Lue keskustelun säännöt.
Olenko äitinä itsekäs
09.07.2025 |
Mitä mieltä jos 1kk ikäisen lapsen äiti lähtee vuorokaudeksi musiikkikeikalle kaverinsa kanssa? Päihteettömälle sellaiselle tietenkin. Isä jää lapsen kanssa kotiin. Lapsi juo maitoa pullosta.
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/87b2dadb-cef0-4dfc-ad51-3a6a1c8a5eb1
Tuore juttu koliikkivauvaa pahoinpidelleestä isästä. Näitä vauvaansa pahoinpidelleitä isejä on enemmänkin. Äiti kiintyy vauvaan jo se ollessa kohdussa. Mies kiintyy vasta ajan myötä. Kuukausi on lyhyt aika.
Googletapas huviksesi vaikka äidin tekemiä vastaavia. Näitä kuule löytyy ja varmaan enemmän kuin isistä vielä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että se isä ei osaisi hoitaa omaa lastaan yhden päivän ajan ilman äitiä tuossa vaiheessa, vaan lapsi... niin mitä, kupsahtaa?
Otetaanko pikkuvauvat huostaan isiltä, jotka ovat menettäneet vaimonsa vaikka synnytyksessä, kun ei ole äitiä 24/7 siinä vauvan rinnalla?
Vierailija kirjoitti:
Vuorokausi on todella pitkä aika isälle olla yksin vastuusta vain kuukauden ikäisestä vauvasta. Isä vauvan kanssa mukaan hotelliin, eihän vauvasta tarvitse olla erossa kokonaista vuorokautta.
Onko äidin ok tuntea samoin, ettei pärjää vuorokautta yksin vauvan kanssa?
Äiti menee töihin päiväksi, kun vauva on 1kk ja isä hoitaa = OK, sopivaa, ymmärrettävä poissaolo.
Äiti menee keikalle päiväksi, kun vauva on 1kk ja isä hoitaa = Paheellista ja itsekästä toimintaa, lapsi traumatisoituu tästä hylkäämiskokemuksesta lopullisesti.
?????????????????????? 🤷🤷
Älytöntä lähteä mihinkään kauas, josta ei pääse nopeasti takaisin. Vaikka esimerkkini häissä parkuneesta vauvasta oli suurperheestä, niin sen perheen isä ei sitä parkumista olisi jaksanut kuunnella. Isä voi opetella sitä vauvanhoitoa lyhyemmissä pätkissä. Eihän se isä edes toista kertaa suostu yksin vauvan kanssa jäämään, jos tämä vuorokausi onkin täysi katastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei itsellä paikat kestä vielä juuri mitään riekkumisia, mutta meillä on tälläkin hetkellä se tilanne, että mies on kotona meidän kanssa myös ja hoitaa vauvaa jopa minua enemmän. 3 viikkoa isyyslomaa+4 viikon kesäloma päälle. Vauva syö myös pullosta ja vuorotellaan yöheräämisiä. Mietin siis vaan, että mikä tekee minusta paremman vanhemman lapsellemme?
Vierailija kirjoitti:
Äiti menee töihin päiväksi, kun vauva on 1kk ja isä hoitaa = OK, sopivaa, ymmärrettävä poissaolo.
Äiti menee keikalle päiväksi, kun vauva on 1kk ja isä hoitaa = Paheellista ja itsekästä toimintaa, lapsi traumatisoituu tästä hylkäämiskokemuksesta lopullisesti.
?????????????????????? 🤷🤷
Tästähän tulisi erinomainen filosofinen keskustelu; aistiiko vauva jotenkin, että äiti on nyt lähtenyt töihin VS äiti on nyt lähtenyt vapaalle.
Jos äiti lähtee vapaalle, vauva ahdistuu oman isänsä kanssa kotona ja saa traumoja.
Jos äiti lähtee töihin, vauva tuumailee, että ihan ymmärrettävä homma, pärjään kyllä iskän kanssa kotona, vaikka voi olla vähän äitiä ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä lähteä mihinkään kauas, josta ei pääse nopeasti takaisin. Vaikka esimerkkini häissä parkuneesta vauvasta oli suurperheestä, niin sen perheen isä ei sitä parkumista olisi jaksanut kuunnella. Isä voi opetella sitä vauvanhoitoa lyhyemmissä pätkissä. Eihän se isä edes toista kertaa suostu yksin vauvan kanssa jäämään, jos tämä vuorokausi onkin täysi katastrofi.
