Onko KAJ yhden hitin ihme?

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka puhuit Hesarin jutusta vuodelta 2017, luitko sen jo silloin ja muistit sen nyt Mello-aikaan? Olet siinä tapauksessa yksi harvoista suomenkielisistä, jotka tiesivät heidät etukäteen.

Joo, luin haastattelun silloin ja se mustavalkoinen runoklippi jäi mieleen hauskana.  Koko viime kevään sitten soimasinkin itseäni siitä, miksen silloin 2017 saanut aikaiseksi perehtyä heidän tuotantoonsa, kun olen seurannut kielikylpyperiaatteella riikinruotsalaista musiikin ja muun viihteen puolta iät ja ajat ja lisäksi käynyt aika usein katsomassa Helsingissä Lilla Teaternin ja Svenska Teaternin esityksiä.  Runoklippi näkyy olevan myös youtubessa. Linkitys ei nyt just onnistunut, mutta löytyy sieltä haulla KAJ - runo Vöyrin murteella.

Mä myös luin Hesarista sen Kaj'n vuoden 2017 haastattelun heti tuoreeltaan. Tosin ei mulle jäänyt siitä minkäänlaista mielikuvaa, mutta luen lehden joka päivä kannesta kanteen, enkä varmasti ole tuolloinkaan tehnyt poikkeusta. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että olisi pitänyt jo silloin perehtyä aiheeseen tarkemmin, mutta enpä arvannut. No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan, ja olen todellakin ottanut vahingon takaisin.  :)

Kunpa Axel "Laiska-Jaakko" Åhman saisi tänä vuonna nipistettyä edes vähän aikaa kirjoittamiselle. Mä koukutuin nopeasti Kaj'n musiikkiin (erityisesti musikaaleihin) mutta melkein vielä nopeammin heidän teksteihinsä ja etenkin Axelin kirjoihin, kun sain ne käsiini. Nyt olen ahminut ne jo koirankorville ja kaipaan kipeästi uutta luettavaa. Malttamattomana odotan myös mestaririimittelijä Jakobin lastenkirjaa ja toivon, että Kevinkin joskus tarttuu kynään ja tekee kirjan, josta hän taannoin puhui tulevaisuuden haaveenaan.

Oletteko muuten muut huomanneet, että ihminen oppii ajan myötä ymmärtämään vöyriä? Ensi alkuun se kuulosti musta ufojen kieleltä toiselta planeetalta, enkä tajunnut puheesta kuin kymmenesosan. Mutta sitten oivalsin, että siinä on selvät lainalaisuutensa ja logiikkansa. Standardiruotsin äänteet vaihtuu säännönmukaisesti tietyiksi äänteiksi, ja sama tapahtuu taivutusmuodoille. Oikeastaan ainoa mahdoton paikka ovat ne vöyrin ikiomat sanat, jotka eivät muistuta yleiskielen sanoja ollenkaan. Ne pitää siis opetella joka ikinen erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten muut huomanneet, että ihminen oppii ajan myötä ymmärtämään vöyriä? Ensi alkuun se kuulosti musta ufojen kieleltä toiselta planeetalta, enkä tajunnut puheesta kuin kymmenesosan. Mutta sitten oivalsin, että siinä on selvät lainalaisuutensa ja logiikkansa. Standardiruotsin äänteet vaihtuu säännönmukaisesti tietyiksi äänteiksi, ja sama tapahtuu taivutusmuodoille. Oikeastaan ainoa mahdoton paikka ovat ne vöyrin ikiomat sanat, jotka eivät muistuta yleiskielen sanoja ollenkaan. Ne pitää siis opetella joka ikinen erikseen.

Ihan samaa ajattelin kun näytin tänään Gambämarkin kielitiedettä opiskelleelle sukulaiselle ja puhuimme siitä. En enää ajattele onko se murretta vai standardiruotsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka puhuit Hesarin jutusta vuodelta 2017, luitko sen jo silloin ja muistit sen nyt Mello-aikaan? Olet siinä tapauksessa yksi harvoista suomenkielisistä, jotka tiesivät heidät etukäteen.

Joo, luin haastattelun silloin ja se mustavalkoinen runoklippi jäi mieleen hauskana.  Koko viime kevään sitten soimasinkin itseäni siitä, miksen silloin 2017 saanut aikaiseksi perehtyä heidän tuotantoonsa, kun olen seurannut kielikylpyperiaatteella riikinruotsalaista musiikin ja muun viihteen puolta iät ja ajat ja lisäksi käynyt aika usein katsomassa Helsingissä Lilla Teaternin ja Svenska Teaternin esityksiä.  Runoklippi näkyy olevan myös youtubessa. Linkitys ei nyt just onnistunut, mutta löytyy sieltä haulla KAJ - runo Vöyrin murteella.

