Kävin tänään hautausmaalla hoitamassa läheiseni haudan kukkia. Siellä hautausmaan työntekijänaiset

Vierailija kirjoitti:

"Eipä se ruumis sitä tiedä. Nuo tilanteet on sairaalan henkilökunnalle niin arkisia, että vastaa lähinnä sitä että kaupassa myyjät keskustelevat keskenään hyllyttässään tuotteita."

Ei saatana miten tyypillistä suomalaisen itsekkyyttä ja oman navan tuijottamista. Arkipäivää niille työntekijöille mutta ei vainajan omaisille. Ja sillä ei ole väliä että se on jo ruumis. 

Vai jos ei haittaa koska ruumis ei sitä tiedä, niin sopiiko sitten jos vaikka pissaan sinun ruumiisi päälle? Sehän ei haittaa koska ruumis ei sitä tiedä.

Tämähän heti se mitä tulee normi-ihmiselle mieleen, pissaanmien ruunmin päälle. Jessus. Oisko joku apu tarpeellinen? Sairaat fantasiat eivät tiedä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauru pidentää ikää ihan tutkitusti. Väitän, että ammateissa joissa kuolema on läsnä, nauretaan kaikkein eniten. Vaikka hautausmaan työntekijät tuskin ajattelevat kuolemaa paljoakaan. Jos kävisit haudallasi säännöllisesti, huomaisit itsekin kuinka arkinen paikka lopulta on. Tai ei arkinenkaan, vaan täynnä elämää ainakin kesällä. Linnutkin kehtaavat laulaa ja kasvattaa poikasiaan, eivätkä tiedä kuolemasta mitään. 

Kyllä. Ollessani hoitotyössä sairaalassa eräs omainen teki valituksen ylihoitajalle, kun hoitajat nauravat kahvihuoneessa, vaikka hänen omaisensa on kuolemassa. Ylihoitaja kertoi kyseiselle omaiselle, että nauru kuuluu elämään ja ei tätä työtä jaksa ilman.

Olen myös nauranut saattohoitopotilaan vuoteen ääressä, vainajaa laittaessa, kaikkihan riippuu siitä, mille nauraa. 

Hoitajissa on paljon niitä jotka eivät ole penaalin terävimpiä kyniä. Silloin myös moraali ei välttämättä ole kovin korkea. Ei todellakaan ole ok silloin naureskella kahvihuoneessa niin että se KUULUU sellaiselle omaiselle, jonka rakas on juuri kuolemassa. Luulin että tällaiset asiat ovat itsestäänselviä?

Vierailija kirjoitti:

Vainajan laitossa voi olla yllättäviä, jopa koomisia tilanteita. Omalla kohdalla esimerkiksi kun paketoin oman avainnauhani kiinni vainajaan, siirtolakana repesi ja työkaverin kanssa yritettiin kahdestaan siirtää erittäin isokokoista vainajaa ja pohdittiin josko neljännellä kerralla onnistuu. Ei noissa tilanteissa ihan vakavalla naamalla pystynyt olemaan.

Omia perheenjäseniäni kuoli tsunamissa kun olin nuori ja voin arvata, että ne jotka on työnsä puolesta päätyneet olemaan tekemisissä heidän kanssaan, oikeuslääkärit, tunnistajat ja ne jotka laittoivat sitten arkkuun ennen hautajaisia, ovat tarvinneet jotain muuta ajateltavaa siinä työssä. Vaikka sitten se työkaverin kanssa juttelu, ehkä naurukin siinä jutellessa. Mielestäni ihan kohtuullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauru pidentää ikää ihan tutkitusti. Väitän, että ammateissa joissa kuolema on läsnä, nauretaan kaikkein eniten. Vaikka hautausmaan työntekijät tuskin ajattelevat kuolemaa paljoakaan. Jos kävisit haudallasi säännöllisesti, huomaisit itsekin kuinka arkinen paikka lopulta on. Tai ei arkinenkaan, vaan täynnä elämää ainakin kesällä. Linnutkin kehtaavat laulaa ja kasvattaa poikasiaan, eivätkä tiedä kuolemasta mitään. 

Kyllä. Ollessani hoitotyössä sairaalassa eräs omainen teki valituksen ylihoitajalle, kun hoitajat nauravat kahvihuoneessa, vaikka hänen omaisensa on kuolemassa. Ylihoitaja kertoi kyseiselle omaiselle, että nauru kuuluu elämään ja ei tätä työtä jaksa ilman.

Olen myös nauranut saattohoitopotilaan vuoteen ääressä, vainajaa laittaessa, kaikkihan riippuu siitä, mille nauraa. 