Mitä ihmettä selität? Miten se äitikään yhtään sen paremmin mitään parkumista kestää? Lopeta jo.
Täysin kokemattomat vanhemmat on selvästi kyseessä. Ei edes osata kuvitella, ettei kaikki välttämättä menekään hyvin. Tuore vanhempi ei todellakaan ole mikään ekspertti. Kaikki on uutta. Itkua yritetään tulkita parhaan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti menee töihin päiväksi, kun vauva on 1kk ja isä hoitaa = OK, sopivaa, ymmärrettävä poissaolo.
Äiti menee keikalle päiväksi, kun vauva on 1kk ja isä hoitaa = Paheellista ja itsekästä toimintaa, lapsi traumatisoituu tästä hylkäämiskokemuksesta lopullisesti.
?????????????????????? 🤷🤷
Äiti ei saa lähteä kotoa lapsen kanssa mihinkään ennen lapsen 3 vuoden ikää, muuten vauva traumatisoituu, kiintymyssuhdeongelmia ja koko kehitys menee pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuvauvat vain saavat herkästi huutokohtauksia. Kyllä ne ymmärtävät, jos hoitajana onkin joku muu kuin äiti. Reaktiot ovat sitten, mitä ovat. Muistan, kun olimme kolme viikkoa mökillä ja sieltä palattua alle 3 kuukauden ikäinen vauva sai loputtomalta tuntuvan huutokohtauksen. Säikähti sitä, kun asunto olikin erinäköinen kuin mökki. Mökille mennessä ei reagoinut.
Tuliko yllätyksenä että vauvat itkee? Vau.
Ja tuollaiset älynlahjat omaavat ihmiset sitten lisääntyvät. Vieläpä yleensä toisen samanlaisen kanssa.
En ole tuo jota kommentoitte, siis jonka vauva sai huutokohtauksen, ei siis vain itkenyt.
Mutta te kommentoijat ette ehkä ymmärrä eroa normaalin lapsen itkun ja hysteerisen huutokohtauksen välillä.
Ihmetyttää lisäksi molempien kommentoijien ilkeys sanoissaan. Mitään muuta sisältöä niissä kommenteissa ei ole kuin kieltää tuon naisen ihmisarvo ja oikeus jopa saada lapsia.
Oletteko siis arkipäivän fasisteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/87b2dadb-cef0-4dfc-ad51-3a6a1c8a5eb1
Tuore juttu koliikkivauvaa pahoinpidelleestä isästä. Näitä vauvaansa pahoinpidelleitä isejä on enemmänkin. Äiti kiintyy vauvaan jo se ollessa kohdussa. Mies kiintyy vasta ajan myötä. Kuukausi on lyhyt aika.
Jos naiset ovat niin puhtaita pulmusia niin miksi ihan Suomen lakiin on kirjattu erikseen kohta nimeltä "lapsensurma"?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei itsellä paikat kestä vielä juuri mitään riekkumisia, mutta meillä on tälläkin hetkellä se tilanne, että mies on kotona meidän kanssa myös ja hoitaa vauvaa jopa minua enemmän. 3 viikkoa isyyslomaa+4 viikon kesäloma päälle. Vauva syö myös pullosta ja vuorotellaan yöheräämisiä. Mietin siis vaan, että mikä tekee minusta paremman vanhemman lapsellemme?
Se on varmaan se pyhä vulva, joka tekee naisesta paremman vanhemman omille lapsilleen yli isän pallien? En keksi muuta selitystä tälle, jos/kun maitoa saa lypsettyä pulloon ja jos imetys ei ylipäätäänkään onnistu niin korviketta on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon lapseton nainen, mutta mun mielestä voi ihan hyvin äiti lähteä ja lapsi jäädä isän kanssa. Huolestuttava olisi pikemminkin sellainen tilanne, että isä olisi niin va-jak-ki, ettei lapsi voisi jäädä isän luokse.
