Onko KAJ yhden hitin ihme?

Kaj'n lokero on vaan yksinkertaisesti pieni. He ovat niin erikoislaatuinen porukka ja tekevät niin erikoislaatuista musiikkia, ettei heistä ikinä koskaan milloinkaan tule suuren yleisön suosikkeja sen paremmin Suomessa kuin Ruotsissa, saati muualla. Mikä tarkoittaa myös, että he eivät esimerkiksi saa radiosoittoja näillä nykyisillä äärettömän tarkkaan profiloiduilla kanavilla. Ei anneta sen häiritä vaan nautiskellaan ihan keskenämme, me onnekkaat aarteen löytäneet.  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä suora linkki Jakobin laulamaan kappaleeseen: https://areena.yle.fi/1-50005861

Mutta jos joku haluaa traumatisoitua pahemminkin, koko jakso löytyy: https://areena.yle.fi/1-3743878

Anteeksi, väärä linkit. Uusi yritys. 

Kappale: https://areena.yle.fi/1-4140285

Koko jakso: https://areena.yle.fi/1-3847695

Mulla ei ole koskaan tapana traumatisoitua yhtään mistään, mutta nyt aloin toivoa, että mun henkilökohtaisia verorahojani ei ole käytetty tähän ohjelmaan... enkä katsonut kuin tuon "Jakobin" suorituksen.

Kaikenlaista ohjelmaa sitä näköjään on tehty... 

Mutta, välitön mielleyhtymä heti, kun näin tuon kimaltelevan diskopallon: Dansgolv! 

Discordissa on porukkaa ympäri Eurooppaa muualtakin kuin Ruotsista, jotka myös aikovat katsoa Linnan juhlat. Osa tosin ollut aiemmin Käärijän fanipiireissä ja katsoneet Linnan juhlia sen myötä jo 2023.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen myös nähnyt paljon noita ruotsalaisfanien kommentteja, että toivoisivat KAJ'lle enemmän näkyvyyttä, radiosoittoja ym. Ruotsissa. Vähän samat harmituksen aiheet siis siellä, kuin mitä meilläkin täällä ketjussa välillä ollut. Tottakai sitä jokainen toivoo suosikeilleen kaikkea hyvää, menestystä ja vaikka mitä. Etenkin, kun KAJ oikeasti on hyvä ja arvostettu, myös ihan ammattilaispiirejä myöten. KAJ on tuore, rohkea, uudenlainen, omanlainen, kaiken kaikkiaan piristävä poikkeus kaikkeen tavalliseen ja totuttuun. Ja sopivalla tavalla hieman ravistelee vakiintuneita kuvioita. Ja herranjestas suomalainen! Tuntuu jotenkin olevan Ruotsissa vähän vaikea pala purtavaksi. "Liian kansanomainen" olen nähnyt sanottavan. Mulle tuo on aivan käsittämätön perustelu.

Mä oikeastaan ymmärrän tuon perustelun (vaikka en todellakaan itse ajattele niin). Vöyrinkieli on meistä suomenkielisistä ihanan eksoottista ja jännittävää. Mutta mitä mieltä olisimme oikein leveäksi savoksi väännetystä huumorimusiikista? Voisin kuvitella, että juuri siltä Kaj kuulostaa riikinruotsalaisen korviin. Silloin käy helposti niin, että kuuntelu pysähtyy ensimmäiseen säkeeseen ennen kuin ehtii edes havaita, mistä ja miten ne "umpisavolaiset hölmöläiset" oikein laulavat.

"Mä oikeastaan ymmärrän tuon perustelun (vaikka en todellakaan itse ajattele niin). Vöyrinkieli on meistä suomenkielisistä ihanan eksoottista ja jännittävää. Mutta mitä mieltä olisimme oikein leveäksi savoksi väännetystä huumorimusiikista? Voisin kuvitella, että juuri siltä Kaj kuulostaa riikinruotsalaisen korviin. Silloin käy helposti niin, että kuuntelu pysähtyy ensimmäiseen säkeeseen ennen kuin ehtii edes havaita, mistä ja miten ne "umpisavolaiset hölmöläiset" oikein laulavat."

Suattaapi olla noin, suattaapi olla olemattakin.

