Tunnetko ketään jolla olisi ollut täydellinen lapsuus?

Mulla oli. Ei täydellinen, mutta tasainen ja rakastava. Ei käytetty alkoholia tai poltettu tupakkaa. Ei ollut sairauksia. Vanhemmat töissä, omakotitalo, lemmikkejä. Lomamatkoja. Mutta lapsuuden jälkeen elämä onkin tasoittanut ja niitä vastoinkäymisiä on tullut roppakaupalla.

Minullakin oli, ainakin lapsena mielestäsi. Sitten kasvoin aikuiseksi ja minulle selvisi että oli aika kaukana täydellisestä. Jos lapsena ei ole mitään vertailukohtia, pitää lapsuuttaan täydellisenä. Kiva leikki lapsuudesta jos joku tuntematon tulee kylään (lastensuojelu) , juoskaa piiloon naapurin vajaan ja olkaa siellä kunnes lähtevät pois. Silti mitään traumoja ei jäänyt, mitä nyt aikuisena pitäisi työstää. Rakastin vanhempiani ja annoin anteeksi.

En.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli. Ei täydellinen, mutta tasainen ja rakastava. Ei käytetty alkoholia tai poltettu tupakkaa. Ei ollut sairauksia. Vanhemmat töissä, omakotitalo, lemmikkejä. Lomamatkoja. Mutta lapsuuden jälkeen elämä onkin tasoittanut ja niitä vastoinkäymisiä on tullut roppakaupalla.

Et maininnut mitään siitä minkälainen kodin EMOTIONAALINEN ympäristö oli. Et selkeästi oikein tiedosta trauman käsitettä. 

Sinä kuvailet nyt kulisseja ja ns materiaalisia asioita, jotka ovat tärkeitä myös tietenkin.

Tunnen. Ainoa lapsi ja isä ja äiti. Oli aika hemmoteltu ja rahaa sai ja sitä kulutti. Nätti ja pojat tykkäsi siitä. Mutta tuli sitten heti ylioppilaskirjoitusten jäälkeen raskaaksi ja muutti vuokrataloon miehen ja vauvan kanssa. Hieman ihmettelin.

Kaikilla tulee elämän aikana kriisejä ja traumoja, niihin ei mitään terapiaa tarvitse. 

Mulla oli onnellinen lapsuus. Rakastavat vanhemmat ja turvallinen koti, isovanhemmat ja lukuisia sukulaisia aktiivisesti mukana arjessa. Koulussa kiusattiin jonkin verran mutta vakaat kotiolot antoivat niin vahvan pohjan itsetunnolle ettei siitäkään juuri traumoja jäänyt. 

Ei mitään täydellistä lapsuutta ole olemassakaan, mutta ei useimmilla sen kummemmin myöskään traumoja jää.

Moni ramppaa terapiassa turhaan. Nykyisen ääri-individualistisen yhteiskunnan ja yhteisöllisyyden kuoleman seurausta. 

Terapeutit tienaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla tulee elämän aikana kriisejä ja traumoja, niihin ei mitään terapiaa tarvitse. 

Onko sinut raiskattu lapsena? Ei? Pidä turpasi kiinni matalaälyinen mato.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli. Ei täydellinen, mutta tasainen ja rakastava. Ei käytetty alkoholia tai poltettu tupakkaa. Ei ollut sairauksia. Vanhemmat töissä, omakotitalo, lemmikkejä. Lomamatkoja. Mutta lapsuuden jälkeen elämä onkin tasoittanut ja niitä vastoinkäymisiä on tullut roppakaupalla.

Vanhemmat töissä? Lapsi yksin kotona tai hoidossa? Täydellisessä kodissa toinen vanhemmista on kotona.

Mulla oli mahtava lapsuus niin pitkään kunnes isäpuoli pilasi sen. Äiti päätti ottaa alkoholistin puolisokseen ja siitä se helvetti sitten alkoi.

Mulla. Asuttiin maaseudulla ja kotona oli kaikenlaisia eläimiä. Äiti oli kotirouva ja hemmotteli hyvillä ruoilla ja oli lempeä pullantuoksuinen äiti ja isä oli humoristinen hauskuuttaja. Kotona oli aina mukava olla. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli onnellinen lapsuus. Rakastavat vanhemmat ja turvallinen koti, isovanhemmat ja lukuisia sukulaisia aktiivisesti mukana arjessa. Koulussa kiusattiin jonkin verran mutta vakaat kotiolot antoivat niin vahvan pohjan itsetunnolle ettei siitäkään juuri traumoja jäänyt. 

 

Kasvatustieteilijöiden mielestä sinulla ei mitenkään voinut olla onnellinen lapsuus, koska sinua kerta kiusattiin.. Nimittäin vain heikkoja pääomia kiusataan. Täydellinen koti takaa heidän mielestään sellaiset sosiaaliset taidot ja itsetunnon, ettei sinua kiusata. Jos sinua kiusataan, on perheessäsi ja kodissasi jotakin vikaa ja tarvitsette perheneuvolaa sekä lastensuojelua.

Ulospäin varmaan näytti hienolta, mutta todellisuus oli kauhea.

Terapeuttinen ote: ihmisen ongelmat johtuvat lapsuuden traumoista. Se, että on vähän tyhmä, eikä pärjää siksi elämässä, tai on epäviehättävä ulkonäöllisesti, ei merkitse mitään. Isä teki lapsuudessa jotain tai äiti jätti tekemättä jotain, tätähän se terapia yrittää aina selittää syyksi ongelmiin. 

Kyllä ihmisen geeneillä on paljonkin merkitystä!

Yhden luokkakaverin kotona oli niin ihana tunnelma, että haaveilin olevani heidän lapsi. Siellä jopa isä jutteli lapsensa ja lapsen kavereiden kanssa. 

Kalasteko ;)

Minulla oli. Asuttiin maalla idyllissä, missä oli lehmiä, hevosia, heinätalkoita, aina paljon sukulaisia ympärillä ja aina turvallista.

Jälkeenpäin tajusin, että ristiriitoja oli paljonkin, mutta vasta jälkeenpäin, joten mieli ei ehtinyt myrkyttyä.

Oli ihan perseestä, mutta onneksi oli hevoset. Henkireikä.

Täydellinen lapsuus😄....noo varmaan presidenttimme pojalla ja täydellisyys sen kun  vaan jatkuu.