Lestadiolaiset, olen kysynyt ennenkin, mutta ette ole vastanneet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri asia sortua syntiin kuin elää synnissä. Jos lankeaa syntiin, niin uskovainen haluaa tehdä parannuksen - pyytää syntejä anteeksi ja yrittää olla lankeamatta uudestaan. 

jos anteeksipyyntö ei ole aito (ei oikeasti kadu), niin sillä ei ole mitään merkitystä.

 

Millä tavalla juopottelua ja muuta huonoa elämää pitää katua? Julkinen katuminen seurakunnan edessä, rippi kaverille, vai riittääkö suora katuminen Jumalalle?

Entä mikä on riittävää katumusta? Se, että haluaa olla vl ja katsoo tehneensä väärin kun rikkoi sääntöjä joita on luvannut noudattaa? Vai täytyykö olla vahva tunto siitä että on loukannut Jumalaa myös jossain toisessa merkityksessä?

 

Ei ole olemassa mitään julkista rippiä seurakunnan edessä. 

vl

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri asia sortua syntiin kuin elää synnissä. Jos lankeaa syntiin, niin uskovainen haluaa tehdä parannuksen - pyytää syntejä anteeksi ja yrittää olla lankeamatta uudestaan. 

jos anteeksipyyntö ei ole aito (ei oikeasti kadu), niin sillä ei ole mitään merkitystä.

 

Sehän on kätevää sitten.

Pätee ilmeisesti myös rikoksissa, ei tarvi kuin pyytää anteeksi.

Rikoksissa on kolme puolta. Yksi on laki. Pitää suorittaa lakisääteinen rangaistuksensa. Sitten on se vahinko, minkä olet aiheuttanut toiselle. Sitä tuskin pystyy hyvittämään tekemättömäksi, mutta olisi aiheellista. Sitten on se, että on toimillaan rikkonut Jumalan säätämystä ja se on se, missä on ääretön armo ja saa tekonsa anteeksi Jumalan suuntaan eli jos kuolisi, olisi taivaskelpoinen. Tuo toki tuo mukanaan halun elää hyvin. 

En ole lestadiolainen mutta jumala antaa anteeksi virheet, kunhan katuu. Jos kuitenkin toistaa näitä virheitä siitä huolimatta, että tietää ne virheiksi, tämä katsotaan paatuneisuudeksi ja jumala lakkaa kuulemasta rukouksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri asia sortua syntiin kuin elää synnissä. Jos lankeaa syntiin, niin uskovainen haluaa tehdä parannuksen - pyytää syntejä anteeksi ja yrittää olla lankeamatta uudestaan. 

jos anteeksipyyntö ei ole aito (ei oikeasti kadu), niin sillä ei ole mitään merkitystä.

 

Sehän on kätevää sitten.

Pätee ilmeisesti myös rikoksissa, ei tarvi kuin pyytää anteeksi.

Rikoksissa on kolme puolta. Yksi on laki. Pitää suorittaa lakisääteinen rangaistuksensa. Sitten on se vahinko, minkä olet aiheuttanut toiselle. Sitä tuskin pystyy hyvittämään tekemättömäksi, mutta olisi aiheellista. Sitten on se, että on toimillaan rikkonut Jumalan säätämystä ja se on se, missä on ääretön armo ja saa tekonsa anteeksi Jumalan suuntaan eli jos kuolisi, olisi taivaskelpoinen. Tuo toki tuo mu

Jumalan armo ei ole ääretön. Jos osoittaa paatuneisuutta, ei saa tekojaan anteeksi. Rikostensa toistaminen ja esim. niiden tekeminen kun tietää niiden vahingoittavan toisia, on tällainen. Jumala ei pyhitä tai salli tämän luomusten vahingoittamista, vaan hylkää tällaista harjoittavat. Ja lopun aikana myös tuhoaa heidät.

Vierailija kirjoitti:

Ex-vl vastailee. Ei kai siitä mitään seuraa. Jokainen ainakin kiroilee joskus. Kaikilla on varmasti voimasanoja käytössä, kuten vaikkapa hemmetti, paska, helskutti, perse jne. 

Ei ole. Mitä lähemmäs paratiisia maan päällä ja taivasta pääsee, sitä vähemmän elämässä tapahtuu asioita, jotka aiheuttaisivat negatiivisia tunteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On eri asia sortua syntiin kuin elää synnissä. Jos lankeaa syntiin, niin uskovainen haluaa tehdä parannuksen - pyytää syntejä anteeksi ja yrittää olla lankeamatta uudestaan. 

jos anteeksipyyntö ei ole aito (ei oikeasti kadu), niin sillä ei ole mitään merkitystä.

 

Sehän on kätevää sitten.

Pätee ilmeisesti myös rikoksissa, ei tarvi kuin pyytää anteeksi.

Rikoksissa on kolme puolta. Yksi on laki. Pitää suorittaa lakisääteinen rangaistuksensa. Sitten on se vahinko, minkä olet aiheuttanut toiselle. Sitä tuskin pystyy hyvittämään tekemättömäksi, mutta olisi aiheellista. Sitten on se, että on toimillaan rikkonut Jumalan säätämystä ja se on se, missä on ääretön armo ja saa tekonsa anteeksi Jumalan suuntaan eli

Jumalan armo ei ole ääretön. Jos osoittaa paatuneisuutta, ei saa tekojaan anteeksi. Rikostensa toistaminen ja esim. niiden tekeminen kun tietää niiden vahingoittavan toisia, on tällainen. Jumala ei pyhitä tai salli tämän luomusten vahingoittamista, vaan hylkää tällaista harjoittavat. Ja lopun aikana myös tuhoaa heidät.

Miten se osoittaa paatuneisuutta, että katuu ja pyytää syntinsä anteeksi?

vl