Lue keskustelun säännöt.
Kaksi vuotta naimisissa ja tällaistako tämä tulee olemaan loppuelämän?
01.07.2025 |
Menin naimisiin miehen kanssa jonka sain, mies rakastui päätä pahkaa ja on edelleen hyvin rakastunut mutta itse kaipailen sen MIEHEN perään, jota en vuosia sitten voinut saada kun ei kohtalot menneet yhteen. Ulkopuolisten silmiin elämä vaikuttaa lähes täydelliseltä on hieno koti, komea puoliso, hyvä ystäväpiiri, monipuolisia harrastuksia ja unelmatyö, mutta lasta ei vielä ole. Hääpäivä oli viime viikolla ja en voi sanoa olevani onnellinen, vaikka miehestä pidänkin. Olen pettynyt ja nyt on tainnut meillä omalla kohdallani ruusuinen hattaratie puhjeta ja tylsä arki astua kuvioihin ja sitä en halua. Mies on kysellyt lasta painostamatta, mutta en minä sellaiseen voi suostua kun koko juttu lässähti kuin pannukakku ja elämä on tylsää. Naimisiin ei menty vain kun oli pakko saada päivä prinsessana..EI vaan ihan yhteisestä päätöksestä ja rakkaudesta. Mies ei tiedä syvimpiä tunteitani ja ette arvaakaan kuinka ilahduin kuullessani että unelma mieheni on vapaana. On ollut jo pitkään mutta en haluaisi kuitenkaan erota. Miehelle en voi hiiskua asioista yhtikäs mitään, koska huolestuisi ja järjestäisi minut/meidät heti terapiaan kun on sen luontoinen ihminen ja pyytäisi anopin heti paikalle auttamaan. Paraneeko tilanne ja voinko vielä rakastua mieheen uudelleen vai lähdenkö todellisen rakkauden perään? Mieheni eikä toinenkaan ole pelimiehiä joten vitsit rentuista voitte jättää sanomatta. Meneekö tämä ohi?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Karua luettavaa. Osoittaa että incelit olivat sittenkin oikeassa ja ovat tämän päivän profeettoja.
Eristynyt sosiaalisesti taidoton on suuri tietäjä. Hei kiitos tästä viisaudesta, huh huh. Profeetta kun ei ole itse kokenut yhtään mitään naisten suhteen, jos omaa mielikuvitusta ei lasketa.
Ap: hae adhd lääkitys ja terapiaa, oireesi ovat vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tiedät kiinnostaako sitä vapaana olevaa miestä?
Alat vaan tilittää ystävällesi ja häntä(kään) ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, tuollaista se tulee olemaan, kun lähdet sen toisen miehen perään huomaat parin vuoden päästä että olisi sittenkin pitänyt pitäytyä tässä nykyisessä.
Miten niin? Et siis usko että ihminen kokemusten karttuessa osaa valita itselleen aiempaa paremmin tai että oikeanlaisilla tunteilla ei ole mitään virkaa onnistuneessa ja onnellisessa pariutumisessa?
Miten ne kokemukset karttuvat jos heti ensimmäisten vastoinkäymisten satuttua lähtee suhteesta? Mitä tarkoitat oikeanlaisilla tunteilla? Onnellinen ja onnistunut suhde vaatii muutakin kuin sitä ensirakastumisen huumaa, kun se on ohi, mitä jää jäljelle? Rakastaminen ja rakastuminen ovat kaksi eri asiaa.
Sen erottaa kyllä sitten kun sen kokee. Rakastaminen tosiaan on jotain ainutlaatuista eikä Ap:n suhde tai tunteet miestä kohtaan kuulosta rakastamiselta. Jos rakastat ei tee mieli vaihtaakaan ja se arki ei ainakaan puolison takia korpea. Aika usein se on ihan niin että niitä tunteita ei ole alunalkaenkaan kunnolla ollut. Ei ole sitä hyvää liimaa mikä pitää yhdessä. Jos rakastat niin ei tarvitse etsimällä etsiä jotain puolivillaisia syitä pysyä yhdessä.
Kannattaa luottaa siihen että kokemusten karttuessa aikuiset ihmiset alkavat osata ihan itse sanoa kuka tai millainen suhde heille on parempi. Ei ole pakko pysyä suhteessa, joka ei tunnu riittävän hyvältä ja jossa rakkaus loistaa poissaolollaan tottumuksen ollessa ainoa liima.
Vierailija kirjoitti:
Turhaa riskeerata hyvää avioliittoa
Mikäs hyvä avioliitto se sellainen on, josta tekee mieli lähteä ja jos uskoo jonkun toisen olevan parempi? Mikäs se sellainen on jossa ei tunteita ole?
Vierailija kirjoitti:
Siellä kirjoittaa joku prinsessa, jolle maailmassa tärkeintä on omat unelmat, harhat ja ruusunpunaiset kuvitelmat.
