Olenko äitinä itsekäs

No et tietenkaan. Jos kyse on vain yhdesta paivasta ja lapsen toinen vanhempi vastuullisesti huolehtii lapsesta silla valin. Et ole lakannut olemasta erillinen ihminen vain koska sinulla on vauva.

En kuuntelisi palstamoralisoijia, ainahan ne lyttaa naisia. Miksi ihmeessa edes kyselet lupaa moiseen?

Kun vauva on noin älyttömän pieni vielä, yhden kuukauden ikäinen, äitiys on nimenomaan sitä, että ollaan vauvassa todella kiinni, riippumatta siitä imettääkö vai antaako korviketta vai sekä että. Isä/toissijainen hoitaja ei todellakaan ole vauvan (!) näkökulmasta sama asia. On pienelle vauvalle hätätilanne, että hän kutsuu äitiä/ensisijaista hoitajaansa itkulla, mutta äiti ei vaan ilmaannu. Huomattavasti myöhemmin lapsen elämässä äiti ja isä ovat vanhempina samalla viivalla. Jos AP:lle riittää vauvan säilyminen hengissä ja fyysisten perustarpeiden toteutuminen, mene vaan sinne keikalle. Jos haluat, että vauvalla on turvallinen olo, älä edes harkitse keikallelähtöä. Vauva menee kaikessa sinun omien tarpeidesi ja erityisesti mielihalujesi edelle. Tiedän että se on erittäin rankkaa (omat lapseni syntyneet 2022 ja 2023), mutta pystyt siihen. Se on loppupeleissä lyhyt aika kun äitiys on ihan näin totaalista omistautumista ja lapsessa kirjaimellisesti kiinnioloa. Vauvallesi sinun sylisi on korvaamaton, älä vie sitä häneltä noin pitkäksi ajaksi kuin kokonainen päivä, 1 kk vauvalle (huom, vauvalle), yksi päivä on täysin kohtuuton aika olla erossa sinusta. Toistelin nyt varmaan itseäni, mutta koitin vääntää rautalangasta. AP, ole hyvä äiti vauvallesi, pyydän, priorisoi hänet, nyt ei ole mitään tärkeämpää kuin hän. 

Vierailija kirjoitti:

Kun vauva on noin älyttömän pieni vielä, yhden kuukauden ikäinen, äitiys on nimenomaan sitä, että ollaan vauvassa todella kiinni, riippumatta siitä imettääkö vai antaako korviketta vai sekä että. Isä/toissijainen hoitaja ei todellakaan ole vauvan (!) näkökulmasta sama asia. On pienelle vauvalle hätätilanne, että hän kutsuu äitiä/ensisijaista hoitajaansa itkulla, mutta äiti ei vaan ilmaannu. Huomattavasti myöhemmin lapsen elämässä äiti ja isä ovat vanhempina samalla viivalla. Jos AP:lle riittää vauvan säilyminen hengissä ja fyysisten perustarpeiden toteutuminen, mene vaan sinne keikalle. Jos haluat, että vauvalla on turvallinen olo, älä edes harkitse keikallelähtöä. Vauva menee kaikessa sinun omien tarpeidesi ja erityisesti mielihalujesi edelle. Tiedän että se on erittäin rankkaa (omat lapseni syntyneet 2022 ja 2023), mutta pystyt siihen. Se on loppupeleissä lyhyt aika kun äitiys on ihan näin totaalista omistautumista ja lapsessa kirjaime

Kyllä se isäkin voi olla ihan yhtälailla ensisijainen hoitaja. Nimenomaan imetys on se, joka tekee äidistä "tärkeämmän", mutta ap:n tapauksessahan vauva syö (myös?) pullosta, joten aivan varmasti isä on ollut myös aktiivisesti mukana ruokkimassa ja tekemässä näitä vauvan näkökulmasta tärkeimpiä hoitotoimia. Eri juttu, jos kuukauden ikäinen vauva annettaisiin eri osoitteessa asuvan mummon hoitoon TAI isä ei ole itsenäisesti hoitanut vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään, että se olisi äidille iso pettymys. Kroppa ei ole kuin ennen, mikään ei oikeastaan ole kuin ennen ja hormonit hyrräävät ylikierroksia. Sitä luulee, että tämä on kuin ennen eikä olekaan ja lopputulos on jonkinlainen lässähdys. Että onko elämä ohi. No ei ole, mutta kuukausi synnytyksestä on äidin elimistölle liian varhainen hetki palata menneeseen.

