Olenko äitinä itsekäs

Ap on ollut kuukauden verran äiti. Synnytykseen/raskauden loppumetreille asti oli aikaa mennä omiin menoihin. 

Mun lapsi on varmasti täysin pilalla koska mä jouduin olemaan lähes 3 viikkoa sairaalassa synnytyksen jälkeen ja vauva oli kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on biologiasta ja siitä, miten asia on vauvan näkökulmasta. 1 kk ikäinen vauva ei ole kaukana vastasyntyneestä, itse asiassa kuukauden ikään asti vauvaa kutsutaan vastasyntyneeksi. Kun AP miettii, voiko hän lähteä päiväksi pois, kenen näkökulmasta hän miettii, onko asia ok? Jaa että onko asia hänen miehelleen ok? Kärsiikö mies tai parisuhde tästä päivän poissaolosta? Ne, jotka sanoo, että kyllä 1kk vauva pärjää päivän isän kanssa, niin varmaan juu pärjää, mutta kyllä se hänen turvallisuudentunnettaan horjuttaa. Kyseessä on arvovalinta. Onko niin, että äidillä (huom. 1kk ikäisen vauvan äidillä) täytyy saada olla kiva päivä poissa kotoa, ja vauvan on se kestettävä, vai niin, että äidin on kestettävä olla vauvansa saatavilla myös sinä päivänä, kun olisi äidille mieluinen konsertti meneillään? Kumman tarpeet menee edelle/kumpi sopeutuu kumman tarpeisiin. Vauvan turvallisuudentunne vs. äidin halu olla kokonainen päivä po

Kannattaa sinunkin tutustua kehityspsykologiaan. 

Vierailija kirjoitti:

"kyllä nämä, jotka ovat sitä mieltä, että ap ei voi, niin johtuu ihan vain siitä, että ap on äiti. Ei kukaan kritisoi sitä, jos isä lähtee vuorokaudeksi jonnekin - ainakaan nämä, jotka kuvittelevat sen äidin aina olevan isää parempi vanhempi"

No totta kai johtuu siitä, että kyse on äidistä. Ajatus siitä, että äiti ja isä olis täysin samalla viivalla pienen vauvan hoidossa, on modernin tasa-arvoideologian tuotos, eikä käytännön todellisuutta vastaava asia. Kyse ei ole paremmuudesta ja huonommuudesta, vaan ihan puhtaasta biologiasta ja asioista, jotka on aina jostain syystä olleet tietyllä tapaa.

Jos nyt mietitään tilannetta, että vauva syö pullosta ja isä on kuukauden kotona ja hoitaa vauvaa aktiivisesti, kuten äiti tai jopa enemmän, jos äidillä on synnytyksen jälkeisiä komplikaatioita, väsymystä tms., niin miksi isä ei olisi yhtä tärkeä? Ihan oikeasti. 

En olisi jaksanut seisoa ihmisjoukoissa kuukausi synnytyksen jälkeen. Pystyin kävelemään 200m kaupalle ja takaisin ja reissussa meni tunti... synnytin hätäsektiolla, en ole ylipainoinen tai muutakaan häikkää ei ollut. Palautuminen kesti 2-3kk. 

Miettisin ap myöa tulehdus- ja sairastumisriskejä konserteissa. Vessojen hygienia? Influenssa? Alapää vielä varmasti tulehdukselle altis. En haluaisi kantaa myöskään mitään tautia vastasyntyneelle tuliaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En olisi jaksanut seisoa ihmisjoukoissa kuukausi synnytyksen jälkeen. Pystyin kävelemään 200m kaupalle ja takaisin ja reissussa meni tunti... synnytin hätäsektiolla, en ole ylipainoinen tai muutakaan häikkää ei ollut. Palautuminen kesti 2-3kk. 

Miettisin ap myöa tulehdus- ja sairastumisriskejä konserteissa. Vessojen hygienia? Influenssa? Alapää vielä varmasti tulehdukselle altis. En haluaisi kantaa myöskään mitään tautia vastasyntyneelle tuliaiseksi.

Nuo muut alapään tulehdusriskit ym. ymmärrän, mutta miettiikö ne isät esim. varpajaisissa, että voivatko kantaa vastasyntyneelle jonkun taudin tuliaisiksi? Tuskinpa.