 

Mä olen lukenut sen nyt lähiaikoina

Hei, muistan kun eilen kerroit näyttäväsi tänään Gambämarkin sukulaisellesi! Mitä hän tykkäsi siitä?

Muistakaa, että trolli ei halua missään tapauksessa viimeistä sanaa, joten annetaan se hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten muut huomanneet, että ihminen oppii ajan myötä ymmärtämään vöyriä? Ensi alkuun se kuulosti musta ufojen kieleltä toiselta planeetalta, enkä tajunnut puheesta kuin kymmenesosan. Mutta sitten oivalsin, että siinä on selvät lainalaisuutensa ja logiikkansa. Standardiruotsin äänteet vaihtuu säännönmukaisesti tietyiksi äänteiksi, ja sama tapahtuu taivutusmuodoille. Oikeastaan ainoa mahdoton paikka ovat ne vöyrin ikiomat sanat, jotka eivät muistuta yleiskielen sanoja ollenkaan. Ne pitää siis opetella joka ikinen erikseen.

On sitä munkin mielestä yleisesti ottaen helpompi ymmärtää kuin puhuttua riikinruotsia

Vierailija kirjoitti:

Oletteko muuten muut huomanneet, että ihminen oppii ajan myötä ymmärtämään vöyriä? Ensi alkuun se kuulosti musta ufojen kieleltä toiselta planeetalta, enkä tajunnut puheesta kuin kymmenesosan. Mutta sitten oivalsin, että siinä on selvät lainalaisuutensa ja logiikkansa. Standardiruotsin äänteet vaihtuu säännönmukaisesti tietyiksi äänteiksi, ja sama tapahtuu taivutusmuodoille. Oikeastaan ainoa mahdoton paikka ovat ne vöyrin ikiomat sanat, jotka eivät muistuta yleiskielen sanoja ollenkaan. Ne pitää siis opetella joka ikinen erikseen.

Mulla on sellainen erikoinen ongelma, että luulen ymmärtäväni, ja luultavasti olenkin kärryillä. Mutta jos alan katsoa, mitä on oikeasti sanottu, ja mikä on verbi ja mikä jotain muuta, niin sormi menee suuhun. Eli menen johonkin vikasietotilaan, ja yllättävän hyvin se toimii. Muistan pätkän, jossa Axelin isä juttelee ruotsalaiselle Maurille, ja minä ymmärsin mutta Mauri kompastui heti, kun alkoi tulla väärän planeetan sanoja. Tässä ehkä auttaa sekin, että mulla on kuulossa keskialueilla ongelmaa, ja joidenkin miesten puhe puuroutuu etenkin jos ympärillä puhutaan. Nyt huomasin, että aiemmin Axelin mutinat ovat evakuoituneet korvieni ulottumattomiin tuossa linkatussa pätkässä, kun ei löydy englantia eikä oltermannia. 

Nyt on sen verran vöyri kehittynyt, että yllätyksekseni pystyin jo nekin avaamaan. Olipa pikakirous, luulisi aina yhden saatanan kuulevansa vaikka mikä olisi. Tosin meidän perheessä se on tapana lausua sen verran pontevasti, että sylki lentää seinälle, muutenhan asian painokkuus jää osallisilta ymmärtämättä. Ehkä Axel on joutunut äidin vaatimuksesta esiintymään sen verran siivommin, että on oppinut kiroilemaan kevyesti suupielestä.

Mulle vöyri oli kyllä huomattavasti vaikeampi pala kuin riikinruotsi. Nyt kun ajattelen, niin ymmärrän riikinruotsia ihan yhtä hyvin kuin tavallista eli sitä pääkaupunkiseudulla puhuttavaa suomenruotsia. Olen sen verran katsellut ruotsalaisia elokuvia ja sarjoja, että ruotsinruotsi on tullut tutuksi. Mutta joku pa to ta na kako oli silkkaa hepreaa ennen kuin palastelin sen sana sanalta ja pläräsin netistä kaiken mahdollisen tiedon, mitä österbottensvenskasta löysin. Ja tästä ketjusta on ollut suuri apu, kiitos vaan sille murreasiantuntijalle, jos vielä tätä palstaa luet!

Vierailija kirjoitti:

Mulle vöyri oli kyllä huomattavasti vaikeampi pala kuin riikinruotsi. Nyt kun ajattelen, niin ymmärrän riikinruotsia ihan yhtä hyvin kuin tavallista eli sitä pääkaupunkiseudulla puhuttavaa suomenruotsia. Olen sen verran katsellut ruotsalaisia elokuvia ja sarjoja, että ruotsinruotsi on tullut tutuksi. Mutta joku pa to ta na kako oli silkkaa hepreaa ennen kuin palastelin sen sana sanalta ja pläräsin netistä kaiken mahdollisen tiedon, mitä österbottensvenskasta löysin. Ja tästä ketjusta on ollut suuri apu, kiitos vaan sille murreasiantuntijalle, jos vielä tätä palstaa luet!

