Onko KAJ yhden hitin ihme?
Kommentit (12399)
Mun oli myös tarkoitus ajella Vöyrille syksyllä, ja samalla käydä katsomassa niitä historiallisia taistelupaikkoja Oravaisissa, mutta perheeseen tuli kaikennäköisiä murheita, joten reissu jäi tekemättä. Ehkä keväällä tai alkukesästä sitten. Pohjanmaa on mulle aika vierasta muutenkin, joten kiinnostaa ylipäätään lähteä sinne suuntaan.
Nuorena oli tarkoitus lähteä opiskelemaan joko Vaasaan tai Ruotsiin Uppsalaan (molempiin oli opiskelupaikka tiedossa) mutta monen pohdinnan kautta jäin sitten Helsinkiin. Mulla ei ole tapana jälkikäteen jossitella elämässä tekemiäni ratkaisuja, mutta nyt (mm. tässä KAJ-huumassa) on tullut mieleen, että olisipa monin tavoin hyötyä ja iloa, jos kuitenkin olisi aikoinaan oppinut kunnolla sen ruotsin kielen...
https://www.instagram.com/reel/DHofGxLKKUs/
Kun ruuasta on ollut puhetta laitetaanpa pitkästä aikaa tämä hauska Hungry men -klippi kun Sveitsissä oli pitkä päivä ilman ruokaa.
^ Nälkäiset suomalaiset miehet, joilla on mielessä vain ruisleipä ja oltermannia päällä. Toivottavasti he ovat tuon jälkeen tosiaan muistaneet aina pakata mukaan eväät. :)
Vierailija kirjoitti:
^ Nälkäiset suomalaiset miehet, joilla on mielessä vain ruisleipä ja oltermannia päällä. Toivottavasti he ovat tuon jälkeen tosiaan muistaneet aina pakata mukaan eväät. :)
Kyllähän he muistivat. Kevin huolehti siitä kuten tästä toisesta hauskasta pätkästä näemme.
Kiinnostaisi tietää, missä vaiheessa teidän KAJ innostus käyntiin? Katsoiko joku jo Mellojen semifinaalin ja innostui jo siellä? Mello-finaalin jälkeen? Viisujen aikaan? Viisujen jälkeen? Kaikki siis yhtä hyviä vaihtoehtoja, kiinnostaa vaan tietää miten teidän fanitus syntyi! Itse luin jostain 22.2., että suomalainen bändi on Melloissa ja kiinnosti nähdä, millainen bändi kyseessä ja millaisella biisillä ja showlla osallistuvat. No, olikin sitten semifinaalin jälkeen pakko googlata KAJ ja alkaa tutustumaan heihin ja heidän tuotantoonsa ja alkaa koluamaan YLE areenan KAJ-materiaalia. Ja siitä sitten jotenkin lähti. Jäin koukkuun. Tuossa vaiheessa kumpaakaan musikaalia ei vielä ollut julkaistu areenaan (Gambämark julkaistiin joskus maaliskuussa, Botnia Paradise viisuviikolla), joten ensimmäinen jonka katsoin oli muistaakseni KAJ10-konsertti. Se oli myös hyvä tutustuminen KAJ'n tuotantoon (vaikka toki uusinta tuotantoa konsertissa ei tietenkään ollutkaan, kun konsertti oli vuodelta 2019), sai hyvän kuvan KAJ'n tuotannosta.
Jatkan vielä, että katsoessani semifinaalin ei ollut tarkoitus alkaa kenenkään faniksi, ihan puhtaasti mielenkiinnosta halusin nähdä millainen tämä Melloissa oleva suomalaisbändi joka herättänyt innostusta shown nähneissä toimittajissa on. Se innostus sitten vaan tapahtui. :D
Mä olen hitaasti lämpiävä, joten aloin seuraamaan jo semifinaalissa ja tykkäsin pikkaisen. Finaaliin mennessä olin jo koko sielullani toivomassa menestystä, mutta en uskonut siihen. Tuossa välissä olin alkanut kaivamaan muutakin tuotantoa ja löysin muutamia biisejä joista pidin. Kesällä kävin keikalla ja silloin innostuin, mutta oikeastaan sekosi kunnolla vasta loppukesästä tai alkusyksystä tämän ketjun myötä. Lopullinen sekoaminen tapahtui jossain Ruben i rutanin, Vörjeansin löytämisen ja KOI:n kokemisen tienoilla.