Hoitajissa on paljon niitä jotka eivät ole penaalin terävimpiä kyniä. Silloin myös moraali ei välttämättä ole kovin korkea. Ei todellakaan ole ok silloin naureskella kahvihuoneessa niin että se KUULUU sellaiselle omaiselle, jonka rakas on juuri kuolemassa. Luulin että tällaiset asiat ovat itsestäänselviä?

Minkä ne hoitajat huoneiden paskoille äänieristyksille voi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauru pidentää ikää ihan tutkitusti. Väitän, että ammateissa joissa kuolema on läsnä, nauretaan kaikkein eniten. Vaikka hautausmaan työntekijät tuskin ajattelevat kuolemaa paljoakaan. Jos kävisit haudallasi säännöllisesti, huomaisit itsekin kuinka arkinen paikka lopulta on. Tai ei arkinenkaan, vaan täynnä elämää ainakin kesällä. Linnutkin kehtaavat laulaa ja kasvattaa poikasiaan, eivätkä tiedä kuolemasta mitään. 

Kyllä. Ollessani hoitotyössä sairaalassa eräs omainen teki valituksen ylihoitajalle, kun hoitajat nauravat kahvihuoneessa, vaikka hänen omaisensa on kuolemassa. Ylihoitaja kertoi kyseiselle omaiselle, että nauru kuuluu elämään ja ei tätä työtä jaksa ilman.

Olen myös nauranut saattohoitopotilaan vuoteen ääressä, vainajaa laittaessa, kaikkihan riippuu siitä, mille nauraa. 

Hoitajissa on paljon niitä jotka eivät ole penaalin terävimpiä kyniä. Silloin myös moraali ei välttämättä ole kovin korkea. Ei todellakaan ole ok silloin naureskella kahvihuoneessa niin että se KUULUU sellaiselle omaiselle, jonka rakas on juuri kuolemassa. Luulin että tällaiset asiat ovat itsestäänselviä?

Miksi se omainen norkoilisi kuuntelemassa työntekijöiden naurua? Miksei se ole siellä omaisensa luona?

"Minkä ne hoitajat huoneiden paskoille äänieristyksille voi?"

No voi esimerkiksi yrittää pitää pienempää ääntä silloin kun joku on hyvästelemässä rakastaan??

"Miksi se omainen norkoilisi kuuntelemassa työntekijöiden naurua? Miksei se ole siellä omaisensa luona?"

No tässä näemme taas esimerkin todennäköiseltä hoitajalta joka ei ole järjen jättiläinen.

Vierailija kirjoitti:

"Minkä ne hoitajat huoneiden paskoille äänieristyksille voi?"

No voi esimerkiksi yrittää pitää pienempää ääntä silloin kun joku on hyvästelemässä rakastaan??

Harvoin se hyvästely siellä henkilökunnan huoneessa tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minkä ne hoitajat huoneiden paskoille äänieristyksille voi?"

No voi esimerkiksi yrittää pitää pienempää ääntä silloin kun joku on hyvästelemässä rakastaan??

Harvoin se hyvästely siellä henkilökunnan huoneessa tapahtuu.

Ei stna. Taisi sattua monta hoitajaa tähän ketjuun. Ai kauhia ku ahdistaa ajatella että minkälaisten ihmisten käsissä saattaa joutua olemaan. Hoitoalalle pitäisi olla älykkyystestit.

Vierailija kirjoitti:

"Minkä ne hoitajat huoneiden paskoille äänieristyksille voi?"

No voi esimerkiksi yrittää pitää pienempää ääntä silloin kun joku on hyvästelemässä rakastaan??

Tuskinpa se työntekijöiden keskustelu potilashuoneisiin kuuluu varsinkaan kun ovet on kiinni. Omainen voi vetäytyä sinne huoneeseen kuolevan kanssa hyvästelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minkä ne hoitajat huoneiden paskoille äänieristyksille voi?"

No voi esimerkiksi yrittää pitää pienempää ääntä silloin kun joku on hyvästelemässä rakastaan??

Harvoin se hyvästely siellä henkilökunnan huoneessa tapahtuu.

 

Ei stna. Taisi sattua monta hoitajaa tähän ketjuun. Ai kauhia ku ahdistaa ajatella että minkälaisten ihmisten käsissä saattaa joutua olemaan. Hoitoalalle pitäisi olla älykkyystestit.

Hoitajat ei sentään vertaa nauramista ruumiin vieressä ruumiin päälle pissaamiseen.

Laadin nyt kyllä adressin siitä että hoitoalalle pitää hommata älykkyystesti. Ei tämä meno voi jatkua.

