Tuloerot parisuhteessa

Suuri tuloero ei ole vaikuttanut mitenkään, koska rahat ovat aina olleet yhteiset. Nuorempana ansaitsimme melkein saman verran, mutta ajan mittaan kuilu on revennyt valtavaksi, koska mieheni on suurituloinen. Omaisuuttakin hänellä on nykyisin enemmän kuin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Suuri tuloero ei ole vaikuttanut mitenkään, koska rahat ovat aina olleet yhteiset. Nuorempana ansaitsimme melkein saman verran, mutta ajan mittaan kuilu on revennyt valtavaksi, koska mieheni on suurituloinen. Omaisuuttakin hänellä on nykyisin enemmän kuin minulla.

PS. Ja matkailussa meillä on hyvin samanlainen maku. Hän maksaa kaiken, omia rahojani käytän satunnaisesti vaikka maksaakseni jonkun ruokailun matkalla. Harvemmin sitäkään.

En oikein ymmärrä sellaista, jos suurituloinen ei maksa. Muutenhan jouduttaisiin elämään eri elintasoa ja se on laitonta, avioliitossa kun olemme.

Yhteiset tulot, yhteiset menot. Perheessä ei kuulu elää eri elintasoa

Ei

Ei

Ei

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset tulot, yhteiset menot. Perheessä ei kuulu elää eri elintasoa

Paitsi kun mies syö enemmän, niin naisen ei pidä maksaa 50% ruuasta.

No en sen takia jaksa tehdä 100-tuntista työviikkoa, että voin tuhlata turhaan saastuttamiseen.

On vaikuttanut siten että pienituloinen vetää koko perheen elintason pohjamutiin.

Olisi pitänyt valita puoliso järkevämmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset tulot, yhteiset menot. Perheessä ei kuulu elää eri elintasoa

Paitsi kun mies syö enemmän, niin naisen ei pidä maksaa 50% ruuasta.

Jos rahat on yhteiset, niin ei ole mitään merkitystä sillä kuka syö enemmän. Meillä on koko avioliiton ajan ollut yhteiset rahat, molemmat käymme töissä ja tienaamme suurin piirtein saman verran. 35 vuotta naimisissa ja rahasta ei ole riidelty.153

Meidän on helpointa tulla toimeen itsemme kaltaisten ihmisten kanssa. Muiden seurassa on helppoa olla, kun jakaa heidän ajatus- ja arvomaailmansa sekä kiinnostuksenkohteensa. Sen sijaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa on usein vaikeaa ja raskasta olla. Kuplautumiselle on syynsä.

Uskon vahvasti, että parisuhteissa on riitoja ja parisuhteet päättyvät niin usein ja herkästi erityisesti siksi, että ne on alunperinkin aloitettu väärän ihmisen kanssa. En usko, että pelkkä sukupuoli riittää toimivan parisuhteen perustaksi. Muutakin yhteensopivuutta vaaditaan. Esim meidän suhtautuminen rahaan on suht samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset tulot, yhteiset menot. Perheessä ei kuulu elää eri elintasoa

Paitsi kun mies syö enemmän, niin naisen ei pidä maksaa 50% ruuasta.

Jos rahat on yhteiset, niin ei ole mitään merkitystä sillä kuka syö enemmän. Meillä on koko avioliiton ajan ollut yhteiset rahat, molemmat käymme töissä ja tienaamme suurin piirtein saman verran. 35 vuotta naimisissa ja rahasta ei ole riidelty.153

Heh, eiköhän yllä ollut kommentti ollut piilovittuilua niille naisille, jotka soveltaa tasa-arvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri tuloero ei ole vaikuttanut mitenkään, koska rahat ovat aina olleet yhteiset. Nuorempana ansaitsimme melkein saman verran, mutta ajan mittaan kuilu on revennyt valtavaksi, koska mieheni on suurituloinen. Omaisuuttakin hänellä on nykyisin enemmän kuin minulla.

PS. Ja matkailussa meillä on hyvin samanlainen maku. Hän maksaa kaiken, omia rahojani käytän satunnaisesti vaikka maksaakseni jonkun ruokailun matkalla. Harvemmin sitäkään.

En oikein ymmärrä sellaista, jos suurituloinen ei maksa. Muutenhan jouduttaisiin elämään eri elintasoa ja se on laitonta, avioliitossa kun olemme.

Laitonta, jos ei rahoita toisen reissuja? Älä nyt viitsi. 

Minä päätän reissut (koska miestä ei kiinnosta lähtäänkö mökkeileen vai Kreikkaan). Toki keskustelen hänen kanssaan vaihtoehdoista ja koitan saada jotain mielipidettä asioihin. 

Maksan reissun esim. veronpalautuksilla tai lomarahoilla, koska palkkani on hyvä ja mies on lasten kanssa kotona.

Pyritään tekemään yksi reissu vuodessa. Pikkulasten kanssa ollaan tyydytty mökkeihin/huoneistohotelleihin tms parin sadan kilometrin säteellä. Rahaa on palanut parina vuonna remontteihin yms. melkoisesti. Nyt olen alkanut haaveilla jostain pienestä helposta pakettimatkasta jonnekin vähän kauemmas perheen kanssa.

