei voi erota eikä sitä voi muuten lopettaa. Wirtasen mukaan osa kummeista olettaa, että kummius päättyy esimerkiksi rippikouluun.
Minusta kummius ei pääty milloinkaan. Ajattelen, että kummius on elämänikäinen ystävyyssuhde. Kirkon näkökulmasta se on tärkeä luottamustehtävä: olla rinnalla kulkija ja luotettava, turvallinen aikuinen ystävä, Wirtanen sanoo.
Tavallaan kummius on vakavampi asia kuin avioliitto: aviokumppanista voi ottaa eron, kummiudesta ei milloinkaan."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kummius-ei-paaty-milloinkaan-vaikka…
Kummasti tuosta on jätetty pois kristillinen kasvatus ja kummilapsen puolesta rukoileminen.
Ja kyllä, kummius päättyy rippijuhliin. Jos joku haluaa jatkaa lahjomistaan sen jälkeen, niin ihan vapaasti.
Aha. Semmonen aikuisen ihmisen kiukuttelupuuska.
😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin minulla! Itse tosin laitoin joka vuosi kummilapselle postissa synttäri- ja joululahjat, mutta kiitosta en koskaan saanut. Alkuun laitoin äidilleen viestiä että tuliko lahja edes perille, vastaus "joo tuli". 😄 Lasta en tavannut taaperoajan jälkeen, asuivat toisella puolella maata. Äiti oli vanha koulukaverini, mutta hänen kanssaankin yhteydenpito jäi.
Sitten kerran tuli perjantaipäivänä tältä äidiltä tekstiviesti, jossa kutsuttiin rippijuhliin sunnuntaina. Kahden päivän päästä, sinne yli 600 km päähän 😄 Olin töissä silloin joten kiitin kutsusta, mutta sanoin etten pääse töiden vuoksi tulemaan. Ei enää vastausta. Kortin ja pienen rahasumman laitoin menemään.
Olen sitä mieltä ettei kummius pääty rippijuhliin, mutta tämän kohdalla en kyllä enää edes yrittänyt pitää yhteyttä.
Meillä EI pääty. 38v kummipoika sai tytön, olen hälle isokummi, kummitytöt on 41v ja 22v. Heidänkin kanssa ollaan edelleen 'kummituksia'. Omien kummieni kanssa olin yhteyksissä kuolemaansa asti, hautajaisiinkin sain kutsun, vaikka oli lähipiirin tilaisuudet.
Kyllä kummiuksia on erilaisia
Juuri näin. Minä olin toiselle kummilleni erityisen tärkeä ihminen hänen kuolemaansa saakka, toiselle edelleen.
Omat kummilapseni ovat nyt 36v ja 31v ja ovat äärettömän tärkeitä ihmisiä joita autan kaikessa missä voin, ollaan paljon tekemisissä ja olen kuulemma "äidistä seuraava" 😄 Ja myöskin ns. isokummi heidän lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene paikalle ja tutustu nuoreen. Ihme ulinaa aikuiselta ihmiseltä.
Minkä takia? Täysin minulle tuntematon ihminen. Ei hän kiinnosta minua yhtään sen enempää kuin kuka tahansa tuntematon nuori. En halua tutustua häneen. Varmasti ihan mukava poika, mutta ei meidän tarvitse olla missään tekemisissä jatkossakaan.
Miksi hän on sinulle täysin tuntematon? Siksi koska et itse mene paikalle, vaikka kutsutaan?
Itselläni on tällaisia sukulaisia. Toiset sukulaiset kutsuvat yhtä vastarannankiiskiä joka juhliin. Hän ei tule paikalle, ja nykyään selitys on tosiaan se, ettei tunne henkilöitä kunnolla. Tuntisi paremmin, jos joskus menisi paikalle, kun kutsutaan.
Etkö osaa lukea ?. 🙄Ei ole tavannut taaperoiän jälkeen
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olla ehdoin tahdoin inhottava ihminen? Lapsi on viaton kaikkeen luettelemaasi. Ja poisjäännillä loukkaat vain häntä. Yksi vaivaantunut hetki elämässäsi ei minusta ole liikaa, jos tekee sen tuodakseen toiselle hyvää mieltä.
Tuskinpa tuntemattoman ihmisen poisjäänti häntä loukkaa millään tavalla.
Kyllä nuoresta tuntuu surulliselta, jos yhtään kummia ei tule paikalle. Kirkossa usein kummit siunaavat rippilapsen alttarilla. Omalla lapsenlapsella oli tämä tilanne. Kummeina eronnut pariskunta, toinen asui ulkomailla, toinen ei tullut rippijujliin eikä vastannut kutsuun mitenkään.
Meillä oli tällainen tilanne ja menimme alttarille perheenä. Se oli minulle äitinä merkityksellinen tilanne ja olen kiitollinen, että sain kokea sen. Nuorelle se oli myös kivampi kuin tuntemattomat kummit siunaamassa (jos kummit siis olisivat tulleet juhliin)
Olet siis jo etukäteen päättänyt, että juhlissa on tylsää, etkä halua tutustua nuoreen ollenkaan. Selvä. Oletko muutenkin joku erakoitunut vanhapiika/vanhapoika, vai mistä moinen ihmisinho?
Normaalipsyykkeellä kulkeva ajattelee, että mukavaa, että kutsuivat juhliin. Pääsen vihdoinkin tutustumaan kummilapseeni.