Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (15316)
Olen seurannut Euroviisuja jonkun verran muutaman vuoden ja joskus katsonut Mellojen finaalin. Nyt päätin katsoa semin, kun kuulin siellä olevan suomalainen bändi. Minuun teki vaikutuksen KAJn aito ilo olla mukana. Katsoin semin yrittäen bongata Jakobin korvasta korvaan ulottuvaa hymyä, joka hyytyi vain silloin kun saivat kuulla olevansa jatkossa.
Sen jälkeen aloin tutustua YouTubessa muuhun tuotantoon ja lopullisen kajahduksen sai aikaan Ruotsin aamutv:ssä ollut Karat i arbeit esitys ja sen koreografia. Sitten alkoi Yle Areenan kaivelu ja paluuta normaaliin ei näy lähitulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla KAJ-jysähdys tapahtui Mellon finaalissa. Olin kuullut/lukenut semifinaalista että joku suomalaisbändi pääsee finaaliin. Silloin päätin, että katson finaalin. Se oli menoa, kun pojat olivat lavalla. Mietin, että tykkäänkö oikeasti tästä biisistä, sillä musiikkimakuni on aivan toisenlainen vaikka hyvin laaja. Olin aivan ihastuksissa kavereihin😍 Sen jälkeen heti alkoi youtubessa ja muualla netissä pyöriminen. Kaikki mahdollinen on tähän päivään mennessä melkein tongittu. Lähes joka päivä jotain musaa on kuunneltu tai katsottu haastatteluja tai musikaaleja. Halln-sarjankin olen katsonut varmaan neljään kertaan. Jotkut biisit eivät heti säväyttäneet, mutta pikkuhiljaa ja vieläkin on niitä, jotka ei avaudu. KOI:ssa vasta pääsin Vörjeansin makuun. Näillä kavereilla on niin paljon materiaalia ja kestää useamman katsomisen ja kuulemisen, että kyllä tässä tietää miten tulevat kuukaudet kuluvat😊
Mulla alakouluikäiset lapset ovat viisufaneja ja halusivat katsoa myös Mellon finaalin, kun kuulivat että siellä on suomalainen bändi, niin katsottiin sitten. Tykkäsin biisistä ja ilahduin suomalaisten voitosta, ja luin ja katsoin jotain heidän haastattelujaan sen jälkeen ja myös musiikkivideoita YouTubesta. Pidin Taco hejn ja Kom ti byin musiikkivideoista, ja ihastuin ikihyviksi Dehär e min byhyn. Mitä enemmän katsoin heidän haastattelujaan ja vanhaa materiaalia, sitä enemmän kiinnostuin. Musikaalifanina olin lopullisesti koukussa, kun olin katsonut Gambämarkin. Siinä maaliskuun aikana tapahtui suurin hurahdus, SuomiAreenassa näin heidät livenä ekan kerran ja Kaj on icessa sit uudestaan.
No älä. Ja mikä pahinta, uutta materiaalia on kuulemma jo tehtynä ja lisää teon alla. Seuraavaa levyä siis pukkaa. Ja Halln-sarjaan kakkososaa. Ja Axelilta romaanisuomennosta... Ja Jakobilta kirjaa ja musikaaliosaa. Ja...
Vierailija kirjoitti:
No älä. Ja mikä pahinta, uutta materiaalia on kuulemma jo tehtynä ja lisää teon alla. Seuraavaa levyä siis pukkaa. Ja Halln-sarjaan kakkososaa. Ja Axelilta romaanisuomennosta... Ja Jakobilta kirjaa ja musikaaliosaa. Ja...
Ovatko he jotenkin tavanomaista tuotteliaampia, vai tuntuuko minusta (peruslaiskana, vetelänä ja aikaansaamattomana ihmisenä) siltä? Tuntuu että koko ajan tapahtuu jotain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla KAJ'hin tutustumista esti ja hidasti aluksi se, kun heistä puhuttiin huumoriryhmänä. Mulla nousi heti nou nou fiilis. Ei kiitos, ei mitään vitsimusaa mulle. Mieleen nousi heti näitä tosiaan vitsillä mukana olleita porukoita euroviisuista vuosien varrelta. On sellainen musiikin tyylisuunta ja etenkin noi "hassut" euroviisubiisit, että eivät kertakaikkiaan ole mua varten. Jossain vaiheessa sitten näin tuon BBB:n ja sehän olikin tosi kiva. Ihan muuta, kuin mitä oletin. Ja se poikien iloinen ote, energia ja positiivisuus nappasi heti. Siitä sitten hiljalleen lähdin tutkimaan, että mikäs ryhmä tämä oikein on. Hämmästyin sitä tuotannon laajuutta ja laatua, mikä siinä alkoi paljastua, enkä lakannut suunnilleen ääneen ihmettelemästä, miksi tällaisista tyypeistä ei missään ole aikaisemmin puhuttu halaistua sanaa! Ja sillä tutkimisen tiellä tiellä ollaan edelleen. Huomaan, että yhä vielä putkahtelee esiin juttuja, esim. haastatteluja ja lehtiartikkeleita, joita en ole nähnyt, vaikka luulin jo kaiken kolunneeni.