Toisaalta, ongelma todennäköisesti korjaantuu itsestään. Ihmiskunta nimittäin ajaa itseään tuhoon. Juuri tämän suomalaisille tyypillisen narsismin ja itsekkyyden takia.

Vierailija kirjoitti:

Laadin nyt kyllä adressin siitä että hoitoalalle pitää hommata älykkyystesti. Ei tämä meno voi jatkua.

Toisaalta, ongelma todennäköisesti korjaantuu itsestään. Ihmiskunta nimittäin ajaa itseään tuhoon. Juuri tämän suomalaisille tyypillisen narsismin ja itsekkyyden takia.

Sehän ei olekaan yhtään itsekästä vaatia että kukaan ei naura, ei henkilökunta eikä edes aivan muiden asioiden vuoksi, hänen kuullen jos hänellä itsellä sattuu olemaan surua.

Hautausmailla on ihan luvallista puhua, myös nauraa.

Siis selvennyksenä: en tietenkään naura enkä halvenna potilasta/omaista/vainajaa. Olen myös itkenyt vainajaa laittaessa ja omaisten kanssa. Omaiset harvoin mukana vainajan laitossa. Kunnioittava tilanne aina. Muistelemme vainajaa samalla ja joskus tulee mieleen iloisia muistoja ja nauramme niille. Olen ollut myös vainajan arkkuun laitossa mukana. Aina toivotan hyvää matkaa. Hiljainen, kunnioittava hetki. Ei koskaan tulisi mieleenkään "heittää läppää" vainajan laitossa tai saattohoidossa. 

Saattohoitopotilaat omaavat usein hyvinkin mustan huumorin ja ovat tilanteestaan tietoisia ja kohtalonsa hyväksyneet. 

Jos omainen joutuu menemään kahvihuoneen ohi, mennessään tapaamaan omaistaan, kuulee väkisinkin jotain ääniä huoneesta. 

Vierailija kirjoitti:

Hautausmailla on ihan luvallista puhua, myös nauraa.

Mutta ei saa nauraa siten että se loukkaa jotain paikallaolijaa. Hautausmaa ei ole sama asia kuin vaikka puisto. 

Vai saako silloin mennä hekottelemaan kaverin kanssa kun jotain lasketaan hautaan? No? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautausmailla on ihan luvallista puhua, myös nauraa.

 

Mutta ei saa nauraa siten että se loukkaa jotain paikallaolijaa. Hautausmaa ei ole sama asia kuin vaikka puisto. 

Vai saako silloin mennä hekottelemaan kaverin kanssa kun jotain lasketaan hautaan? No? 

En yleensä mene ollenkaan hautausmaalle jos ja kun siellä on hautaanlasku. Muutenkin mieluiten käyn virka-ajan ulkopuolella. Suosittelen jos työntekijät häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautausmailla on ihan luvallista puhua, myös nauraa.

 

Mutta ei saa nauraa siten että se loukkaa jotain paikallaolijaa. Hautausmaa ei ole sama asia kuin vaikka puisto. 

Vai saako silloin mennä hekottelemaan kaverin kanssa kun jotain lasketaan hautaan? No? 

Mitään sellaistahan tässä ei ollut tapahtunut.

Kaikesta voi loukkaantua, jos on sillä mielellä tässä maailmassa. Ei kaikkea kuitenkaan tarvitse kääntää itseensä. Se että joku omaisensa haudalla kävijä kuulee työntekijöiden juttelevan keskenään jossain kaukana, ei liity siihen haudalla käyvään yhtään mitenkään.

Jos jotkut on itsekkäitä, niin nämä jotka odottavan koko muun maailman pysähtyvän kun he niin tahtovat. Olen käynyt hyvästelemässä omaisia sairaalassa ja väkisinkin siellä kuulee naurua, tietenkin, se on elämää! Sama hautausmaalla. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää.. nauru, vaikka ihan sivusta kuultuna, tuo itselleni lohdullisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Jos jotkut on itsekkäitä, niin nämä jotka odottavan koko muun maailman pysähtyvän kun he niin tahtovat. Olen käynyt hyvästelemässä omaisia sairaalassa ja väkisinkin siellä kuulee naurua, tietenkin, se on elämää! Sama hautausmaalla. En kerta kaikkiaan voi ymmärtää.. nauru, vaikka ihan sivusta kuultuna, tuo itselleni lohdullisuutta.

Itselläni on samoja kokemuksia, tieto siitä että maailma jatkuu edelleen on ollut hyvin lohduttavaa.