Toisaalta Vöyrin murre on kuulemma hyvin lähellä monia Ruotsissa puhuttuja murteita. Riippuu ihan siitä, missäpäin Ruotsia asut. Monet sanovat ymmärtävänsä ihan hyvin. Ja monet ruotsalaiset ovat sanoneet, että heidän korvaansa vöyri kuulostaa jopa viehättävältä. Joidenkin korvaan se varmaan on junttia.

Mutta mikä mun mielestä on ollut  mielenkiintoista kuulla, niin norjalaiset (ainakin pohjoisessa) tuntuvat ymmärtävän vöyriä erittäin hyvin, melkein jopa paremmin kuin osa ruotsalaisista. Tässäkin ketjussa on varmaan joku kieli-ihminen osannut selittää mistä historian kehityksestä tämä juontaa juurensa. 

Oli varmaan muuten tuolla face-ryhmissä sekin, kun joku aprikoi, olisiko mahdollista, että KAJ tekisi vielä jonkun uuden  joulubiisinkin. Esim. Kevinhän on noissa viime aikojen haastatteluissa puhunut siihen malliin, että on kova into ja halu tehdä vaan lisää musiikkia. Sinänsä ei mahdoton ajatus, mutta ainakaan mitään vihjauksia ei KAJ'n suunnalta ole ilmeisesti tullut mistään joululauluista. Eikös heillä ole ollut tapana heitellä ennakkoon kaikenlaisia viitteitä siitä mitä on tulossa. 

Suomalaisuus + juntti murre + huumori voi olla yhdistelmä, joka on tukholmalaiselle musiikinkuluttajalle ylitsepääsemätön este, niin kuin se tuntuu olevan ruotsalaisille musiikkipiireille ja monille ruotsalaiselle toimittajille. Muistellaan vaan niitä ruotsalaislehtien ensimmäisiä arvosteluja Sauna Tourin ensimmäisistä konserteista. "Liian kansanomainen" on tietysti kohteliaampi versio "liian maalaisesta" tai "liian moukkamaisesta". 

Toki ruotsalaiset fanit arvostavat ja rakastavat Kaj'ta yhtä kiihkeästi kuin suomenruotsalaiset, suomalaiset ja kansainvälisetkin fanit. Mutta fanit ovat (ihana) vähemmistö. Kaj ei ole kajkille vaan niille, jotka osaavat nähdä pintaa syvemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Oli varmaan muuten tuolla face-ryhmissä sekin, kun joku aprikoi, olisiko mahdollista, että KAJ tekisi vielä jonkun uuden  joulubiisinkin. Esim. Kevinhän on noissa viime aikojen haastatteluissa puhunut siihen malliin, että on kova into ja halu tehdä vaan lisää musiikkia. Sinänsä ei mahdoton ajatus, mutta ainakaan mitään vihjauksia ei KAJ'n suunnalta ole ilmeisesti tullut mistään joululauluista. Eikös heillä ole ollut tapana heitellä ennakkoon kaikenlaisia viitteitä siitä mitä on tulossa. 

Heillä taitaa olla takki tyhjä juuri nyt. Eivätkä he muutenkaan vaikuta ihmisiltä, joita joululaulut suuresti kiinnostaisivat. He tekivät joskus kymmenkunta vuotta sitten yhden, jolla he pilkkasivat nykyjoulun kaupallisuutta ja pinnallisuutta. Vörjeansilla taas on ylittämätön Håo håo vöbåo. Joten eiköhän se ole siinä. Odotetaan toki kovasti heiltä uutta musiikkia, mutta jotain aitoa vanhaa Kaj'ta ja vasta ensi vuonna, kun ovat saaneet hetken hengähtää.

Mä mietin tuota asiaa aika paljon viime päivinäkin. Yksi asia varmaan on se, miten laajasti Axelin kirjailijuus aletaan ymmärtää Ruotsissa, ja minkä verran he väläyttävät älykköpuoltaan. Jos niin käy, äkkiä onkin nimenomaan ylenkatsojissa porukkaa, jotka ensimmäiseksi toteavat ristiriidan ja sitten kiinnostuvat, mikäs homma tää onkaan. Toinen asia, jossain vaiheessa ruskeat puvut varmaankin lentää ja habitus ja musiikki voivat lähteä uusille urille. Ne puvuthan varmasti tökkäävät monella siinä missä savonmurrekin, ja viimeistään yhdessä tulee töksähdys, ja peltomusiikki siihen vielä päälle. Jota siis palvon ja rakastan, vaikka olen noiden tyylilajien keskellä kasvanut ja kevyiksi ne havainnut. KAJ onnistuu nostalgisoimaan sen kaiken, ja pidän heidän eklektisyyttään kulttuurityönä. Siinä missä he nostavat ristipistotaulutkin esiin. 