Yhdessä "kuka teistä kolmesta xx" -tyylisessä haastattelussa joulun alla kysyttiin, kenen kotona kuusi pysyy pisimpään ennen kuin viedään lopulta ulos. Axel ilmoittautui, koska hän on kuulemma luonteeltaan laiska. Mitähän tämä kitaristi, viulisti, saksofonisti, laulaja, sanoittaja, säveltäjä, käsikirjoittaja, näyttelijä, tuottaja, kirjailija, toimittaja, remontoija, metsästäjä, kalastaja, himoliikkuja, vapaaehtoistyöntekijä jne. jne. saisi aikaan, jos olisi vielä ahkerakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Axel on myös poikien oman firman toimitusjohtaja, joka laiskan miehen tapaan pitää käsissään kaikkia lankoja taloudesta ja tuotannosta viestintään, myyntiin ja markkinointiin.
No hyvä kun bändissä on kaksi tätä laiskimusta toimeliaampaakin heppua, niin homma sentään jotenkin pyörii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyvä kun bändissä on kaksi tätä laiskimusta toimeliaampaakin heppua, niin homma sentään jotenkin pyörii.
Just ja just, yskähdellen 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä meidän tarinoista tulee mieleen joku AA-kerho😀
Eikös niissäkin kerrota tarina riippuvuuden takaa.
Juuri näin! Niin moni kertoo, että ihan vain vähän kokeili. Vain lauantai-iltaisin pikkaisen ja hyvässä seurassa. Sitten ajateltiin, ettei se haittaa vaikka myös arki-iltoina ihan vain yhden biisin kuuntelee. Kevyttä viihdekäyttöä vain. Sitten annokset kasvoivat, piti katsoa koko musikaali kerralla, liittyä FB-ryhmään ja Instagramiin. Kavereille ei enää kehdannut kertoa kuinka meni illalla pitkäksi, kun piti katsoa Ruben i rutania ja miettiä miksi esineestä voidaan sanoa (h)an tai (h)on. Joulukuussa ei enää edes aamuista selvinnyt katsomatta aamukahvin kanssa KAJ'n joulukalenteria. Kaveripiiri muuttui, kun kaverit eivät ymmärrä jatkuvaa tarvetta puhua KAJ'sta ja paksun ällän ihanuudesta sekä nahkahanskoista.
Tässä on niin hauskasti ja osuvasti kiteytetty taudinkuva.
Sitten on tietenkin vielä se sairaudentunnon katoaminen. Yhtäkkiä tuntuukin normaalilta katsoa joku musikaali viisi kertaa ja vielä lisäksi pari kertaa sama reaktiovideona. Muun vapaa-ajan voi käyttää joko vanhojen konserttivideoiden katsomiseen hidastettuna tai uusien etsimiseen. Työpäivän lomassakin on normaalia käydä kurkkaamassa onko joku kommentoinut tänne palstalle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun KAJahdus kävi näin: mieleeni oli jäänyt Hesarin 2017 tekemän haastattelun nettiversiossa julkaistu Kevinin ja Jakobin vöyriksi esittämä runo "Emäntä tuli marjametsästä", mutta en tiennyt heidän musiikistaan mitään. Ehkä huumoriryhmä-nimitys aiheutti negatiivisen ennakkoasenteen. Mutta sitten Malmön Mello-osakilpailussa ennen itse kappaletta esitetty video, jossa KAJ jutusteli autossa Nanne Grönvallin kanssa, sai aikaan "sähköshokin" ja sitten oli vaan BBB:n alkaessa soida todettava lailla tuhansien muiden, että "You got me at Nåjaa..." Heti osakilpailun jälkeen sukelsin youtubeen ja luukutin koko seuraavan viikon Taco hejta ja Pa to ta na kakoa, höysteenä Karar i arbeit. Sillä tiellä ollaan ja paluuta ei ole. K-, A- ja J-vitamiinit tuovat niin paljon iloa ja energiaa, ettei sanat riitä.
Minä olen ihmetellyt sitäkin miksi melkein heti aloin pitämään poikia hyvännäköisinäkin, vaikken ole ikinä pitänyt pukutyypeistä. Eivät he oikeastaan edes ole erityisen komeita klassisella tavalla (okei paitsi Kevin).
Johtuu varmaan karismasta joka heistä säteilee. Jakobista pidän eniten varsinkin silloin kun hänellä esiintyessä tulee sellainen holtiton energiapuuska (kuten Pablos frestelse Nästan unplugged) tai kun hänellä joskus haastatteluissa on sellainen ihan tietynlainen kujeileva katse ja hymy.