Onpa siitä kauan, kun ihmeteltiin sohvalla dammsugarenkuumennusvideota, mitä hemmettiä tämä on, ei tuo ainakaan japania ole mutta vai hä. Mutta nyt on pakko siirtyä lampaanlatinaan ja laittaa soimaan Doppus preludium. Siinähän sitä on ruokateemaan lisuketta. 

Vierailija kirjoitti:

Hei, muistan kun eilen kerroit näyttäväsi tänään Gambämarkin sukulaisellesi! Mitä hän tykkäsi siitä?

Luulen, että piti, mutta ei nyt varmaan himofaniksi ryhdy. Oli kyllä kiinnostunut huumorin suhteesta kotiseutuun ja suomenkielisiin yms.. Annoin linkin siihen YLEN:n kulissien takana -dokkariin ja suosittelin muutakin sieltä löytyvää kuten joulukalenteria.  Kerroin miksi minä heistä pidän ja miten heidän tuotannostaan löytyy aina uusia puolia. En nyt yhtään painosta enempää vaan annan maistella tätä rauhassa.  Hän on enemmän klassisen musiikin kuluttaja, mutta oli Spice Girls-fani varhaisteininä.  

Kiitos tiedosta! Mä myös pidättelen itseäni, etten painosta ketään kajahtamaan. Vienosti olen tullut muutamalle ihmiselle maininneeksi, että sillä Kaj-yhtyeellä on muuten pari tosi kivaa musikaalia, mutta vielä ei ole kukaan tarttunut syöttiin, vaikka Vöyrin poikia ihan sympaattisina pitävätkin. Tuskin ovat koskaan heiltä muuta kuulleet kuin Bastun ja nähneet muualla kuin hymyilemässä lehtien palstoilla. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, millainen siemen ja missä lankeaa otolliseen maahan.

Hei kiitos myös sille, joka mainitsi sen liettualaisdaamin KAJ-haastattelun viestissä, joka taitaa nyt jo kylläkin olla pois täältä! Mä muistan kun keväällä en läheskään kaikkia haastatteluja ehtinyt heti katsoa ( niitä oli niin paljon) ja tämäkin haastattelu jäi vähän puolitiehen. Oli tarkoitus katsoa se kokonaan myöhemmin, mutta asia sotkeentui sitten johonkin ja lopulta unohtui. No nyt katsoin. Olipas kiva haastattelu! 

Minun historiani: nåjaaaa vei jalat alta, mutta sitten ensimmäiset biisit olivat varovaista konttaamista syvään veteen. Vaikka pääkin oli jo märkä, pohdin mahdollisuutta että saatan olla väärässä ja nämä ei olekaan ihan niin hyviä. Mutta joulukalenterit sekoittivat pään totaalisesti ja muutuin vesieläimeksi.

Löytyi muuten meriselitys Doppukseen. Olkaa hyvät, taidan laittaa illan iloksi soimaan sen Ritz-keikan, josta senkin näkee. 

Ave Marie, Digestive ja Domino. Aamen. 

Ja tuttuun tyyliini linkki tietenkin unohtui:

https://www.reddit.com/r/kaj/comments/1m0k036/doppus_preludium/

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tiedosta! Mä myös pidättelen itseäni, etten painosta ketään kajahtamaan. Vienosti olen tullut muutamalle ihmiselle maininneeksi, että sillä Kaj-yhtyeellä on muuten pari tosi kivaa musikaalia, mutta vielä ei ole kukaan tarttunut syöttiin, vaikka Vöyrin poikia ihan sympaattisina pitävätkin. Tuskin ovat koskaan heiltä muuta kuulleet kuin Bastun ja nähneet muualla kuin hymyilemässä lehtien palstoilla. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, millainen siemen ja missä lankeaa otolliseen maahan.

Jostain ihan kummasta syystä minäkään en aluksi halunnut katsoa musikaaleja, vaikka olin silloin jo ihan koukussa. Gambämark-asut näyttivät minusta niin kummallisilta, että ajattelin etten tulisi pitämään siitä. En muutenkaan koskaan katso kotona musikaaleja.

Voi kuinka väärässä olinkaan!

KIITOS Reddit-linkistä! Aivan mahtavan hienoa keskustelua ja analyysia tuosta hienon hienosta biisistä. Tämä on universumin paras kaninkolo!

Mullakin kesti musikaalien katsomisessa, mutta ehkä lähinnä jännitin, että jos ne on huonompia niin sitten harmittaa, kun odotukset oli jo niin korkealla. Ja toisaalta säästelin niitä myöhemmäksi, kun ehditään katsomaan niitä koko perheellä.