Toisaalta olen pohtinut hauskasti juuri Nightwishiä, kun se äskettäin juuri mainittiin. En ole heitä seurannut ollenkaan, ja näin Ghost Love Scoren saksalainsen keikkataltioinnin jostain syystä jossain vaiheessa kevättä, ilmeisesti sitä kommentoi sama lauluväki kuin Jakobin aariaa, ja olen aloittanut uudelleen tutustumisen musiikkiin heidän kauttaan. Nyt tulin katsoneeksi GLS:n uudelleen ihan keskittyen, ja oli hauska havaita, että useimmat lauluammattilaiset eivät tienneet bändistä joko mitään tai vain vähän, vaikka se on esiintynyt Wembleyllä. Nimenomaan yleisön painostuksesta sitten katsoivat ehdotuksen, kun kyllästyivät kuuntelemaan jatkuvaa kitinää. Mutta he olivat kerrasta myytyjä, ja minä hitaampana vasta toisesta. Tuntuisi myös olevan paljon musiikkinörttejä, jotka rakastavat niin koko lajia, että lajirajoista ei niin piitata. Heillä on joillain paljon valistuneempi ymmärrys kuin olen ajatellut mahdolliseksikaan. Ja Nightwishin tekemisethän ovat hieno esimerkki asiasta ja etenkin tuon biisin lauluosuuden avaaminen on itseäni auttanut hahmottamaan asioita. 

Olen myös johkaantunut seuraamaan youtubessa erittäin turhautuneen musiikkimiehen kiukkua nykymusiikin täydellisestä keinotekoistumisesta. Vaikuttaisi siltä, että edessä voi olla suuri murros, vaikka hän on kai vaipumassa epätoivoon. Kuitenkin hänenkin työnsä tuloksena muovimusiikki ennen pitkää aletaan ymmärtää epätodeksi eikä valheesta jakseta maksaa. Aiemminkin mainittu Tim Welch sen sijaan katsoo jo tämän vaiheen yli ja sanoo, että tulevaisuus on taas pienten lauluntekijöiden ja oikean musiikin, koska kanavat ovat olemassa hyvien päästä eteenpäin, ja että on olemassa hänenkaltaisiaan vaikuttajia, jotka haluavat edistää heitä rakkaudesta lajiin. Olenkin miettinyt, että tilannehan on oikeastaan optimaalinen. Eipä ole tainnut aiemmin näin tasa-arvoista tilannetta olla, jossa noste voi tulla alhaalta tai ylhäältä. Mutta varmaan se vaatii sitä, että aktiivinen yleisö ottaa kantaa asioihin. 

Tykkään myös ruotsalaisesta Solsidanista. Suomalainen versio ei ole minusta onnistunut, ja jää pelkkä kopiointi liikaa pintaan. Olemme varmaan liian suoraviivaisia ruotsalaistyyliin nähden. Näitä myöhempiä ruotsalaisjaksoja en ole katsonut, sillä sarjaa jatkettiin minusta samoilla keitoksilla, jotka vettyivät liiaksi. Mutta alkuajan jaksot aivan loistavia. Niissä osattiin osua ruotsalaisuuteen ja niihin pieniin nyansseihin, joita tunnistin asuessani Tukholmassa, "sopivan kohteliasta, varovaisuus ja amerikkalaistyylinen smalltalk"

Tätä olen itsekin miettinyt. Länsisuomalaisena savon murre kuulostaa aika omituiselta ja ei niin vakavasti otettavalta. Tosin onhan esim. Lauri Tähkä ja Elonkorjuu tehneet etelä-pohjanmaan murteella musiikkia, joten itse kun sieltä päin, niin se kuulostaa ihan komialta. Luultavasti myös turun murre menisi tuohon omituiseen osastoon..., vaikka pidän turun murteesta. Mistähän tämä kertoo...

Onko heidät kutsuttu linnan juhliin? Toivottavasti on kun Erikakin kutsuttiin.Ja Stub piti heistä.