En olisi itse fyysisesti pystynyt jättämään vauvaa tuossa iässä, en todellakaan ole mikään pullantuoksuinen äiti mutta vauva-aika oli voimakkaam symbioottista aikaa. Kuukauden ikäistä en olisi mitenkään voinut jättää kuin max pariksi tunniksi ja ainoastaan isälleen.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on varmasti täysin pilalla koska mä jouduin olemaan lähes 3 viikkoa sairaalassa synnytyksen jälkeen ja vauva oli kotona.

No tuskin pilalla. Mutta tuskin väität, että se oli vauvalle ihan sama olitko hänen kanssaan vai poissa nuo viikot? 

Kuka haluaa vauvastaan eroon edes muutamaksi tunniksi???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"kyllä nämä, jotka ovat sitä mieltä, että ap ei voi, niin johtuu ihan vain siitä, että ap on äiti. Ei kukaan kritisoi sitä, jos isä lähtee vuorokaudeksi jonnekin - ainakaan nämä, jotka kuvittelevat sen äidin aina olevan isää parempi vanhempi"

No totta kai johtuu siitä, että kyse on äidistä. Ajatus siitä, että äiti ja isä olis täysin samalla viivalla pienen vauvan hoidossa, on modernin tasa-arvoideologian tuotos, eikä käytännön todellisuutta vastaava asia. Kyse ei ole paremmuudesta ja huonommuudesta, vaan ihan puhtaasta biologiasta ja asioista, jotka on aina jostain syystä olleet tietyllä tapaa.

Jos nyt mietitään tilannetta, että vauva syö pullosta ja isä on kuukauden kotona ja hoitaa vauvaa aktiivisesti, kuten äiti tai jopa enemmän, jos äidillä on synnytyksen jälkeisiä komplikaatioita, väsymystä tms., niin miksi isä ei olisi yhtä tärkeä? Ihan oikeas

Molemmat vanhemmat on yhtä tärkeitä, mutta ei samalla tavalla. Äiti ei korvaa isän puuttumista, eikä isä äidin puuttumista, vaikka jossain tilanteissa sitä joutuukin parhaansa mukaan yrittämään.

Et todellakaan ole itsekäs.

Kyllähän se kutkuttais ennen lähtöä, että olispa kiva mennä, mutta sitten jälkeenpäin... Njääh.

Kaveri sai puhuttua mut ympäri 24h risteilylle. "kivahan se on sunkin pitkästä aikaa!" "tarviit vauvalomaa!" jne. odotin innolla risteilyllä oli myös pari bändiä, jotka halusin nähdä ja näinkin!

Kaveri etukäteen ja reissun ajan toitotti, että mennään sitten ihan sun tahtiin, miten sä jaksat. Kaikille ohikulkijoille jaksoi selittää, että tässä on tuore äiti, hänen tahtiin mennään. 

Siinähän siten kävi niin, että mulla alkoi varhaisessa vaiheessa iltaa järjetön koti-ikävä. Aivan puskista tuli. Joten sitten himmailin ja fiilistelin keikat läpi ja ilmottelin, että meen nukkumaan. Hoksasin, että kaveri oli niin järkyttävässä kännissä, etten mä sitä voinut jättää. Ei tuo suostunut nukkumaankaan lähteä, kun on niin hauskaa. Jalat sillä ei kantanut, mutta piti vaan olla... ja yrittää kaikkea karvaista mikä liikkui.

Siinä se yö sitten meni - lastenvahtina! Seuraava päivä sitten meni siihen, että tuo oksenteli hytissä ja mä pakoiin baareissa. Laiva tuli iltapäivällä satamaan, niin siinä vaiheessa mä olin sitten hyviksissä. Mies ja pikkunnen tuli hakemaan meitä satamasta. Kaveri oksenteli ja starttailn uutta lonkkua. 

Jälkeenpäin olisi saanut koko reissu jäädä tekemättä. Kyllähän noita kerkee myöhemminkin kuin siinä vauvavaiheessa. :)

Eikö lapsella sitä varten ome kaksi vanhempaa, ettei jää heitteille, jos tpinen lähtee reissuun tai joutuu vaikka sairaalaan? 

Siksi monista naisista tulee parisuhteessa eläviä yksinhuoltajia, kun vauvaa ei muka voi jättää isänsä hoiviin kuin hätinä vessakäynnin ajaksi. Ap on fiksu, kun tekee niin. Siinäpä oppii isä pitämään huolta lapsestaan ja lapsi tukeutumaan myös isäänsä, eikä aina vain äitiin.

