Lue keskustelun säännöt.
HS: Lahjakummit ja somekummit. Mitä hyötyä lapselle on sellaisesta jos eivät jaksa pitää yhteyttä?
08.07.2025 |
HS:n artikkeli kertoo siitä, kuinka moni lapsi, vanhempi ja kummikin on kokenut pettymyksiä kummisuhteissa. Kummit ovat usein nykyään vanhempien ystäviä eivätkä sukulaisia, ja yhteydenpito jää helposti vähäiseksi. Haastatellut kertovat, että kummeilta puuttuu kiinnostus ja aktiivisuus, eikä kummilapsi tunne olevansa erityinen. Moni aikuinen kummi taas sanoo, että vanhemmat eivät pitäneet heitä mukana lapsen elämässä, ja niin suhde kuihtui. Lopputuloksena lapsi jää vaille aikuista, johon voisi tukeutua ja syyttely lentää joka suuntaan.
Tässä on aihe, joka uppoaa suoraan siihen, mikä monia ärsyttää: nimelliset kummit, jotka eivät tee mitään, tai vanhemmat, jotka odottavat ihmeitä mutteivät kutsu edes kylään. Miksi kummius on nykyään niin heppoinen juttu? Monelle se on vain pakollinen nimike kastetilaisuuteen. Kun itse olin pieni, kummit todella osallistuivat - mutta nykyään kummius on lähinnä someonnitteluita ja yksi random lahja vuodessa. Ja vanhemmat valitsevat kaverinsa, jotka katoavat elämästä heti kun tulee lapsi. Kenen vika on, jos lapselle ei jää mitään muistikuvaa kummeistaan? Eikö olisi aika myöntää, että koko perinne on menettänyt merkityksensä? Pitäisikö koko kummius lopettaa, jos sitä ei oteta vakavasti?
Kommentit (11)
On kyllä aika kiittämätön tehtävä, jos nimitetään toisen ihmisen lapselle niin että odotetaan että kummi saa lapsen tuntemaan itsensä erityiseksi. Itse en tuolla odotuksella lähtisi. Voisin kyllä harkita vapaaehtoistyötä esim puoliorpojen ym parissa, mutta ei tavallinen lapsi tarvitse erikseen aikuisia joiden ainoa tehtävä on ruokkia narsistisia piirteitä.
Olen itse lapseton ja yhden lapsen kummi. Otin tehtävän sillä ajatuksella, että lapsella on yksi turvallinen tuttu aikuinen lapsesta asti elämässä mukana. Ystävyyssuhde lapsen vanhempiin on molemminpuolinen, eli he myös muistavat esim minun syntymäpäivän joskus.
Itselläni on yhteen omaan kummiini nyt keskiikäisenäkin vielä läheinen suhde. Hän on iäkäs ja lapseton, ja käyn hänen luonaan kylässä ja koitan muistaa jouluna ja syntymäpäivänä.
Pointti varmaan tässä on, että ihmissuhteet ovat vastavuoroisia. Kukaan ei halua lopun elämäänsä vain antaa muille niin että sitä pidetään itsestäänselvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä että kummius on aikansa elänyttä, ja jos pyydetään kummiksi niin kannattaa tehdä selväksi että mitä kummilta odotetaan, kaikki ihmissuhteet ovat molempien osapuolien vastuulla. Yleensä kummiksi valitaan vain joku jotta tapakristitty saa kastettua lapsensa, vaikka ei muuten usko tai käy kirkossa. Joten siitäkin näkökulmasta vähän valheellista pettyä mihinkään kummin toimintaan.
Mun elämänohje kaikille: älä ikinä ryhdy kummiksi!
Koko lapsikaste ja kummijärjestelmä on aikansa elänyt. Miksei odoteta kunnes lapsi on tarpeeksi vanha päättämään itse uskostaan ja liittymisestään mihinkään uskonnolliseen yhteisöön?
Kasteessa lapsi saa nimen! Tärkeä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kaduttaa, että ikinä edes suostuin. Ei olla juuri missään tekemisissä (kummilapsen äidistä johtuu suurimmaksi osaksi), mutta silti jossain takaraivossa on joku pakkojoululahja ja pakkosynttärilahja... No, pari vuotta, niin täyttää 15v.
No eihän kummius itsessään ole paljon mikään juttu, jos siitä ei sellaista tehdä. Sillä ei ole esim. geneettistä perustaa eikä edes juridista merkitystä. Kummin ja ei-kummin välistä eroavaisuutta voisi verrata vaikka viikonpäiviin. Kesä ja talvi eroavat konkreettisesti toisistaan, mutta maanantain ja tiistain välillä ei ole samanlaista eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun elämänohje kaikille: älä ikinä ryhdy kummiksi!
Olen kummi ystävän lapselle. Lapsi toki on jo vissiin kohta kolmekymmentä. Yhteydenpito jäi ristiäistenjälkeenpelkästään minun vastuulleni, mikä sopi minulle vielä silloin kun kävin töissä ystäväni perheen asuinpaikkakunnalla. Soitin silloin tällöin ja kysyin sopiiko tulla käymään. Töiden loputtua ei tullut enää käytyä, eikä soiteltua, eikä sieltä päin soitettu minulle kertaakaan. Ei kutsuja rippijuhliin tai muuta. Enkä halunnut tuppautua enää, kun tuntui että olin sitä jo ehtinyt tehdä liikaakin.
Joten jos kummi jää lapselle etäiseksi, niin saa kyllä lapsen vanhemmatkin katsoa peiliin.
Sama juttu, kummiksi lähtemistä olen katunut valtavasti. Kunpa en olisi ikinä suostunut. Suurin ongelma on ollut siinä, että ystävyyssuhdetta on alettu hoitaa lapsen kautta. Ystävänä oleminen tuntuu täysin unohtuneen, mutta silti oletetaan lapsen asioiden kiinnostavan. Ystävyys on ykkönen, kummius kakkonen. Jos ystävyys jää, niin jää helposti myös kummius.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasteessa lapsi saa nimen! Tärkeä asia.
Kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseniksi.
Usein seurakunta ilmoittaa lapsen nimen myös maistraattiin, mutta se ei ole välttämätön, vaan yhtähyvin voi vanhemmat tehdä sen etukäteen tai jälkikäteen.
Kahden kauppa.