Vierailija kirjoitti:
Täysin kokemattomat vanhemmat on selvästi kyseessä. Ei edes osata kuvitella, ettei kaikki välttämättä menekään hyvin. Tuore vanhempi ei todellakaan ole mikään ekspertti. Kaikki on uutta. Itkua yritetään tulkita parhaan mukaan.
Niin? No, mitä jos se isä lähtee ja äiti jää yksin? Onko se eri asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä lähteä mihinkään kauas, josta ei pääse nopeasti takaisin. Vaikka esimerkkini häissä parkuneesta vauvasta oli suurperheestä, niin sen perheen isä ei sitä parkumista olisi jaksanut kuunnella. Isä voi opetella sitä vauvanhoitoa lyhyemmissä pätkissä. Eihän se isä edes toista kertaa suostu yksin vauvan kanssa jäämään, jos tämä vuorokausi onkin täysi katastrofi.
Mitä ihmettä selität? Miten se äitikään yhtään sen paremmin mitään parkumista kestää? Lopeta jo.
Kyllä se äiti usein kestää. Isä sen sijaan surkuttelee, kun edes seksiä ei saa. Hesarissa tuore äiti kirjoittikin lopettaneensa imetyksen voidakseen vastata miehen seksintarpeisiin. Miehet nyt ovat naisia itsekkäämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei itsellä paikat kestä vielä juuri mitään riekkumisia, mutta meillä on tälläkin hetkellä se tilanne, että mies on kotona meidän kanssa myös ja hoitaa vauvaa jopa minua enemmän. 3 viikkoa isyyslomaa+4 viikon kesäloma päälle. Vauva syö myös pullosta ja vuorotellaan yöheräämisiä. Mietin siis vaan, että mikä tekee minusta paremman vanhemman lapsellemme?
Se on varmaan se pyhä vulva, joka tekee naisesta paremman vanhemman omille lapsilleen yli isän pallien? En keksi muuta selitystä tälle, jos/kun maitoa saa lypsettyä pulloon ja jos imetys ei ylipäätäänkään onnistu niin korviketta on olemassa.
Näin se kai on. Sitten nämä samat isän vähättelijät parkuvat ja uupuvat, kun kaikesta joutuu yksin huolehtimaan ja mies on yksi lapsista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehityspsykologiassa on suositus, että hoitaja voisi olla erossa lapsesta ikävuosien mukaan eli
1 vrk, 1-vuotias
2 vrk, 2-vuotias
3 vrk, 3-vuotias
Tämä oli sen jonkun kiintymyssuhdeteoreetikon suositus. En tiedä mitä vastaisi 1 kk ikäisestä eroon olemiseen. Olisiko 2 tuntia?
Saattaa siinä 1-3 vuotiaalla tulla nälkä ja jano jos kolmatta päivää voi ihan psykologin luvalla olla ilman hoitajaa...
Heh, heh. Missään ei lukenut, että lapsi olisi ilman hoitajaa. Mutta ihan sama. Taidan lopettaa koko palstan lukemisen, kun ei täällä kirjoittele muut kuin päästään kipeät ihmiset. Tuliko sullekin hyvä mieli, kun pääsit aukomaan päätäsi?
Missään ei lukenut?
Luepa uudestaan kohta:
"Kehityspsykologiassa on suositus, että HOITAKA voisi OLLA EROSSA lapsesta ikävuosien mukaan eli..."
Lopeta palstan lukeminen, kun et näköjään osaa lukea, hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei itsellä paikat kestä vielä juuri mitään riekkumisia, mutta meillä on tälläkin hetkellä se tilanne, että mies on kotona meidän kanssa myös ja hoitaa vauvaa jopa minua enemmän. 3 viikkoa isyyslomaa+4 viikon kesäloma päälle. Vauva syö myös pullosta ja vuorotellaan yöheräämisiä. Mietin siis vaan, että mikä tekee minusta paremman vanhemman lapsellemme?
Jos sinulla ja vauvalla ei ole imettämisen luomaa välitöntä yhteyttä, ei kai siinä sitten eroa olekaan, hoitaako mies vai sinä pullon kanssa.
Toki vauva on tottuneempi äidin ääneen, tunnistaa jo syntymän jälkeen äidin äänen, on kokeellisesti havaittu.
Hui. Moni isäkin pystyy ja haluaa. Sekö on eri asia?