Niin mitä? :D ihmiset on erilaisia ja naiset palautuu eri tavalla synnytyksistä vai oletko niin uuno, että kuvittelet kaikkien olevan samanlaisia? 

Synnytyksestä palautuminen on ihan tieteellisesti tutkittu juttu eikä se ole pelkästään fyysinen asia, se on paljon enemmän psyykkinen ja emotionaalinen muutos. En kuvittele kaikkien olevan samanlaisia, vaan tiedän jokaisen olevan erilainen ja vaikka miten vähättelisi lapsen saamista ja synnytystä, niin moni nainen yllättyy siitä, että ei ole sama ihminen kuin ennen. Siellä tuhansien festarilaisten joukossa saattaa yllättäen huomata, että jo pelkkä jälkivuoto pakottaa vessajonoon tämän tästä tai että jalkoja särkee, koska laskimot eivät ole vielä palautuneet jne.

Vierailija kirjoitti:

Imetätkö? Jos kyllä, niin voi olla tukalat oltavat ja pitää lypsää rinnat tyhjiksi monta kertaa vuorokauden aikana. Jos et, niin sitten ei sen suhteen ongelmaa, eikä tarvitse pumpata maitoa varastoon poissaolon ajaksi.

Itse en olisi pystynyt olemaan vauvasta erossa kuin korkeintaan pari tuntia kerrallaan, mutta en sinänsä näe ylitsepääsemätöntä ongelmaa asiassa jos kerran isä on luotettava ja läheinen vauvalle.

Sen olen huomannut että keskimäärin miehet antaa vauvan herkemmin huutaa yksinään ja pidempään eivätkä hoivaa samalla tavalla kuin äidit, toivottavasti ap:n mies oikeasti vastaa vauvan tarpeisiin ja herää yölläkin ruokkimaan ja lohduttamaan aina kun vauva sitä tarvitsee.

Missä tällaisen päätelmän olet tehnyt vai sorrutko kenties stereotypioihin?

Itseään toteuttava ennuste.

Jos äiti menee aina ottamaan itkevän vauvan pois isältä, ei se tarkoita, etteikö isä kykenisi lohduttamaan. 

Miksi et imetä? Jos ei vaan huvita niin huono äiti olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetätkö? Jos kyllä, niin voi olla tukalat oltavat ja pitää lypsää rinnat tyhjiksi monta kertaa vuorokauden aikana. Jos et, niin sitten ei sen suhteen ongelmaa, eikä tarvitse pumpata maitoa varastoon poissaolon ajaksi.

Itse en olisi pystynyt olemaan vauvasta erossa kuin korkeintaan pari tuntia kerrallaan, mutta en sinänsä näe ylitsepääsemätöntä ongelmaa asiassa jos kerran isä on luotettava ja läheinen vauvalle.

Sen olen huomannut että keskimäärin miehet antaa vauvan herkemmin huutaa yksinään ja pidempään eivätkä hoivaa samalla tavalla kuin äidit, toivottavasti ap:n mies oikeasti vastaa vauvan tarpeisiin ja herää yölläkin ruokkimaan ja lohduttamaan aina kun vauva sitä tarvitsee.

Siis missä perheissä olet ollut näkemässä ja kokemassa, että voit oikein tilastoida kuinka keskimäärin mies anta

Ehkei se vauva menekään rikki siitä, ettei vanhempi herää hänen jokaiseen inahdukseen... Äitikin olisi levänneenä parempi vanhempi, kuin pystyyn kuolleena raatona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Imetätkö? Jos kyllä, niin voi olla tukalat oltavat ja pitää lypsää rinnat tyhjiksi monta kertaa vuorokauden aikana. Jos et, niin sitten ei sen suhteen ongelmaa, eikä tarvitse pumpata maitoa varastoon poissaolon ajaksi.

Itse en olisi pystynyt olemaan vauvasta erossa kuin korkeintaan pari tuntia kerrallaan, mutta en sinänsä näe ylitsepääsemätöntä ongelmaa asiassa jos kerran isä on luotettava ja läheinen vauvalle.

Sen olen huomannut että keskimäärin miehet antaa vauvan herkemmin huutaa yksinään ja pidempään eivätkä hoivaa samalla tavalla kuin äidit, toivottavasti ap:n mies oikeasti vastaa vauvan tarpeisiin ja herää yölläkin ruokkimaan ja lohduttamaan aina kun vauva sitä tarvitsee.

