Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä tiesit, että haluat/et halua saada omia lapsia?
06.07.2025 |
Eli tajusit että haluat tulla vanhemmaksi tai olet vapaaehtoisesti lapseton.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina olen tiennyt, että en halua. Raskaus ja synnytys, aivan kammottava ajatus. Pilata kroppa ja seksielämä, ei ikinä! Ja synnytyksen jälkeen se hauskuus vasta alkaisikin, kun loppuelämä pitäisi huolehtia pennusta (joo, toki laillinen velvollisuus loppuu täysi-ikäisyyteen, mutta jos ei lastaan hylkää niin eiköhän se huoli jatku hautaan asti). Juu ei, en näe mitään syytä vaihtaa vapauttani kahleisiin.
N34
No, neljänkympin jälkeen kroppasi on joka tapauksessa paljon elähtäneemmässä kunnossa kuin 20-30-vuotiailla. Hyviä kroppia toisaalta näkee nuorilla äideilläkin. Seksielämää voi joka tapauksessa jatkaa vaikka kuinka pitkään, ja toisaalta kun seksiä on ollut vuosikymmeniä, niin ei se loppujen lopuksi niin ihmeellistä edes ole :) Elämässä on paljon muutakin.
Miksi lyttäät toista ja toisen unelmia lapsivapaasta elämästä? Kuulostat katkeralta. Kaikilla ei tarvitse olla yhtä kurjaa kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena jo jätin kaikki vauvanuket lelukopan pohjalle, en muista ikinä leikkineeni mitään hoivaleikkejä, ja teini-ikäisenä muistan jo miettineeni ottavani sterilisaation. Jos jossain mediassa luki jostain hedelmöityshoidoista niin ekana ajatuksena että miksi kukaan haluaisi käydä läpi tuollaisen vaivan ja rahanmenon vain saadakseen vaivakseen ylimääräisen riesan :D
Minussa ei ole tippaakaan synnynnäistä lisääntymis- tai hoivaviettiä. Olen nyt 31 ja ilolla syön pillerini joka päivä.
Sama minulla. Lapsen haluaminen tuntuu ihan yhtä utopistiselta kuin vaikka käden amputoiminen ihan vaan sen takia, kun on tulenpalava halu tai vähintään uteliaisuus amputoida se käsi. Ja että keho jossain vaiheessa alkaisi huutamaan hormonien voimalla, että "Nyt se käsi irti ja äkkiä!!"
Minuun jäi selkeästi asentamatta biologinen kello lisäapplikaatioineen :D
Tiet
Täsmälleen juuri näin. Nuorempana sai koko ajan kuulla sitä "kyllä se mieli muuttuu kun biologinen kello alkaa tikittää" ja päätin, että en varmasti missään hormonimielenhäiriössäkään tee mitään niin typerää. Nyt yli 40 ja eipä ole tikitystä kuulunut.
16 vuotiaana sanoin etten koskaan halua lapsia. Väitän että olisin ollut erinomainen vanhempi henkisellä tasolla, mutta johtuen olosuhteista elämässä en olisi voinut mahdollistaa lapselle tiettyjä asioita.
"Täsmälleen juuri näin. Nuorempana sai koko ajan kuulla sitä "kyllä se mieli muuttuu kun biologinen kello alkaa tikittää" ja päätin, että en varmasti missään hormonimielenhäiriössäkään tee mitään niin typerää. Nyt yli 40 ja eipä ole tikitystä kuulunut."
Vaatii aina enemmän rohkeutta kun ei mene massan mukana.
Murrosiästä lähtien ajatus alkoi itää, mutta jossain 22-23 ikävuoden paikkeilla päätös oli tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo pikkulapsena. En edes koskaan leikkinyt nukeilla. Teini-iässä ajatus vain vahvistui.
Siskoni ei koskaan leikkinyt nukeilla, miäutta hänestä tuli erittäin huolehtivainen äiti. Tämä ei ole mikään mittari siihen, että et olisi omien lasten tarpeista kiinnostunut.
32-vuotiaana totesin, että elämässäni oli siihen mennessä jo kaksi parisuhdetta päättynyt siksi, että kumppani halusi lapsen, mutta itse en "ainakaan vielä halua, enkä tiedä haluanko tulevaisuudessakaan". Johtopäätös hommasta oli, että en tiedä haluta lapsia ollenkaan. Nyt 15 vuotta myöhemmin ajatus on edelleen sama. M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 23-25-vuotiaana. Sitä ennen se oli muutaman vuoden enemmän "ehkä sitten joskus". Aktiivisesti halusin lapsia (sitten kun olen aikuinen) joskus 16-17-vuotiaana, eli silloin, kun en oikeasti tiennyt mistään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo pikkulapsena. En edes koskaan leikkinyt nukeilla. Teini-iässä ajatus vain vahvistui.
Siskoni ei koskaan leikkinyt nukeilla, miäutta hänestä tuli erittäin huolehtivainen äiti. Tämä ei ole mikään mittari siihen, että et olisi omien lasten tarpeista kiinnostunut.
Miksi tulet lyttäämään tänne toisia ihmisiä? Eiköhän he itse tiedä paremmin kuin sinä, joka yrität tehdä tulkintoja anonyymeistä ihmisistä yhden lauseen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen juuri näin. Nuorempana sai koko ajan kuulla sitä "kyllä se mieli muuttuu kun biologinen kello alkaa tikittää" ja päätin, että en varmasti missään hormonimielenhäiriössäkään tee mitään niin typerää. Nyt yli 40 ja eipä ole tikitystä kuulunut.