Mä olen maailman surkein viihdemusiikin tuntija tai siis en tiedä siitä juuri mitään. Mutta eikös tämä Nightwish laula amerikaksi jotain valtavirtamusiikkia, metallirokkia tai miksi sitä sanotaan? Siinä on niin iso ero verrattuna vöyriksi esitettyyn komiikkaan, että parempi jättää vertaamatta. Kaj vaeltaa ihan eri poluilla ja ihan eri maailmassa.

Yhä löytyy tuoreita videoita Kaj on Icestä. Nämä on hyviä makupaloja sitä varsinaista taltiointia odoteltaessa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen maailman surkein viihdemusiikin tuntija tai siis en tiedä siitä juuri mitään. Mutta eikös tämä Nightwish laula amerikaksi jotain valtavirtamusiikkia, metallirokkia tai miksi sitä sanotaan? Siinä on niin iso ero verrattuna vöyriksi esitettyyn komiikkaan, että parempi jättää vertaamatta. Kaj vaeltaa ihan eri poluilla ja ihan eri maailmassa.

Nightwishin tyylilaji on sinfonista metallia. Voisi sanoa, että ovat luoneet koko tyylilajin. Vaikka eivät ehkä aivan ensimmäisiä olleet, he olivat se, joka kasvatti ja siten loi ja lopulta teki suosituksi koko genren. Jos Nightwish on valtavirtaa se on sitä siksi, että he itse tekivät siitä valtavirtaa. Muistan kun kuulin heidän biisinsä ekan kerran 90-luvun lopulla: En ollut koskaan kuullut mitään samankaltaista.

He molemmat ovat täysin eri poluilla ja eri maailmassa, mutta molempia yhdistää se, että molemmat ovat täysin omalla porukkaan ja tienraivaajina. Ilman edelläkävijöitä. Umpihankeen hiihtäjiä. Ihania, suomalaisia, jotka tekevät täysin omaa juttuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen maailman surkein viihdemusiikin tuntija tai siis en tiedä siitä juuri mitään. Mutta eikös tämä Nightwish laula amerikaksi jotain valtavirtamusiikkia, metallirokkia tai miksi sitä sanotaan? Siinä on niin iso ero verrattuna vöyriksi esitettyyn komiikkaan, että parempi jättää vertaamatta. Kaj vaeltaa ihan eri poluilla ja ihan eri maailmassa.

Nightwishin tyylilaji on sinfonista metallia. Voisi sanoa, että ovat luoneet koko tyylilajin. Vaikka eivät ehkä aivan ensimmäisiä olleet, he olivat se, joka kasvatti ja siten loi ja lopulta teki suosituksi koko genren. Jos Nightwish on valtavirtaa se on sitä siksi, että he itse tekivät siitä valtavirtaa. Muistan kun kuulin heidän biisinsä ekan kerran 90-luvun lopulla: En ollut koskaan kuullut mitään samankaltaista.

He molemmat ovat täysin eri poluilla ja eri maailmassa, mutta molempia yhdistää se, että molemmat ovat täysin

Omalla polullaan. Halvatun automaattikorjaukset.

Kiitos Tim Welch ja se toinen youtuben  turhautunut musiikkimies sanoistanne! Olen myös kyllästynyt näihin ylituotettuihin keinotekoisiin nykymusiikkikappaleisiin ja kaikenmaailman autotuneihin. Oikea musiikki, oikea laulu ja oikeat soittimet takaisin kunniaan vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tykkään myös ruotsalaisesta Solsidanista. Suomalainen versio ei ole minusta onnistunut, ja jää pelkkä kopiointi liikaa pintaan. Olemme varmaan liian suoraviivaisia ruotsalaistyyliin nähden. Näitä myöhempiä ruotsalaisjaksoja en ole katsonut, sillä sarjaa jatkettiin minusta samoilla keitoksilla, jotka vettyivät liiaksi. Mutta alkuajan jaksot aivan loistavia. Niissä osattiin osua ruotsalaisuuteen ja niihin pieniin nyansseihin, joita tunnistin asuessani Tukholmassa, "sopivan kohteliasta, varovaisuus ja amerikkalaistyylinen smalltalk"