Meillä on jonkin verran aina ollut tuloeroa, mutta ollaan silti koko ajan maksettu miehen kanssa yhteiset menot puoliksi. Ja ne menot ovat sellaiset, joihin kummallakin on helposti varaa. Loput on omia rahoja.

Jokainen tyylillään, mutta minua ahdistaisi yhteiset rahat. En halua jatkuvasti olla neuvottelemassa, että mihin saan omia rahojani käyttää (tai olla käyttämättä. Rakastan vapautta myös säästää.)

Monesti kuulee argumentteja, että yhteiset rahat onnistuvat, jos raha ei ole osapuolille kovin tärkeää. Itse koen toisin päin. En minä kateellisena laskeskele ja kyräile, jos mieheni ostaa uuden tietokoneen tai käy vaikka joskus ravintolassa ilman minua.

Joissakin suhteissa olen nähnyt myös yhteisten rahojen passivoivan. Esimerkiksi äitini ei varmaan osaa enää edes laskuja maksaa, kun isäni on hoitanut kaikki raha-asiat monta kymmentä vuotta. En halua itselleni samaa tulevaisuutta.

Kirjoitan tämän siitä lähtökohdasta, että olemme mieheni kanssa molemmat kuitenkin keskituloisia ja pyrkimyksemme on, että kumpikin käy töissä ja on itsestään ja taloudesta huolehtiva aikuinen. Elatusvelvollisuus on, mutta se ei tarkoita, että pitäisi tarjota toiselle jatkuvasti sellaista, mihin ei muuten olisi varaa - niin kauan kun työkykyä molemmilla riittää.

Kyllä on jotain pahasti vialla suhteessa, jos aletaan esim toisen syömisiä laskea. (voin ymrärtää, jos on vaikka lääkäri komentanut välttämään jotain ruokaa ja toinen vain mättää sitä edelleen, niin voisi tietysti huomattaa terveyden takia.)

Mutta että ruvetatisiin syötyjä leipäpaloja mittailemaan vaikka erilaisten tulojen mukaan, niin se on kyllä arrividerci liitolle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on jotain pahasti vialla suhteessa, jos aletaan esim toisen syömisiä laskea. (voin ymrärtää, jos on vaikka lääkäri komentanut välttämään jotain ruokaa ja toinen vain mättää sitä edelleen, niin voisi tietysti huomattaa terveyden takia.)

Mutta että ruvetatisiin syötyjä leipäpaloja mittailemaan vaikka erilaisten tulojen mukaan, niin se on kyllä arrividerci liitolle.

Eikö toinen ole vastuussa syömisistään myös silloin jos on sen suhteen rajoitteita? Kuka jaksaisi katsella kovinkaan pitkään ihmistä jolle pitää tuokin kaltaisista asioista huomautella.

Vierailija kirjoitti:

On vaikuttanut siten että pienituloinen vetää koko perheen elintason pohjamutiin.

Olisi pitänyt valita puoliso järkevämmin.

Jotain harkintaa siinä puolison valinnassa tosiaan kannattaa käyttää.

Aloituksesta voi lukea rivien välistä, että parisuhteen vähätuloinen haluaa luksusreissulle, jonka suurempituloinen maksaa pääosin. 

Minä asun miesystävän asunnossa ja käytännössä en maksa mitään. 

Alakerrassa on 2 huonetta airbnb käytössä, jotka minä hoidan, kummassakin ns vakiovaraaja. Toinen maksaa majoituksen oineästi, käteisellä ja toisesta huoneesta yritys maksaa.

Käteinen käytetään heti ruokaan. Pe löhtee, la ostetaan viikon ruuat. 

Toisen huoneen saldo käytettiin kesäkuussa omaan matkaan, eli ylpymiset jätettiin sisään ja niillä maksettiin omat yöpymiset.

Olimme kk Amerikassa. Ruuat vein, valtaosan mulana, lentoliput maksettiin pisteillä, junaliout ostettiin hvissä ajoin. Rahaa meni aivan hirveesti. Sovittiin mies maksaa kaiken ja kun tultiin Suomeen, katsoi luottokortin saldon ja maksoin hänelle puolet. Summa oli todella korkea, rahat tulivat kevään ylitöistä ja kesälomarahoista. Ruuat, jotka olivat mukana, ostin myös vuokratuloilla. 

Tuliaiset tuli vaihtokaupoilla, kirpparilta. Ei budjetista. Tämä vaati paljon työtä ja suunnittelua, lisäksi matkaan meni hyvin pitkän ajan yöpymiset.

Muuten ei niin pitkässä matkassa olisi ollutkaan mitään mahdollisuutta toteuttaa

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta voi lukea rivien välistä, että parisuhteen vähätuloinen haluaa luksusreissulle, jonka suurempituloinen maksaa pääosin. 

Aina voi haluta vaikka kuun taivaslta mutta kaikkea haluamaansa ei välttämättä saa.

Tienaan enemmän kuin mieheni ja maksan ihan mielelläni suuremman osan esim lomakuluista. Miksi en maksaisi? Jos mies haluaa pidemmälle reissulle, niin sitten mennään pidemmälle reissulle.