Minun biologinen kelloni taisi pysähtyä kokonaan joskus ennen kolmekymppisiä. En ollut koskaan halunnut tai ollut haluamatta lapsia, sitten vähitellen ymmärsin että en todellakaan halua lapsia ja nyt nelikymppisenä olen siitä varmempi kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Teininä aloin ajatella, että haluaisin pari lasta nuorella iällä. Onneksi löysin samanhenkisen kumppanin ja 20-vuotiaana oli lapset tehty.
Kysymykseen vastaamista et kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä ole oppinut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavallaan aina tiennyt, etten halua lapsia. Lapsena, kun leikin nukeilla, kuvittelin että ne ovat pikkusisaruksia minulle. En koskaan mieltänyt niitä minun lapsiksi. Minulla on endometrioosi ja olen tavallaan onnellinen, että se on minulla niin ehkä se on sitten pois joltain joka niitä lapsia haluaa.
Alle kouluikäisenä jo tiesin/ tajusin. Äiti luki jotain lapsille suunnattua kirjaa jossa kerrottiin miten/mistä vauvat tulevat ja muistan elävästi sen hetken kun mietin että en halua synnyttää vauvaa. Tähän päivään saakka ajatus on pitänyt, kohta 50v mittarissa. Ja kyllä oli outoa kun lapsuus ja nuoruus piti kuunnella sukulaisnaisten "sitten kun sinä teet omia lapsia"-juttuja. Ihmeellinen olettamus että kaikista tytöistä tulisi muka automaattisesti äitejä. Itse en ikinä sano nuorille tytöille mitään tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo lapsena tiesin, ettei äitiys kiinnosta laisinkaan. En ikinä leikkinyt nukeilla vaan eläinhahmoilla (my little ponyt, pennys pony club, pound puppies, little pretty kitties jne), mitään kotileikkejä en leikkinyt koskaan. Kolmekymppisenä oli vaihe, kun järjellä mietin, haluanko nyt lisääntyä vai en, ja päätin, että en.
Olen nyt 47, enkä ikinä ole katunut päätöstä. Lapsi ei vain mitenkään edes sopisi menevään ja tekevään elämääni, jalkoihinhan se jäisi. Enkä edes jaksaisi kiinnostua siitä, kun ei lapset ole koskaan aidosti mua mitenkään kiinnostaneet. Pitäisi olla jompikumpi, joko halu lisääntyä tai halu hoivata lasta, eikä mulla ole koskaan ollut kumpaakaan, joten se siitä.
Olen tiennyt jo teini-ikäisestä ettei lapset oikein kiinnosta. Sitä pienempänä en muista ajatelleeni asiaa kauheasti. Kun olen työkseni hoitanut lapsia ajatus on vain vahvistunut. Puoliso on oikeastaan samaa mieltä. Tavallaan kaipaisin kyllä omaa perhettä mutta onhan se ihan älytön vastuu enkä halua synnyttää yms.
Vierailija kirjoitti:
Alle kouluikäisenä jo tiesin/ tajusin. Äiti luki jotain lapsille suunnattua kirjaa jossa kerrottiin miten/mistä vauvat tulevat ja muistan elävästi sen hetken kun mietin että en halua synnyttää vauvaa. Tähän päivään saakka ajatus on pitänyt, kohta 50v mittarissa. Ja kyllä oli outoa kun lapsuus ja nuoruus piti kuunnella sukulaisnaisten "sitten kun sinä teet omia lapsia"-juttuja. Ihmeellinen olettamus että kaikista tytöistä tulisi muka automaattisesti äitejä. Itse en ikinä sano nuorille tytöille mitään tällaista.
Sinä oletkin fiksu ja huomaavainen. Siksi et kommentoi toisten lisääntymisvalintoja. Kaikki eivät vaan osaa olla fiksuja.
Tiesin jo nuorena! Olin ihan varma, etten ikinä halua lapsia! Inhosin lapsia! Sain ekan lapseni 33 vuotiaana ja toisen oari vuotta myöhemmin. On ihan ok muuttaa mielipidettään.
Ps. en edelleenkään tykkää muista lapsista, vain omistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä aloin ajatella, että haluaisin pari lasta nuorella iällä. Onneksi löysin samanhenkisen kumppanin ja 20-vuotiaana oli lapset tehty.
Kysymykseen vastaamista et kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä ole oppinut...
Siis mihin hän ei vastannut? Mielestäni tuossa vastataan kysymykseen siitä, minkä ikäisenä hän tiesi haluavansa lapsia?
Joskus 34-35-vuotiaana päätin lopulta et kyllä mä lapsia haluan. Ja ehdin vielä saada kaksi.
Vain postimerkkien keräilijät voisivat varmuudella sanoa, että "tiesin etten halua keräillä postimerkkejä", koska vasta sitten voi olla varma etrei koskaan halunnutkaan.
Jos taas ei koe sitä postimerkkien keräilyn rikkautta ja iloa, elää vain oletuksen varassa.
Jokaisen pitäisi siis varmuuden vuoksi alkaa keräillä postimerkkejä vaikka se tuntuisikin turhalta. Koska ei sitä koskaan tiedä. Rahan kulua aiheuttaa mutta mitäpä ei tekisi jotta ei katuisi vanhana?
Mikä on tekosyysi mikset kerää postimerkkejä? Saatat katua päätöstäsi ettet koskaan kerännyt postimerkkejä? Katselet vain vanhoilla päivillä muiden postimerkkikokoelmia? Kuka huolehtii vanhana sinun postimerkeistä?