Tilanne, jossa olisi pitänyt pysyä pokka, mutta sinua nauratti

Olin oppilaskonsertissa kuuntelemassa eri-ikäisiä soittajia. Yhtäkkiä lavalle astui pieni trumpetinsoittaja, jonka trumpetista tuli vain lämmintä ilmaa. Hän ei saanut yhtäkään säveleksi luokiteltavaa ääntä soittimesta ulos, vaan koko esitys oli alusta loppuun asti lämmin tussahdus. Hytkyin vedet silmissä, vaikkei olisi tietysti saanut. Biisikin oli joku tyyliin ukko Nooa. Pahoittelut, mutta esitys oli niin koominen, että vatsalihaksia kirveli vielä esityksen jälkeenkin, kun nauroin sisäänpäin niin paljon. :D

Hautajaisissa. En tiedä kuka oli valinnut sinne laulajan, mutta niin ääni kuin laulutaitonsa olivat sellaiset että ei voinut mitään.

Mummon hautajaisissa. Pappi alkoi laulamaan sellaisella erittäin epävireisellä falsettiäänellä ja mulla valui kyyneleet silmistä kun pidättelin naurua epätoivoisesti 😭

Vierailija kirjoitti:

Kun sanoin Stockan Herkussa asiakkaalle että terve ja tää äijä suuttui ihan kauhiasti ja huusi suoraa huutoa että hän ei ole mikään terve.

Repesin tälle kommentille ihan valtavasti :DDD Siinä oli ainakin rehti herra, kun ei teeskentele olevansa terve.

Suomen kielen opettajana näitä tulee usein. Olen täysin turtunut mm. mainittuun kusi vs. kuusi -kysymykseen, koska se on niin tyypillinen, esim. tässä taannoin eräskin oli käynyt Vantaan "Kusijärvellä". Mutta uudet ja yllättävät ovat vaikeita. Suurin osa opiskelijoista ottaa itsekin asian huumorlilla, mutta yritän olla nauramatta päin naamaa, etteivät turhaan ala pelätä kielen käyttämistä.

Viime aikoina kuultua:

- halusi kysyä, että "Millainen sää tänään on?", mutta se kuulosti ihan kuin olisi sanonut, että "Millainen S*atana on?"

- yritti puhua tuulettimesta mutta puhui tulittimesta

- käytti vakavalla naamalla sanan hiihtää sijasta sanaa sivakoida (oli käynyt sanakirjalla)

- yritti puhua suolasta mutta puhui suolesta



Komiikkaa lisää aina se vakava ilme ja äänensävy, jolla asiaa toimitetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mummon hautajaisissa huomattiin perheen kanssa, että kukkakimpun nauhassa oli kirjoitusvirhe ja siinä lukikin "mummoa _maistaen_" eikä "mummoa muistaen". Hirnuttiin ihan hysteerisinä sitä, kun osui niin mainiosti mustaan huumoriin ja muutenkin tunteet pinnassa. 

Tätähän ei tosiaan koskaan tapahtunut.

Olin leipomassa kakkua. Jätin hetkeksi kakkutaikinan vahtimatta. Kissa meni syömään sitä. Vähän myöhemmin kissalle tuli eeppinen ripuli. Se istui pylly lattiassa ja veti itseään kauheaa vauhtia pitkin mattoa, vaaleaa sohvaa ja sänkyä. Ruskea kurakakkaraita kiersi ympäri kämppää. Piti ottaa kissa kiinni ja viedä kylppäriin ripuloimaan, mutta näky oli sellainen etten pystynyt kuin nauramaan kippurassa. Tämän keissin jälkeen en ole jättänyt taikinaa vahtimatta. Kissa tokeni nopeasti ripuloituaan kämpän ensin täyteen ruskeaa viivaa.

Olin tokmannilla kassalla jonottamassa. Edellä oleva asiakas oli hakemassa unohtunutta ostosta. Hihnalla oli jotain perus "miesten" ostoksia. Kassalle käveli karski mies huomioasu päällä. Hän laittoi hihnalle pinkkejä sidepaketteja. Aloin tirskumaan vedet silmissä. En saanut naurua millään loppumaan. Olen vielä semmoinen ihminen, joka nauraa aika harvoin oikeasti. Hävetti vähän 🤭

Hautajaisissa rupeaa aina naurattamaan kun kattoo kun muut yrittää pitää pokkaa ja olla nyyhkimättä.