Keitä muita ärsyttää työkaverit jotka tuo jokaikisessä asiassa esiin lapsensa?

Mulla oli työkaveri, joka oli ison osan työpäivästä WA-puhelussa 20v tyttärensä kanssa. Kaikki kuuli ne puhelut kun tää kaakotti menemään volyymit tapissa. Ei edes nolostellut käyttää siihen työaikaa.

"En sekoita yksityisasioita työasioihin. Niin missä olikaan mappi Ö josta puhuit...?"

"Okei kiva. Oliko sopimamme palaveri iltapäivällä klo 2 vai 3?"

"Ok. Oliko muuten sinulla powerpoint-esityspohjaa josta keskustelimme XYZ kanssa...?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kollega joka vääntää minkälaisen aasinsillan tahansa, jotta pääsee puhumaan miehestään. Todella väsyttävää. 

Onkohan meillä sama kollega? Ennemmin kuuntelen lapsista ja koirista, mutta että jonkun vanhasta äijästä!?

Mulla on (entinen) ystävä, joka nuorempana valitti, ettå puhun vaan ihastuksestani. Nykyään hän ei itse muuta teekään kuin puhuu nykyisestä puolisostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kollega joka vääntää minkälaisen aasinsillan tahansa, jotta pääsee puhumaan miehestään. Todella väsyttävää. 

Onkohan meillä sama kollega? Ennemmin kuuntelen lapsista ja koirista, mutta että jonkun vanhasta äijästä!?

Voi olla. Mä en jaksa nykyään enää edes kuunnella mitä X on tehnyt, tai missä X on ollut, tai mitä X on sanonut. Kun tää on ihan loputon tarina. Mitään muuta sisältöä tän työkaverin elämässä ei ole kuin herra X. 

Yhdessä työpaikassa esimies käytti itseään, kahden lapsen vanhempaa, esimerkkinä muille ja käänsi monet asian siihen, miten ne (mukamas) vaikuttivat pienten lasten vanhempien arkeen. Todella ärsyttävää ja välillä loukkaavaakin, ikään kuin lapsettomilla ei olisi mitään arvoa.

Mulla on kerran mennyt niin hermot työkaveriin, joka ei muuta puhunut kun tauotta lapsistaan, että seisoskelin välillä siivouskomerossa piilossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kollega joka vääntää minkälaisen aasinsillan tahansa, jotta pääsee puhumaan miehestään. Todella väsyttävää. 

Onkohan meillä sama kollega? Ennemmin kuuntelen lapsista ja koirista, mutta että jonkun vanhasta äijästä!?

Voi olla :D 

Rouva on vieläpä aika puheliasta lajia.

Mulla on (entinen) ystävä, jonka mielestä Prideilla käymättömyys on suorastaan ihmisoikeusloukkaus ja se on tosi väärin jättää käymättä siellä. Hän ei itse kuitenkaan koskaan ole tasan kertaakaan elämänsä aikana osallistunut kulkueeseen tai mihinkään muuhunkaan tapahtumaan.

Sulla ei varmaan ole lemmikkiä? Aika sujuvaa puhua niiden toilailuista samassa yhteydessä, kun muut puhuu lasten toilailuista. Jos ihmisiä kiinnostaa, yleensä kiinnostaa. Äidit ja mummot hokaa heti, että kakkapyllyissä on paljon samaa. Tuo vaihtelua keskusteluun.

Ex.työpaikassa oli vanhempi, jonka taapero oli aina keskusteluissa ylivertainen. Kun Pirkon lapsi ei vielä puhunut 2-vuotiaana, niin tämä taapero oli lausunut Eino Leinoa jo synnytyslaitoksella. Tai Eilan poju ei meinannut oppia kävelemään, niin taapero oli jo kahden kuukauden vanhana juossut kolme maratonia. Sivusta kuuntelijana toivoi, että vanhemmalla olisi ollut edes jonkunlainen myötätunto muita kohtaan. Onneksi en ole enää töissä tuossa firmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kollega joka vääntää minkälaisen aasinsillan tahansa, jotta pääsee puhumaan miehestään. Todella väsyttävää. 

Onkohan meillä sama kollega? Ennemmin kuuntelen lapsista ja koirista, mutta että jonkun vanhasta äijästä!?

