Kuulutko kirkkoon?

En 

Kuulun kristilliseen oikeistoon. Meillä on sellainen oma teekutsuliike. Toivotan lämpimästi tervetulleiksi 

Huom : miehet, meillä on enemmistö naisia. Työssäkäyviä ja naisellisia

Vierailija kirjoitti:

Erosin viime vuonna. Liikaa papittaria, joogaa, sateenkaariasioita, ynnä muuta kirkkoonkuulumatonta. Nyt uusi seurakunta hakusessa. Vapaita suuntia harkitsin, mutta nekin ovat taipuneet naispappeuden alle ja mukautuneet maailman menoon. 

Miten olisi Koivuniemeläisyys? Siinä lahkossa naiset eivät edes syö ilman miehen lupaa ja heidän pitää kontata miehen edessä. Tai jos Ameriikasta New Zion, Warren Jeffsin kultti, joka oli liian sekaisin jopa Mormonien mittapuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Erosin viime vuonna. Liikaa papittaria, joogaa, sateenkaariasioita, ynnä muuta kirkkoonkuulumatonta. Nyt uusi seurakunta hakusessa. Vapaita suuntia harkitsin, mutta nekin ovat taipuneet naispappeuden alle ja mukautuneet maailman menoon. 

Miksi haet jotain kulttia? Eikö uskonnottomuus ole vaihtoehto sinulle? Miksi?

Kyllä, olen kasvanut luterilaisessa kodissa, jossa uskonto ei määritellyt elämää rajoittavana vaan  turvaa antavana perustana.  Olen kiitollinen, että olen jo varhain saanut kokea millaista on iloinen, suvaitseva suhtautuminen elämään.  Olen käynyt matkoillani tutustumassa esim. hindutemppeleihin, moskeijoihin ja  katolisiin kirkkoihin, kaikkialla voi aistia ihmisen kaipuun johonkin pyhään.  Jokainen tavallaan, kuten hänelle on sopivinta.

Vierailija kirjoitti:

tuleuskoon.fi

Ai jaa, netissäkö se tapahtuu?

Onpa jännää. Mitenhän ne ihmiset ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Kannatan suomalaista kulttuuria, joka on liitetty eurooppalaiseen protestanttiseen liikkeeseen, vastaiskuna maahan pyrkivälle toisenlaiselle kulttuuriainekselle.

 

Ensimmäisellä kertaa kun näin kävi, ei vissiin häirinnyt?

Ensimmäisellä kerralla tuli vain se kirkko ja usko,  ei ihmisiä.  Siinä mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen kasvanut luterilaisessa kodissa, jossa uskonto ei määritellyt elämää rajoittavana vaan  turvaa antavana perustana.  Olen kiitollinen, että olen jo varhain saanut kokea millaista on iloinen, suvaitseva suhtautuminen elämään.  Olen käynyt matkoillani tutustumassa esim. hindutemppeleihin, moskeijoihin ja  katolisiin kirkkoihin, kaikkialla voi aistia ihmisen kaipuun johonkin pyhään.  Jokainen tavallaan, kuten hänelle on sopivinta.

Eikö sinua häiritse, että se pyhä perustuu mielikuvitukseen ja harhoihin sekä toiveajatteluun?

Minun kansani on viety minulta ilmaiseksi, ja sen nykyiset valtiaat kerskailevat ja herjaavat. ... Pois, pois, lähtekää Babylonista! Saastaiseen älkää koskeko,.

Erosin kirkosta kymmenisen vuotta sitten. Viime vuonna erotin myös teinin kirkosta. Mies kuuluu kirkkoon edelleen, ei uskonnon takia vaan koska haluaa tukea kirkon rakennusten ylläpitoa ja vanhustyötä ym.

Minä en ole uskonut koskaan, mutta pitkään kuuluin kirkkoon samoista syistä kuin mies. Kuitenkin kirkon mielipiteet mm. eutanasiaa ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan pakottivat eroamaan.

Vierailija kirjoitti:

Heh. Olen aikuinen en kuulu Aku Ankkoja tai muita satuhahmoja palvoviin hörhöklubeihin.

Mutta ideologiaa kuitenkin palvot.

Miksi tukisin vähillä rahoillani papiston loisteliasta laiskanpulskeaa ökyelämää ja vallanhimoa?

Mikäli he toimisivat kuten Jeesus opetti he antaisivat rahansa ja omaisuutensa minulle. Tätä lienee kuitenkin turha odottaa heiltä.