Siis missä perheissä olet ollut näkemässä ja kokemassa, että voit oikein tilastoida kuinka keskimäärin mies anta

Jaa meillä mies oli vauvan kanssa jopa läheisempi. Imetys ei onnistunut ja olin kipeä ja väsynyt, niin mies hoiti ahkerasti syöttöjä ja syliä sillä aikaa. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tissimaitoa antavat juurikin hoikistuvat. Oma lapseni on jo aikuinen ja olen yhtä hoikka kuin teininä. Ei tehnyt mieli festareille vauvan ollessa 1kk, mutta ei kyllä tee nytkään.

Ai joo muistakaapa tytöt tämä, että kropan pitää olla synnytyksen jälkeen vielä timmissä kunnossa, vaikka aikaa itsestä huolehtimiseen ei itsekkäästi tietenkään saa uhrata.

Aikaa on huolehtia itsestä, kun käy päivittäin vauvan kanssa vaunulenkillä. Raskausaikana ei syödä kahden edestä eikä elämässä lohduteta itseä herkuilla.

No mulle ei sektion jälkeen vaunulenkki ollut mahdollinen moneen viikkoon. Ehtii sitä pitää kunnostaan - saati ulkonäöstään - huolta myöhemminkin. Plus hormonit saattavat saada syömään tavallista enemmän. Itse lihoi

Ylipäätään joa kunnosta huolehtiminen tarkoittaa vaunulenkkiä, niin ei sillon kovin urheilullisesta mammasta ole kyse. Ite kävin ainakin salilla, kun vaan jaksoin. Ja ihan ilman vauvaa, isä oli vauvan kanssa sillä aikaa. Isälläkin oli oma hetkensä harrastuksille, miksei minullakin?

Vierailija kirjoitti:

Kun vauva on noin älyttömän pieni vielä, yhden kuukauden ikäinen, äitiys on nimenomaan sitä, että ollaan vauvassa todella kiinni, riippumatta siitä imettääkö vai antaako korviketta vai sekä että. Isä/toissijainen hoitaja ei todellakaan ole vauvan (!) näkökulmasta sama asia. On pienelle vauvalle hätätilanne, että hän kutsuu äitiä/ensisijaista hoitajaansa itkulla, mutta äiti ei vaan ilmaannu. Huomattavasti myöhemmin lapsen elämässä äiti ja isä ovat vanhempina samalla viivalla. Jos AP:lle riittää vauvan säilyminen hengissä ja fyysisten perustarpeiden toteutuminen, mene vaan sinne keikalle. Jos haluat, että vauvalla on turvallinen olo, älä edes harkitse keikallelähtöä. Vauva menee kaikessa sinun omien tarpeidesi ja erityisesti mielihalujesi edelle. Tiedän että se on erittäin rankkaa (omat lapseni syntyneet 2022 ja 2023), mutta pystyt siihen. Se on loppupeleissä lyhyt aika kun äitiys on ihan näin totaalista omistautumista ja lapsessa kirjaime

Isä voi olla vauvalle ihan yhtä tärkeä vanhempi. Nämä suuruudenhullut jumalharhaiset mammat eivät vaan suostu antamaan siivuakaan isälle, vaan keskittyvät kiillottamaan omaa kruunuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vauva on noin älyttömän pieni vielä, yhden kuukauden ikäinen, äitiys on nimenomaan sitä, että ollaan vauvassa todella kiinni, riippumatta siitä imettääkö vai antaako korviketta vai sekä että. Isä/toissijainen hoitaja ei todellakaan ole vauvan (!) näkökulmasta sama asia. On pienelle vauvalle hätätilanne, että hän kutsuu äitiä/ensisijaista hoitajaansa itkulla, mutta äiti ei vaan ilmaannu. Huomattavasti myöhemmin lapsen elämässä äiti ja isä ovat vanhempina samalla viivalla. Jos AP:lle riittää vauvan säilyminen hengissä ja fyysisten perustarpeiden toteutuminen, mene vaan sinne keikalle. Jos haluat, että vauvalla on turvallinen olo, älä edes harkitse keikallelähtöä. Vauva menee kaikessa sinun omien tarpeidesi ja erityisesti mielihalujesi edelle. Tiedän että se on erittäin rankkaa (omat lapseni syntyneet 2022 ja 2023), mutta pystyt siihen. Se on loppupeleissä lyhyt aika kun äitiys on ihan

Niin kannattaahan se isän vieraannuttaminen aloittaa hyvissä ajoin, niin silloin se tapahtuu kuin varkain. Isästä ei koskaan tule lapselle yhtä läheistä tällöin. Saa pitää lapset sitten itsellään jos ero tulee.