Eli sellainen reilun puolen vuoden matka sekoamista aina vain syvemmälle kaninkoloon, kunnes en enää ole löytänyt täältä pois. Enkä halunnut.
Minä olen tarinani kertonut täällä aiemminkin, mutta kertauksena. Kuulin ennen semifinaalia viisufanilta työkaveriltani, että mukana on suomalainen yhtye. Ihmettelin nimeä KAJ enkä ollut koskaan kuullutkaan siitä. Ajattelin, että joku viisuja varten kasattu yhtye, ei kiinnostanut. Semifinaalivoiton jälkeen kuulin ekaa kertaa radiossa BBB:n ja pidin siitä. Ajattelin, että onpa sopiva kappale viisuihin. Samoihin aikoihin toinen työkaverini näytti minulle Nissan bromsan ja sitä ihmettelin niin paljon, että aloin etsiä Youtubesta materiaalia. Sitähän löytyi ja se oli menoa. Myös KAJ10:n katsoin melko pian.
Mä olen fani epätodennäköisintä laatua. En ole kiinnostunut kevyestä musiikista, en seuraa Euroviisuja enkä ollut koskaan edes kuullut mistään Mellosta. Iltapäivälehdessä näin kuitenkin jutun, että joku suomalainen on pärjännyt ruotsalaisten kansalliskisassa nimeltä Melodifestivalen, ja se ilahdutti pienen maan alemmuudentuntoista kasvattia sellaiseen perinteiseen "Suomi mainittu"-tyyliin.
Hain sitten nähtäväkseni bändin esityksen, ja jokin niissä sympaattisissa pukumiehissä sykähdytti. Aloin pitää peukkua heille, jotta pääsisivät finaaliin asti ja ilahduin, kun niin kävi. Finaalilähetystä en ruvennut myöhään illalla katsomaan, mutta aamulla luin, että ne vöyriläiset olivat menneet ja voittaneet koko kinkerit.
Sitten, itsellenikin käsittämättömästä syystä, sain päähäni selvittää, mitä poikia he oikein ovat ja avasin netin. Eikä paluuta ollut. Olen kuunnellut puhki heidän koko tuotantonsa moneen kertaan ja osaan heidän musikaalinsa ulkoa. Nyt vain janoan meir, meir, meir.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen fani epätodennäköisintä laatua. En ole kiinnostunut kevyestä musiikista, en seuraa Euroviisuja enkä ollut koskaan edes kuullut mistään Mellosta. Iltapäivälehdessä näin kuitenkin jutun, että joku suomalainen on pärjännyt ruotsalaisten kansalliskisassa nimeltä Melodifestivalen, ja se ilahdutti pienen maan alemmuudentuntoista kasvattia sellaiseen perinteiseen "Suomi mainittu"-tyyliin.
Hain sitten nähtäväkseni bändin esityksen, ja jokin niissä sympaattisissa pukumiehissä sykähdytti. Aloin pitää peukkua heille, jotta pääsisivät finaaliin asti ja ilahduin, kun niin kävi. Finaalilähetystä en ruvennut myöhään illalla katsomaan, mutta aamulla luin, että ne vöyriläiset olivat menneet ja voittaneet koko kinkerit.
Sitten, itsellenikin käsittämättömästä syystä, sain päähäni selvittää, mitä poikia he oikein ovat ja avasin netin. Eikä paluuta ollut. Olen kuunnellut puhki heidän koko tuotantonsa moneen kertaan ja osaan heidän
Minä kirjoitin tuon tätä edeltävän tarinan ja se jäi pois, että minäkin pidin itseäni mitä epätodennäköisempänä fanittamaan yhtään mitään. En ole ollut viisufani enkä tule olemaan jatkossakaan. Jotain ihan kummaa tapahtui kun menin tuonne Youtuben syövereihin.