Vierailija kirjoitti:

Erosin kirkosta kymmenisen vuotta sitten. Viime vuonna erotin myös teinin kirkosta. Mies kuuluu kirkkoon edelleen, ei uskonnon takia vaan koska haluaa tukea kirkon rakennusten ylläpitoa ja vanhustyötä ym.

Minä en ole uskonut koskaan, mutta pitkään kuuluin kirkkoon samoista syistä kuin mies. Kuitenkin kirkon mielipiteet mm. eutanasiaa ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan pakottivat eroamaan.

Vasemmisto tukee Hamasia, joka vainoaa pahimmalla mahdollisella tavalla sukupuolivähemmistöjä. Oletko johdonmukainen vai onko se "eri asia"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen kasvanut luterilaisessa kodissa, jossa uskonto ei määritellyt elämää rajoittavana vaan  turvaa antavana perustana.  Olen kiitollinen, että olen jo varhain saanut kokea millaista on iloinen, suvaitseva suhtautuminen elämään.  Olen käynyt matkoillani tutustumassa esim. hindutemppeleihin, moskeijoihin ja  katolisiin kirkkoihin, kaikkialla voi aistia ihmisen kaipuun johonkin pyhään.  Jokainen tavallaan, kuten hänelle on sopivinta.

Eikö sinua häiritse, että se pyhä perustuu mielikuvitukseen ja harhoihin sekä toiveajatteluun?

 

 

 

 

Niin perustuu kaikki.  Voi olla pahempiakin uskomuksia.  Johonkin se ihminen käyttää mielikuvitustaan.  Ateismi on ihan yhtä tyhjä perusta. 

Kultaisen Saranan Avaimen rukousaamiaispiiri on toinen kotini. Aukaisemme siellä usein Saranan yhdessä ja tulkitsemme sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kultaisen Saranan Avaimen rukousaamiaispiiri on toinen kotini. Aukaisemme siellä usein Saranan yhdessä ja tulkitsemme sitä.

Itse kuulun Tarton piiriin, eli tapiiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen kasvanut luterilaisessa kodissa, jossa uskonto ei määritellyt elämää rajoittavana vaan  turvaa antavana perustana.  Olen kiitollinen, että olen jo varhain saanut kokea millaista on iloinen, suvaitseva suhtautuminen elämään.  Olen käynyt matkoillani tutustumassa esim. hindutemppeleihin, moskeijoihin ja  katolisiin kirkkoihin, kaikkialla voi aistia ihmisen kaipuun johonkin pyhään.  Jokainen tavallaan, kuten hänelle on sopivinta.

Eikö sinua häiritse, että se pyhä perustuu mielikuvitukseen ja harhoihin sekä toiveajatteluun?

Kunnioitan jokaisen vakaumusta, myös sinun. Ollaan ihmisiksi, se riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Erosin viime vuonna. Liikaa papittaria, joogaa, sateenkaariasioita, ynnä muuta kirkkoonkuulumatonta. Nyt uusi seurakunta hakusessa. Vapaita suuntia harkitsin, mutta nekin ovat taipuneet naispappeuden alle ja mukautuneet maailman menoon. 

Miten olisi ortodoksisuus? Vai onko liikaa "itämaista hapatusta"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, olen kasvanut luterilaisessa kodissa, jossa uskonto ei määritellyt elämää rajoittavana vaan  turvaa antavana perustana.  Olen kiitollinen, että olen jo varhain saanut kokea millaista on iloinen, suvaitseva suhtautuminen elämään.  Olen käynyt matkoillani tutustumassa esim. hindutemppeleihin, moskeijoihin ja  katolisiin kirkkoihin, kaikkialla voi aistia ihmisen kaipuun johonkin pyhään.  Jokainen tavallaan, kuten hänelle on sopivinta.

Eikö sinua häiritse, että se pyhä perustuu mielikuvitukseen ja harhoihin sekä toiveajatteluun?

Jos kaikki, mitä ei voi todistaa aukottomasti, on harhaa ja toiveajattelua, niin silloin myös luottamus ihmissuhteisiin, tulevaisuuteen ja omaan elämään on sitä. Ja kun tuo logiikka viedään loppuun, niin realismia on lähinnä epäluulo ja kyynisyys. Kaikki muu on sitten toiveajattelua. Niinkö elät? Vai mikä on sinun harhasi ja toiveajattelusi? Kerro toki!