Minkä ikäisenä tiesit, että haluat/et halua saada omia lapsia?

Tiesin ehkä 13-vuotiaana, että en halua lapsia. Mieli ei ole muuttunut.

N38

Kyllä sen on tavallaan aina tiennyt. Jo lapsena kammosin ajatusta synnyttämisestä. Onneksi ei ole tarvinnut. Nyt jo 5-kymppinen olen. 

7-vuotiaana tiesin että en pidä tytöistä enkä pojists, en tule koskaan menemään naimisiin tai saamaan lapsia, ja että tulisin asumaan ulkomailla. Kaikki on toteutunut. N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

13-14 vuotiaana

M37

Kumpi valinta?

Halusin

M37

Silloin kun mulla todettiin synnynnäinen sydänvika joka tavallaan vähensi lapsensaannin mahdollisuutta. Olisinko ollut ehkä 5-vuotias. Sen jälkeen ei ole ollut minkäänasteista vauvaviettiä. En sitten tiedä olisko ollut moista muutenkaan.

Ala-asteen loppuaikoina, ehkä 11-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena jo jätin kaikki vauvanuket lelukopan pohjalle, en muista ikinä leikkineeni mitään hoivaleikkejä, ja teini-ikäisenä muistan jo miettineeni ottavani sterilisaation. Jos jossain mediassa luki jostain hedelmöityshoidoista niin ekana ajatuksena että miksi kukaan haluaisi käydä läpi tuollaisen vaivan ja rahanmenon vain saadakseen vaivakseen ylimääräisen riesan :D

Minussa ei ole tippaakaan synnynnäistä lisääntymis- tai hoivaviettiä. Olen nyt 31 ja ilolla syön pillerini joka päivä.

Huomaa että pitäisi vaihtaa reseptiä. Edelleen on ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

17 vuotiaana iski ihan järkyttävä vauvakuume kun miehen sisko sai vauvan. Tiedettiin kumpikin, että lapsia haluttaisiin pian, mutta eipä vielä siinä iässä ollut järkevää alkaa yrittämään. 

19 vuotiaana jätettiin ehkäisy pois ja 22 vuotiaana sain esikoisen, 24v toisen, 25v kolmannen ja 29v neljännen.

Nyt 33v ja lisää haluttaisiin molemmat, mutta elämän realiteetit tulee vastaan. Pk-seudulla meillä ei ole varaa ostaa enää tätä isompaa asuntoa ja muutenkaan meillä ei ole kodin ulkopuolista lastenhoitoapua (päiväkoti ainoa). 

 

Niin eli sittenkin olis kannattanut aloittaa 17 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisen lapsettomuuden ymmärrän hyvin, jos eletään samalla selibaatissa. Sitä en ymmärrä, jos lapsettomalla on aktiivinen seksielämä ja joku pehkäisy käytössä. Varsinkin vielä näinä heikkoina syntyvyyden aikoina. Seksi ilman riskiä lapsen saannista on sama kuin söisi rusinat pullasta.

Mitäpä hölötät. Ehkäisy on keksitty ja seksi on täysin luvallista. Miksei saisi ottaa rusinoita pullasta?

Koska se on vastuutonta. Pidetään kivaa, mutta ei haluta mitään seurauksia jälkikäteen. Ollaan intiimisti toisen kanssa, mutta ei olla kuitenkaan valmiita sitoutumaan toiseen ihmiseen eliniäksi lapsen muodossa. Samalla rikotaan itseä ja toista. Nainen myös turhautuu jossain kohtaa, jos parisuhteessa käytetään vuosikausia ehkäisyä. Naisilla on sisäänr

Niin eli tunnustat sen olevan vastuutonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teininä aloin ajatella, että haluaisin pari lasta nuorella iällä. Onneksi löysin samanhenkisen kumppanin ja 20-vuotiaana oli lapset tehty.

Oho! Ripeästi toimittu. Rispektit.