Itse taisin kuulla Mellojen semifinaalin jälkeen uutisista, että suomalainen bändi on menestynyt ja kävin katsomassa BBB:n Youtubesta. Pidin siitä, tuli katsottua se muutamaan kertaan. Mutta en ole suuri viisufani, yleensä en seuraa niitä lähes ollenkaan, joten ajattelin, että tämä on tätä euroviisuasiaa, ei siis minulle. Uutisita kuulin sitten, että Mellojen voitto tuli ja Suomi mainittu -tyyliin olin tyytyväinen kaverien puolesta. Sitten vähän ennen viisuja näin jonkin somevideon Baselista ja pidin sitä hauskana. Olisiko tätä lisää? Ja aloin kaivelemaan. Botnia paradise teki heti valtavan vaikutuksen, oli pakko katsoa kertaistumalta, vaikka yöhön asti meni, kun illalla vasta aloitin. Kaivelin Areenasta lisää katsottavaa ja Youtubesta enkkukäännöksiä kappaleisiin. Myös viisufinaalin katsoin ja sen jälkeen sitten jatkoin someseuraamista tiiviimmin. KAJ on Icen lipun varasin heti, kun tulivat myyntiin, vaikka silloin pelotti, etten ymmärrä välispiikeistä mitään, jos vain Vörådialektenia puhuvat😅 Kesällä kävin parilla kotimaan keikalla ja havahduin siihen, että tämä ilohan on ihanaa!
Jossain vasta Mello-finaalin jälkeen noteerasin koko KAJ'n, kun lehdissä alettiin kohista tällaisesta ryhmästä, ja biisistä nimeltä Bara Bada Bastu, joka alkoi valloittaa soittolistoja. Eikä isompi kinnostus herännyt heti sittenkään, ekaks sivuutin oikeastaan koko asian. Sit jossain vaiheessa ennen euroviisuja aattelin, että kuunnellaas nyt tuo biisi, kun siitä puhutaan niin paljon. Katsoin sen YT:stä, ja yllätyin totaalisesti, miten iskevä ja ammattimaisesti tehty ja esitetty se oli. Seuraaksi katsoin sitten Taco hej ja latinorytmien ystävänä tykkäsin paljon. Muitakin videoita katsoin, kun huomasin, että kaikenlaista materiaalia on vaikka millä mitalla. Läheskään kaikista biiseistä en aluksi edes tykännyt. Mm. Kom ti byin oli outo, kun vierastan räppiä muutenkin. Mut kuuntelin vaan uudestaan ja uudestaan ja pikkuhiljaa ne alkoivat avautua uudella lailla. Sitten se alkoikin olla menoa. Tosin emmiskelin vielä kesäkuussa, kun huomasin, että Kaj tulee Nordikselle esiintymään, että viittinkö kuitenkaan mennä. Onneksi menin, koska sen liven jälkeen mä olin aivan vakuuttunut tästä bändistä: sairaan hyvä! Tätä mä haluan kuulla ja nähdä!
Näistä meidän tarinoista tulee mieleen joku AA-kerho😀
Eikös niissäkin kerrota tarina riippuvuuden takaa.
Mellon ja (mutkan kautta) Euroviisujen kautta kuulin Kaj'sta viime helmikuussa, ja siitä olen ikuisesti näille kisoille kiitollinen. Mutta muuten olen suoraan sanottuna allerginen kaikenlaiselle viisuilulle, on niin tyhjää höttöä mun korvilleni ja silmilleni. Ei voi mitään.
Kaj'n takia yritin hammasta purren katsoa läpi viime vuoden kilpailun, mutta ei onnistunut, ärsytys ja myötähäpeä kasvoivat liian suuriksi. Kaj itse oli tietysti poikkeus: heidän hauskan ja tyylikkään esityksensä tuijotin lumoutuneena. Koukkuun heidän tuotantoonsa jäin ennen muuta sen kielellisen nerokkuuden ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Näistä meidän tarinoista tulee mieleen joku AA-kerho😀
Eikös niissäkin kerrota tarina riippuvuuden takaa.