Siis mikä suomalainen versio, näin sitä menee asioita ohi. Minäkin tykkäsin hurjasti alkuaikojen Solsidanista. Mutta nyt on Kaj pilannut senkin. Miten minä voisin sitä katsoa enää, kun Oven nähdessä alkaa päässä soimaan Tomten är en kommunist? Tai Grotesco? Olen ollut ihan totaalipihalla ruotsalaisesta kulttuurista, kyllä se tosiaan taitaa olla niin, että täällä katsotaan molemmilla rannoilla toistemme touhuja ihan uusin silmin. Ja samaa olen alkanut miettiä Euroviisujen suhteen. Paljon porua jne, mutta nykymaailmassa ihmisillä on ihan uudet lähtökohdat lähteä tonkimaan vieraiden kulttuurien saloja. Emme vieläkään ehkä ihan ymmärrä, miten merkittävää se on. Euroviisut ovat siinä tosi tärkeä osa nimenomaan esittelemään ihan kaikille, mitä kaikkea on. Shkodra Elektronike on nyt sydämessäni, ja kiitos siitä kuuluu australialaiselle musiikinopettajalle. Joka muuten meni aivan pähkinöiksi Nightwishistä, siinä on ihan ykkösluokan kokemus katsella, miten hänen olemuksensa elää vaikuttavan musiikin mukana. Tuntuu, että on nähnyt jotain intiimimpää kuin useimpien ihmisten kanssa olisi mahdollista kokea edes vaakatasossa. Oi aikoja oi jekkuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään myös ruotsalaisesta Solsidanista. Suomalainen versio ei ole minusta onnistunut, ja jää pelkkä kopiointi liikaa pintaan. Olemme varmaan liian suoraviivaisia ruotsalaistyyliin nähden. Näitä myöhempiä ruotsalaisjaksoja en ole katsonut, sillä sarjaa jatkettiin minusta samoilla keitoksilla, jotka vettyivät liiaksi. Mutta alkuajan jaksot aivan loistavia. Niissä osattiin osua ruotsalaisuuteen ja niihin pieniin nyansseihin, joita tunnistin asuessani Tukholmassa, "sopivan kohteliasta, varovaisuus ja amerikkalaistyylinen smalltalk"

Siis mikä suomalainen versio, näin sitä menee asioita ohi. Minäkin tykkäsin hurjasti alkuaikojen Solsidanista. Mutta nyt on Kaj pilannut senkin. Miten minä voisin sitä katsoa enää, kun Oven nähdessä alkaa päässä soimaan Tomten är en kommunist? Tai Grotesco? Olen ollut ihan totaalipihalla ruotsalaisesta kulttuurista, kyllä se tosiaan taitaa olla niin, e

Onnela.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Tim Welch ja se toinen youtuben  turhautunut musiikkimies sanoistanne! Olen myös kyllästynyt näihin ylituotettuihin keinotekoisiin nykymusiikkikappaleisiin ja kaikenmaailman autotuneihin. Oikea musiikki, oikea laulu ja oikeat soittimet takaisin kunniaan vaan. 

10000000000000-prosenttisesti samaa mieltä. Tosin Text-TV sopii pitää kaanonissa jatkossakin. Mutta siis, tämä on yksi asia, joka juurruttaa minut nykyhetkeen omasta todellisuudestani. Kun tajuaa, että aikuisennäköiset superammattilaiset ovat perehtymässä laajasti kevyen musiikin historiaan, mutta eivät tiedä, kuka on Janis Joplin. Tai mitä soittiko Prince kitaraakin. Eilen kuuntelin 2 miljoonan tilaajan oopperalaulaja-ääninörtin ihmettelyä Eleanor Rigbystä, Beatlesin sentään tiesi mutta meni ihan kuutamolle. Ja jälleen kerran, youtuben kommenttikenttä on aarrearkku. Toivottavasti ne tallennetaan jonnekin historiantutkijoiden iloksi. Ja kyllähän siinä tulee äidillinen olo katsojalle, kun näkee Janisin uppoavan suoraan tajunnan perukoille asti. Aivan uusi kulttuurimuoto, olen todellakin ihastunut KAJ-vuoden aikana tähän viestinnän lajiin nimeltä reaktiovideot. Enkä ole nähtävästi ainoa, joka täällä on ihmetellyt viehtymistään niihin. Nyt kun niihin on tottunut, alkaa miettiä, miten niihin voisi olla viehtymättä. Grim, reagoihan taas!