Ja sitten on tietenkin Vörjeans, joka onkin itselleni tutummalla tavalla mieluista katseltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on heissä vasta noin sadanneksi tärkein asia, mutta ainakin mun silmiini he ovat kaikki kolme myös ulkoisesti erittäin komeita miehiä. Ulkonäkö tosin merkitsee mulle niin vähän, että huomasin tämän vasta fanitettuani Kaj'ta jo kuukausikaupalla. Sitten hoksasin vilkaista heitä vähän tarkemmin myös sillä silmällä.
Itselleni lumoavimmat piirteet heissä ovat äly, verbaalinen ja musikaalinen lahjakkuus sekä karismaattisuus. Ja siellä kärkipäässä on (ehkä surkuhupaisasti) myös kunnollisuus. Arvostan todella paljon niin sanottuja kunnon miehiä, siis tasapainoisia, ahkeria, kilttejä ja kohteliaita herrasmiehiä. Tarkemmin ajateltuna jo kunnollisuus yksinään tekee miehestä myös komean.
Sinä joka puhuit Hesarin jutusta vuodelta 2017, luitko sen jo silloin ja muistit sen nyt Mello-aikaan? Olet siinä tapauksessa yksi harvoista suomenkielisistä, jotka tiesivät heidät etukäteen.
Komeudesta ja muustakin.... Muistan kun ekan kerran näin heidät livenä keikalla. Mun mielestä he näyttivät aivan hurjan nuorilta ja pienikokoisilta, nuoremmilta kuin kuvissa. Etenkin Jakob, joka nyt kuvissakin on tosi nuoren näköinen. Ja oikein olivat ilo silmälle kaikki kolme. Muistan kun seisoin siinä lähellä lavaa ja pojat astelivat esiin ja Kom ti byin alkoi soida ja Jakob hymyili leveästi... Katsoin vain, että miten tuo supersöötti suurisilmäinen, iloinen, lähes sirolta vaikuttava "nuori poika" voi olla kuuluisa Mello-tähti ja jo 16 vuotta alalla ollut pitkän linjan taiteilija!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihmetellyt sitäkin miksi melkein heti aloin pitämään poikia hyvännäköisinäkin, vaikken ole ikinä pitänyt pukutyypeistä. Eivät he oikeastaan edes ole erityisen komeita klassisella tavalla (okei paitsi Kevin).
Johtuu varmaan karismasta joka heistä säteilee. Jakobista pidän eniten varsinkin silloin kun hänellä esiintyessä tulee sellainen holtiton energiapuuska (kuten Pablos frestelse Nästan unplugged) tai kun hänellä joskus haastatteluissa on sellainen ihan tietynlainen kujeileva katse ja hymy.
Ja sitten on tietenkin Vörjeans, joka onkin itselleni tutummalla tavalla mieluista katseltavaa.
Sama juttu, pukutyypit ei ole kiinnostaneet ikinä. Kunnes näköjään nyt.
Vierailija kirjoitti:
No älä. Ja mikä pahinta, uutta materiaalia on kuulemma jo tehtynä ja lisää teon alla. Seuraavaa levyä siis pukkaa. Ja Halln-sarjaan kakkososaa. Ja Axelilta romaanisuomennosta... Ja Jakobilta kirjaa ja musikaaliosaa. Ja...
Axel sanoi, että käännökset ovat parhaita, kun hänen työnsä on jo tehty.
Ehkä Axel on "valikoivasti laiska". Eli kiinnostavat tai oikeasti pakolliset hommat hoituvat ongelmitta, mutta sitten kun pitäisi tehdä jotain tylsää jonka tekemättä jättäminen tuskin kaataa kenekään maailmaa (kuten vaikka se joulukuusen pois vieminen), niin iskee laiskuus eikä huvittaisi tehdä. Melko yleinen piirre ihmisissä, valitettavasti omaan itse vähän samaa vikaa... :D
Alue: Aihe vapaa
Minusta tuli KAJ-fani toukokuun lopulla Euroviisujen jälkeen (koska viisut ei ole yhtään mun juttu eikä vielä siinä pahimmassa viisuhuumassa huvittanut tutustua bändiin - olen tästä kirjoittanut tänne ennenkin). Olin heti alkuun ongelmissa kun en malttanut olla lähes joka ilta valvomatta myöhään youtuben ihmeellisessä maailmassa, ja aamulla odotti herätys töihin. Sittemmin tuo on vähän tasoittunut, mutta tähän keskusteluketjuun olen ollut koukussa siitä asti kun tämä lähti vauhtiin heinäkuun alkupuolella. Ja aina matkan varrella tulee uutta intoiltavaa, kuten Vörjeansin haastattelu X3M:llä, nahkahanskat, tms. yms. jne.