Itse olen noita jotka lapsena ajatteli peloissaan että koska olen tyttö niin on pakko aikuisena tehdä lapsia. Mikä helpotus kun asian oikea laita selvisi. Olen nuorena hoitanut työkseni lapsia niin paljon että haaveet omista lapsista karisivat nopeasti. On aika hyvä ymmärrys siitä mitä lasten kanssa eläminen oikeasti on, ei ole minua varten. 

Jokainen jolla on omia lapsia tietää että omat on omat ja vieraat lapset on vieraat. Se että tekee lapsettomuus päätöksen vieraiden mukuloiden takia kertoo aika paljon älykkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena haaveilin suurperheestä. Teininä ajatuskin lapsien synnyttämisestä alkoivat yököttää. Päätin että asia pitää päättää viimeistään 32-vuotiaana. Ajattelin että silloin olen riittävän vanha, kun äiti hankki minut sen ikäisenä. Sen ikäisenä sitten päätin että ok, menköön, ehkä yksi. 

Tuliko downi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo teininä haluavani aikanaan äidiksi. 

Outoa että tätä alapeukutetaan, mutta sitä ei, jos joku kertoo jo nuorena tienneensä ettei halua perhettä. 

Ihmiset peukuttavat kommentteja ylös tai alas oman mielipiteensä mukaan. Niin kai sinäkin sentään teet? 

 

Kyllä ja vauvalla vihataan vauvoja:D Jos joku uskaltaa sanoa, että on halunnut vauvoja niin varmasti saa alapeukkuja. Ei täällä tykätä vauvoista ja lapsista. 

eri

 

 

Näin suomessa 2025. Onneksi tein lapset ulkomaalaisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo yläasteikäisenä, etten halua lapsia. Luulin kuitenkin, että niitä pitää hankkia joten asia ahdisti etukäteen. 

Parikymppisenä ajattelin että varmaan kolmekymppisenä pitäisi lisääntyä Koska niin kuuluu tehdä,  ja se taas inhotti etukäteen. 

Nyt olen 32 ja 10 vuotta olen ollut nykyisen puolisoni kanssa.  Varmaan on sanomattakin selä, et lapsia ei vieläkään ole eikä olla aikeissa yrittää, koska näin on hyvä.

 

Älkää siis torpatko, jos teini-ikäinen sanoo, ettei halua lapsia. Ihminen voi pitkään kuvitella, että hänessä olisi oikeasti jotain vikaa, kun haluaa olla lapseton. Muiden mielipiteiden vuoksi tunsin itseni jotenkin vääränlaiseksi pitkään.

 

 

Tää on minusta outoa, että vielä nykyäänkin joku luulee, että lapsia on "pakko"tehdä.  Itse olen vanha ihmi

Ennen muinoin oli sellainen tunne kuin häpeä. Sitä ei enää nykyään ole suomalaisessa kulttuurissa mutta joissain vanhoissa kirjoissa voi törmätä termiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisen lapsettomuuden ymmärrän hyvin, jos eletään samalla selibaatissa. Sitä en ymmärrä, jos lapsettomalla on aktiivinen seksielämä ja joku pehkäisy käytössä. Varsinkin vielä näinä heikkoina syntyvyyden aikoina. Seksi ilman riskiä lapsen saannista on sama kuin söisi rusinat pullasta.

Eipäs, vaan me syödään pulla ilman rusinoita.

Sanonnat hieman vieraita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena jo jätin kaikki vauvanuket lelukopan pohjalle, en muista ikinä leikkineeni mitään hoivaleikkejä, ja teini-ikäisenä muistan jo miettineeni ottavani sterilisaation. Jos jossain mediassa luki jostain hedelmöityshoidoista niin ekana ajatuksena että miksi kukaan haluaisi käydä läpi tuollaisen vaivan ja rahanmenon vain saadakseen vaivakseen ylimääräisen riesan :D

Minussa ei ole tippaakaan synnynnäistä lisääntymis- tai hoivaviettiä. Olen nyt 31 ja ilolla syön pillerini joka päivä.