Voi olla. Mä en jaksa nykyään enää edes kuunnella mitä X on tehnyt, tai missä X on ollut, tai mitä X on sanonut. Kun tää on ihan loputon tarina. Mitään muuta sisältöä tän työkaverin elämässä ei ole kuin herra X. 

Muoto on usein "minä ja x ollaan sitä mieltä", "minä ja x käytiin/tehtiin/oltiin" "minä ja x tykätään tästä/ei tykätä tuosta"...

Ihan kuin rouvaa ei olisi olemassa ilman herraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kollega joka vääntää minkälaisen aasinsillan tahansa, jotta pääsee puhumaan miehestään. Todella väsyttävää. 

Onkohan meillä sama kollega? Ennemmin kuuntelen lapsista ja koirista, mutta että jonkun vanhasta äijästä!?

Voi olla. Mä en jaksa nykyään enää edes kuunnella mitä X on tehnyt, tai missä X on ollut, tai mitä X on sanonut. Kun tää on ihan loputon tarina. Mitään muuta sisältöä tän työkaverin elämässä ei ole kuin herra X. 

Muoto on usein "minä ja x ollaan sitä mieltä", "minä ja x käytiin/tehtiin/oltiin" "minä ja x tykätään tästä/ei tykätä tuosta"...

Ihan kuin rouvaa ei olisi olemassa ilman herraa.

Ei ole. Tämä rouva ei osaa edes pukea ilman herra X, vaan mies myös sanelee mitä hän pukee ja ostaa päälleen. En voi käsittää. 

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei varmaan ole lemmikkiä? Aika sujuvaa puhua niiden toilailuista samassa yhteydessä, kun muut puhuu lasten toilailuista. Jos ihmisiä kiinnostaa, yleensä kiinnostaa. Äidit ja mummot hokaa heti, että kakkapyllyissä on paljon samaa. Tuo vaihtelua keskusteluun.

Jospuhutaan lemmikeistä niin puhutaan lemmikeistä. Ei tarvitse siihenkin änkeä äpäröitään

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä työpaikassa esimies käytti itseään, kahden lapsen vanhempaa, esimerkkinä muille ja käänsi monet asian siihen, miten ne (mukamas) vaikuttivat pienten lasten vanhempien arkeen. Todella ärsyttävää ja välillä loukkaavaakin, ikään kuin lapsettomilla ei olisi mitään arvoa.

Mulle eräs esimies joskus sanoi, etten voi mistään mitään tietää tai ymmärtää kun mulla ei ole lapsia. Selvä. 

Vierailija kirjoitti:

Parin sellaisen kaakatin kanssa olen töitä tehnyt. Onneksi oli kesätyö niin ei kauan kestänyt. Muutenkin minusta on omituista puhua sellaisista ihmisistä, joita toinen ei tunne. 

Ei minua haittaa, jos puhuu lapsistaan tai miehestään. Tylsäks käy, jos ei mitään puhu. Saattaa olla kiva tietää jotain työkavereistaan, enkä tarkoita tällä että pitäis olla utelias. Normaalisti puhe kääntyy aina siihen, mitä joku on tehnyt jne.

Hyvä että syntyvyys on laskussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parin sellaisen kaakatin kanssa olen töitä tehnyt. Onneksi oli kesätyö niin ei kauan kestänyt. Muutenkin minusta on omituista puhua sellaisista ihmisistä, joita toinen ei tunne. 

 

Ei minua haittaa, jos puhuu lapsistaan tai miehestään. Tylsäks käy, jos ei mitään puhu. Saattaa olla kiva tietää jotain työkavereistaan, enkä tarkoita tällä että pitäis olla utelias. Normaalisti puhe kääntyy aina siihen, mitä joku on tehnyt jne.

 

Normaali jutustelu on normaalia. Muttakun aika usein joudun keskeyttämään tämän henkilön ja pyytämään, että voitaisiinko me palata taas tähän työasiaan ja tunnin hommaan menee helposti viisi tuntia. Teen tietyt tehtävät (myös tiimityötä kaipaavat)  mieluiten yksin, koska tämän kollegan kanssa siitä ei tule mitään, tunnen vain kuinka sieluni karkaa ruumiista. Esimies ymmärtää kyllä, mistä on kyse. 

Up

Ihme kanakerho

:) :) :)