Juuri näin! Niin moni kertoo, että ihan vain vähän kokeili. Vain lauantai-iltaisin pikkaisen ja hyvässä seurassa. Sitten ajateltiin, ettei se haittaa vaikka myös arki-iltoina ihan vain yhden biisin kuuntelee. Kevyttä viihdekäyttöä vain. Sitten annokset kasvoivat, piti katsoa koko musikaali kerralla, liittyä FB-ryhmään ja Instagramiin. Kavereille ei enää kehdannut kertoa kuinka meni illalla pitkäksi, kun piti katsoa Ruben i rutania ja miettiä miksi esineestä voidaan sanoa (h)an tai (h)on. Joulukuussa ei enää edes aamuista selvinnyt katsomatta aamukahvin kanssa KAJ'n joulukalenteria. Kaveripiiri muuttui, kun kaverit eivät ymmärrä jatkuvaa tarvetta puhua KAJ'sta ja paksun ällän ihanuudesta sekä nahkahanskoista.
^ Sä vitsailet, mutta mä olen ihan oikeasti ongelmissa. Mulla on aamusta asti mielessä vain se, milloin pääsen korkkaamaan uuden avokadon ja kuinka monta ehdin nauttia illan mittaan. Yritän piilotella asiaa jopa läheisiltäni. Jos joskus joku seurassa sattuu edes liippaamaan aihetta, alan nieleskellä ja räpytellä silmiäni ja yritän kiireesti kääntää puheen johonkin muuhun.
Vierailija kirjoitti:
^ Sä vitsailet, mutta mä olen ihan oikeasti ongelmissa. Mulla on aamusta asti mielessä vain se, milloin pääsen korkkaamaan uuden avokadon ja kuinka monta ehdin nauttia illan mittaan. Yritän piilotella asiaa jopa läheisiltäni. Jos joskus joku seurassa sattuu edes liippaamaan aihetta, alan nieleskellä ja räpytellä silmiäni ja yritän kiireesti kääntää puheen johonkin muuhun.
Samassa veneessä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Näistä meidän tarinoista tulee mieleen joku AA-kerho😀
Eikös niissäkin kerrota tarina riippuvuuden takaa.
"Hei, olen - oma nimi - ja anonyymi KAJ-fani."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä meidän tarinoista tulee mieleen joku AA-kerho😀
Eikös niissäkin kerrota tarina riippuvuuden takaa.
Juuri näin! Niin moni kertoo, että ihan vain vähän kokeili. Vain lauantai-iltaisin pikkaisen ja hyvässä seurassa. Sitten ajateltiin, ettei se haittaa vaikka myös arki-iltoina ihan vain yhden biisin kuuntelee. Kevyttä viihdekäyttöä vain. Sitten annokset kasvoivat, piti katsoa koko musikaali kerralla, liittyä FB-ryhmään ja Instagramiin. Kavereille ei enää kehdannut kertoa kuinka meni illalla pitkäksi, kun piti katsoa Ruben i rutania ja miettiä miksi esineestä voidaan sanoa (h)an tai (h)on. Joulukuussa ei enää edes aamuista selvinnyt katsomatta aamukahvin kanssa KAJ'n joulukalenteria. Kaveripiiri muuttui, kun kaverit eivät ymmärrä jatkuvaa tarvetta puhua KAJ'sta ja paksun ällän ihanuudesta sekä nahkahanskoista.
🤣🤣🤣
Lainaus ei toimi, mutta yllä olevaan viitaten, olen itsekin pikkupaikkakunnalta kotoisin, ja pelkästään iloinen ja ylpeä, jos kotiseutuni mainitaan jossain tai joku on siitä kiinnostunut. Että sikäli uskon että Vöyrilläkin ollaan 99-prosenttisesti vain ilahtuneita KAJ- ja muistakin turisteista. Mutta kun nämä nolostumisen ym. tunteet eivät ole järjellä selitettävissä tai varsinkaan napista painamalla pois käännettävissä, niin näin siinä sitten käy, ettei kuitenkaan aina kehtaa tehdä sitä mitä haluaisi. Terveisin se Haapa rianin ohi ajellut.