Vierailija kirjoitti:

"kyllä nämä, jotka ovat sitä mieltä, että ap ei voi, niin johtuu ihan vain siitä, että ap on äiti. Ei kukaan kritisoi sitä, jos isä lähtee vuorokaudeksi jonnekin - ainakaan nämä, jotka kuvittelevat sen äidin aina olevan isää parempi vanhempi"

No totta kai johtuu siitä, että kyse on äidistä. Ajatus siitä, että äiti ja isä olis täysin samalla viivalla pienen vauvan hoidossa, on modernin tasa-arvoideologian tuotos, eikä käytännön todellisuutta vastaava asia. Kyse ei ole paremmuudesta ja huonommuudesta, vaan ihan puhtaasta biologiasta ja asioista, jotka on aina jostain syystä olleet tietyllä tapaa.

Asiat on olleet tietyllä tapaa siksi, että vanhoina"hyvinä" aikoina mies on ollut useimmiten perheen pääasiallinen elättäjä, jonka palkka on ollut paljonkin parempi kuin naisen, vaikka molemmat olisivat käyneet töissä. Miehet eivät ole myöskään saaneet mitään isyysvapaita ennen kuin vasta viime vuosikymmeninä. Maataloissa työ on ollut raskasta, ei sinne pellolle ja navettaan ole vastasynnyttänyttä äitiä ihan heti ensimmäisinä päivinä voinut lähettää. Näistä syistä äiti on yleensä ollut vauvan ensisijainen hoitaja.

Nykyään on ihan eri tilanne. Yleensä molemmilla on työpaikka ja varsin usein palkat ovat molemmilla suunnilleen samaa luokkaa. Molemmat saavat jäädä kotiin vauvan kanssa. Ei ole mitään syytä, miksi mies ei voisi hoitaa vauvaa yhtä paljon tai enemmän kuin nainen. Vauvalle on yksi lysti, hoitaako häntä äiti vai isä, kunhan saa tarvitsemansa hoivan. 

Oletteko kuulleet annihilaatiokauhusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"kyllä nämä, jotka ovat sitä mieltä, että ap ei voi, niin johtuu ihan vain siitä, että ap on äiti. Ei kukaan kritisoi sitä, jos isä lähtee vuorokaudeksi jonnekin - ainakaan nämä, jotka kuvittelevat sen äidin aina olevan isää parempi vanhempi"

No totta kai johtuu siitä, että kyse on äidistä. Ajatus siitä, että äiti ja isä olis täysin samalla viivalla pienen vauvan hoidossa, on modernin tasa-arvoideologian tuotos, eikä käytännön todellisuutta vastaava asia. Kyse ei ole paremmuudesta ja huonommuudesta, vaan ihan puhtaasta biologiasta ja asioista, jotka on aina jostain syystä olleet tietyllä tapaa.

Asiat on olleet tietyllä tapaa siksi, että vanhoina"hyvinä" aikoina mies on ollut useimmiten perheen pääasiallinen elättäjä, jonka palkka on ollut paljonkin parempi kuin naisen, vaikka molemmat olisivat käyneet töissä. Miehet eivät ole myöskään saaneet mitään

Asia on ollut noin aina, eikä vain viimeisimmän parinsadan tai tuhannen vuoden ajan. Palkkatyön käyttäminen perusteluna kuulostaa lähinnä työnantajapuolta hyödyttävältä propagandalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on varmasti täysin pilalla koska mä jouduin olemaan lähes 3 viikkoa sairaalassa synnytyksen jälkeen ja vauva oli kotona.

No tuskin pilalla. Mutta tuskin väität, että se oli vauvalle ihan sama olitko hänen kanssaan vai poissa nuo viikot? 

No eipä tuosta mitään traumoja lapselle jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on varmasti täysin pilalla koska mä jouduin olemaan lähes 3 viikkoa sairaalassa synnytyksen jälkeen ja vauva oli kotona.

No tuskin pilalla. Mutta tuskin väität, että se oli vauvalle ihan sama olitko hänen kanssaan vai poissa nuo viikot? 

 

No eipä tuosta mitään traumoja lapselle jäänyt.

Miten noin voi sanoa, kun ei voi verrata samaa tyyppiä kahta eri tilannetta läpikäyneenä? Paitsi sitten tietenkin, jos traumalla viittaa selkeästi havaittavaan ongelmakäyttäytymiseen tai reagointimalliin