"Synnytyksestä palautuminen on ihan tieteellisesti tutkittu juttu eikä se ole pelkästään fyysinen asia, se on paljon enemmän psyykkinen ja emotionaalinen muutos. En kuvittele kaikkien olevan samanlaisia, vaan tiedän jokaisen olevan erilainen ja vaikka miten vähättelisi lapsen saamista ja synnytystä, niin moni nainen yllättyy siitä, että ei ole sama ihminen kuin ennen. Siellä tuhansien festarilaisten joukossa saattaa yllättäen huomata, että jo pelkkä jälkivuoto pakottaa vessajonoon tämän tästä tai että jalkoja särkee, koska laskimot eivät ole vielä palautuneet jne."

No sitten voi varmaan palata takaisin kotiin jos kesken kaiken tulee kipeäksi. Vaikka alunperin tuntui, että jaksaa lähteä. :)

Mä ainakin olin elämäni kunnossa koko raskauden ja hyvin pian raskauden jälkeen. Ei aikaakaan, kun olin taas salilla ja lenkillä. En ollut sairas. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi et imetä? Jos ei vaan huvita niin huono äiti olet.

Ja sinä olet huono ihminen. 😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vauva on noin älyttömän pieni vielä, yhden kuukauden ikäinen, äitiys on nimenomaan sitä, että ollaan vauvassa todella kiinni, riippumatta siitä imettääkö vai antaako korviketta vai sekä että. Isä/toissijainen hoitaja ei todellakaan ole vauvan (!) näkökulmasta sama asia. On pienelle vauvalle hätätilanne, että hän kutsuu äitiä/ensisijaista hoitajaansa itkulla, mutta äiti ei vaan ilmaannu. Huomattavasti myöhemmin lapsen elämässä äiti ja isä ovat vanhempina samalla viivalla. Jos AP:lle riittää vauvan säilyminen hengissä ja fyysisten perustarpeiden toteutuminen, mene vaan sinne keikalle. Jos haluat, että vauvalla on turvallinen olo, älä edes harkitse keikallelähtöä. Vauva menee kaikessa sinun omien tarpeidesi ja erityisesti mielihalujesi edelle. Tiedän että se on erittäin rankkaa (omat lapseni syntyneet 2022 ja 2023), mutta pystyt siihen. Se on loppupeleissä lyhyt aika kun äitiys on ihan

Isä voi olla vauvalle ihan yhtä tärkeä vanhempi. Nämä suuruudenhullut jumalharhaiset mammat eivät vaan suostu antamaan siivuakaan isälle, vaan keskittyvät kiillottamaan omaa kruunuaan.

Isä ei ole noin pienelle vauvalle yhtä tärkeä. Äiti on vauvalle jo raskausajasta tuttu, isään vauva tutustuu oikeasti vasta syntymänsä jälkeen. Vauva on elänyt äidin sisällä viimeiset 9 kuukautta joten esim. äidin sydämmenlyönnit ovat sille paljon tutumpia kuin isän. Lisäksi isä ei varmasti ole ollut yhtä monta tuntia vuorokaudessa vauvan kanssa läheisesti kuin äiti vauvan yhden kuukauden elinaikana. Kuten kirjoittaja jota kommentoit sanoi, on tilanne ihan erilainen parin kuukauden päästä kun vauva on isompi.

Ihmettelen kovasti keskustelun kommentteja. Veikkaan jotain kiintymyssuhteesta tietäväni, kun olen väikkärin siitä tehnyt. Jos isä on ollut lapsen hoidossa mukana, eikä ole täysin tuntematon henkilö niin aivan hyvillä mielin voi lähteä festareille. Tottakai maidon tuoksu tulee äidin mukana, ja tuo vauvalle turvaa mutta se maito tuoksuu myös isän syöttäessä pullosta. Ihokontakti ja turvallinen aikuinen on se mitä vauva tarvitsee. Se turvallinen aikuinen on joku, joka on päivittäin lapsen elämässä mukana. Joissakin perheissä molemmat vanhemmat, joissakin perheissä esimerkiksi isovanhemmat ovat näin paljon mukana ja vauvan voi hyvillä mielin jättää mummon tai paapan kanssa kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun vauva on noin älyttömän pieni vielä, yhden kuukauden ikäinen, äitiys on nimenomaan sitä, että ollaan vauvassa todella kiinni, riippumatta siitä imettääkö vai antaako korviketta vai sekä että. Isä/toissijainen hoitaja ei todellakaan ole vauvan (!) näkökulmasta sama asia. On pienelle vauvalle hätätilanne, että hän kutsuu äitiä/ensisijaista hoitajaansa itkulla, mutta äiti ei vaan ilmaannu. Huomattavasti myöhemmin lapsen elämässä äiti ja isä ovat vanhempina samalla viivalla. Jos AP:lle riittää vauvan säilyminen hengissä ja fyysisten perustarpeiden toteutuminen, mene vaan sinne keikalle. Jos haluat, että vauvalla on turvallinen olo, älä edes harkitse keikallelähtöä. Vauva menee kaikessa sinun omien tarpeidesi ja erityisesti mielihalujesi edelle. Tiedän että se on erittäin rankkaa (omat lapseni syntyneet 2022 ja 2023), mutta pystyt siihen.