Sama minulla. Lapsen haluaminen tuntuu ihan yhtä utopistiselta kuin vaikka käden amputoiminen ihan vaan sen takia, kun on tulenpalava halu tai vähintään uteliaisuus amputoida se käsi. Ja että keho jossain vaiheessa alkaisi huutamaan hormonien voimalla, että "Nyt se käsi irti ja äkkiä!!"

Minuun jäi selkeästi asentamatta biologinen kello lisäapplikaatioineen :D

Tiet

Kannattaa puhua ammattilaiselle.

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana, kun hoidin kuukauden tuttavan lasta.

En tainnut ymmärtää että oma lapsi on eri asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ollut täysi-ikäinen vielä kun tiesin etten halua lapsia.

Minä olin alta kymmenen vanha. Katselin vierestä, kun kahdeksan vanhan luokkakaverin kesä meni siihen, että raahasi parkuvaa kolmevuotiasta pikkusiskoaan joka paikkaan, kun äitinsä käski. Kyseinen äiti ei ollut palkkatyössä. Minä yhdistelin asioita toisiinsa ja totesin, että tuollainen raahaaminen ei ole minua varten, ei kahdeksan eikä kahdenkymmenen kahdeksan vanhana. Nyt olen 59-vuotias, menopaussissa kuudetta vuotta enkä ikinä lapsia tehnyt. Sanomattakin on selvää, että lapsettomuuteni on hyvin tahallista. 

 

 

Todella outoa, että joku tekee noinkin tärkeän päätöksen sen perusteella, mitä joku 8v on hänen lapuudessaan joutunut kokemaan/tekemään. 

Paitsi lapsi ei ymmärrä että se tulevaisuudessa oma lapsi on samaa lihaa ja verta kuin itse ja rakastamansa puoliso. Eli todella eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsena tykkäsin vauvaleikeistä ja haaveilin äitiydestä. Teini-iässä oli kyyninen vaihe kun väitin itselleni ja muille etten halua, vaikka ehkä sisäisesti tiesin että valehtelen itselleni. Kyynisyyden ja masennuksen karistessa n.18 vuotiaana tajusin että haluan kyllä lapsia. Nykyään on yksi ja halusin vielä lisää lähivuosina. 

Yllättävän moni ei tunnusta että valehtelee itselleen. Tässä ketjussa noin 80% vastaajista elää edelleen valheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan vain lapsen saaneet voisivat varmuudella kertoa, että "Tiesin, etten halua lapsia", koska vasta sitten voi olla varma, ettei koskaan halunnutkaan.

Jos taas ei koskaan koe sitä vanhemmuutta, elää vain olettamuksen varassa. On taatusti niitäkin, jotka aina luulivat, etteivät halua vanhemmiksi, mutta saatuaan lapsen tajusivat olleensa väärässä.

Totta myös se toinen puoli: On taatusti niitäkin, jotka aina luulivat, että haluavat lapsia, mutta saatuaan lapsen tajusivat olleensa väärässä. Aika usein tämä tuntuu koskevan nimenomaan miehiä. Isyys ei nappaakaan ja lähdetään menemään.

T: ei-toivottu lapsi, jonka vanhemmat luulivat haluavansa.

Se miksi miehet lähtee johtuu siitä että vaimo käy vieraissa. Tietenkin sitä ennen vuosia mies on joutunut elää selibaatissa.

Vierailija kirjoitti:

Aina olen tiennyt, että en halua. Raskaus ja synnytys, aivan kammottava ajatus. Pilata kroppa ja seksielämä, ei ikinä! Ja synnytyksen jälkeen se hauskuus vasta alkaisikin, kun loppuelämä pitäisi huolehtia pennusta (joo, toki laillinen velvollisuus loppuu täysi-ikäisyyteen, mutta jos ei lastaan hylkää niin eiköhän se huoli jatku hautaan asti). Juu ei, en näe mitään syytä vaihtaa vapauttani kahleisiin.

N34

Nyt olet vapaa ja itsekäs hautaan asti. Taidat raivata elämässäsi kaiken minä edellä tyyliin?