Kyllä se isä on ihan yhtä tärkeä, jos on ihan yhtälailla mukana ensimmäiset viikot. Eli syöttää, pitää lähellä ihokontaktissa, hoivaa, juttelee jne. Tosi monet vähättelee isien tärkeyttä, vaikka imetys on se erottava juttu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et imetä? Jos ei vaan huvita niin huono äiti olet.

Imetä sinä vaan itseäsi huono ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tissimaitoa antavat juurikin hoikistuvat. Oma lapseni on jo aikuinen ja olen yhtä hoikka kuin teininä. Ei tehnyt mieli festareille vauvan ollessa 1kk, mutta ei kyllä tee nytkään.

Ai joo muistakaapa tytöt tämä, että kropan pitää olla synnytyksen jälkeen vielä timmissä kunnossa, vaikka aikaa itsestä huolehtimiseen ei itsekkäästi tietenkään saa uhrata.

Aikaa on huolehtia itsestä, kun käy päivittäin vauvan kanssa vaunulenkillä. Raskausaikana ei syödä kahden edestä eikä elämässä lohduteta itseä herkuilla.

No mulle ei sektion jälkeen vaunulenkki ollut mahdollinen moneen viikkoon. Ehtii sitä pitää kunnostaan - saati ulkonäöstään - huolta myöhemminkin. Plus hormonit saatta

Toivottavasti et erkaannuttanut vatsalihaksiasi pysyvästi.

"kyllä nämä, jotka ovat sitä mieltä, että ap ei voi, niin johtuu ihan vain siitä, että ap on äiti. Ei kukaan kritisoi sitä, jos isä lähtee vuorokaudeksi jonnekin - ainakaan nämä, jotka kuvittelevat sen äidin aina olevan isää parempi vanhempi"

No totta kai johtuu siitä, että kyse on äidistä. Ajatus siitä, että äiti ja isä olis täysin samalla viivalla pienen vauvan hoidossa, on modernin tasa-arvoideologian tuotos, eikä käytännön todellisuutta vastaava asia. Kyse ei ole paremmuudesta ja huonommuudesta, vaan ihan puhtaasta biologiasta ja asioista, jotka on aina jostain syystä olleet tietyllä tapaa.

Kyse on biologiasta ja siitä, miten asia on vauvan näkökulmasta. 1 kk ikäinen vauva ei ole kaukana vastasyntyneestä, itse asiassa kuukauden ikään asti vauvaa kutsutaan vastasyntyneeksi. Kun AP miettii, voiko hän lähteä päiväksi pois, kenen näkökulmasta hän miettii, onko asia ok? Jaa että onko asia hänen miehelleen ok? Kärsiikö mies tai parisuhde tästä päivän poissaolosta? Ne, jotka sanoo, että kyllä 1kk vauva pärjää päivän isän kanssa, niin varmaan juu pärjää, mutta kyllä se hänen turvallisuudentunnettaan horjuttaa. Kyseessä on arvovalinta. Onko niin, että äidillä (huom. 1kk ikäisen vauvan äidillä) täytyy saada olla kiva päivä poissa kotoa, ja vauvan on se kestettävä, vai niin, että äidin on kestettävä olla vauvansa saatavilla myös sinä päivänä, kun olisi äidille mieluinen konsertti meneillään? Kumman tarpeet menee edelle/kumpi sopeutuu kumman tarpeisiin. Vauvan turvallisuudentunne vs. äidin halu olla kokonainen päivä poissa omissa jutuissaan. Arvovalinta. Tähän koko kysymykseen ei liity isä eikä vanhemmuuden tasa-arvo. Kaikille, joille tämä asia on niin älyttömän vaikea käsittää, suosittelen kehityspsykologiaan tutustumista.