Kun muut eivät eläkään samaa satua, niin elämä tuntuu tylsältä.
Vaikea samaistua ja tuntea myötätuntoa.
Kenen unelmat sitten hänelle kuuluisivat olla tärkeimpiä? Sinunko? Miksei omat unelmat saisi olla tärkeimpiä? Hänen omaa elämäänsähän hän elää eikä kenenkään muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tiedät kiinnostaako sitä vapaana olevaa miestä?
Sehän tässä pitäisi selvittää mutta en haluaisi erota aviomiehestä ja tiedän ettei kakkua voi sekä pitää että syödä....
Miksi et haluaisi erota miehestäsi? Halusit toisesta miehestä vain miespuolisen jalkavaimon itsellesi?
Tuota se tulee olemaan tuon miehen kanssa. Jonkun toisen sulle sopivamman kanssa taas ei. Sulta selkeästi uupuu tunteita ja menit ihan vääristä syistä naimisiin. Eroaisin koska eihän se tuosta tule muuttumaan. Kun ei sulla ole edes alkuun ollut kunnon tunteita niin eipä ne myöhemminkään siitä häneen enää syty valitettavasti.
Älä jätä elämää elämättä vain koska pelottaa. Yleensä kaikista parhaat asiat vaativat uskallusta, vähän riskinottoa, priorisoimista ja joskus hypyn tuntemattomaan. Joko voit pysyä tässä etkä koskaan tule olemaan suhteessa onnellinen ja tunnetasolla tyytyväinen tai voit tehdä niille asioille tilaa. Se vaatii vanhasta irtipäästämistä jotta uusia parempia asioita voi valita tilalle. Noin se menee ihan konkreettisestikin. Sun elämän jokainen päivä koostuu 24 tunnista ja tosi pitkälle sä ite valitset mihin ne 24 tuntia aina käytät. Et saa lisää tunteja vaan ihan kaikki mitä elämältä haluat on mahdutettava noiden tuntien sisään. Mitään sulle parempaa ei voi tapahtua jos et suostu siirtämään jotain muuta syrjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siellä kirjoittaa joku prinsessa, jolle maailmassa tärkeintä on omat unelmat, harhat ja ruusunpunaiset kuvitelmat.
Kun muut eivät eläkään samaa satua, niin elämä tuntuu tylsältä.
Vaikea samaistua ja tuntea myötätuntoa.
En ole paha ihminen, mutta olen tehnyt typeriä olettamuksia avioliitosta ja rakkaudesta. En ole pettämässä miestäni mutta parempi olla puhumatta asiasta mieheni kanssa ettei tule turhaa mielipahaa ja erimielisyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Voit aivan hyvin rakastua tähän mieheesi, jonka kanssa olet naimisissa. Usein häiden jälkeen tulee lässähdys. Nyt vähäisetkin tunteet näyttävät olevan mennyttä. Uskon kuitenkin, että jos lähtisit sen toisen miehen perään, se tunnekuohu kestäisi korkeintaan kaksi vuotta, koska sen verran rakastuminen kestää.
Ansaitset rakastua nykyiseen mieheesi ja se on yllättävää kyllä myös omasta tahdosta kiinni, ja rakastaminen, se vasta onkin tahdosta kiinni, koska rakkaus on ennen muuta hyviä rakastavia tekoja, joista seuraa rakkauden tunteet.
Ota siis arjesta vapaata haaveiluaikaa ja ala haaveilla miehestäsi.
Rakastavia tekoja voi tehdä vuosia eikä silti ala tuntea rakastumista ja varsinaista rakkautta sitä kohtaan jolle niitä tekee. Rakastaminenkin on tunne jota ei voi luomalla luoda. Joko sitä tuntee tai sitten ei. Tahto rakastaa on vain tahto rakastaa. Aikomus rakastaa, joka ei vielä tarkoita että aidosti rakastaisi. Ethän sinä pysty tuntemaan iloakaan vain ajattelemalla tahtovasi tuntea iloa. Jos ei tunne iloa, ei tunne iloa. Mikään tahtominen ei pelkästään saa ketään tuntemaan iloa. Aitoa rakkautta ei tarvitse tahtoa, koska se on jo olemassa, jolloin tahto on tarpeeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä erossa ja erheen myöntämisessä pelottaa? Et sinä ole ainoa, joka on tehnyt virheen alkaessa seurustelemaan tai pariutumisessa etkä tule olemaan viimeinen. Voit erota ja ottaa opiksi virheestä. Et enää ala suhteisiin liian heppoisesti ja vaadit suhteelta enemmän tunnetta ja muita kaipaamiasi asioita ennen kuin sitoudut. 100 vuoden päästä sinun parisuhdevalintoja ja eroamista ei pohdi enää kukaan kuin ehkä sivulauseessa. Sillä ei ole väliä eroatko vai et. Seuraatko mahdollista rakkautta vai et, joten yhtä hyvin voit pyrkiä onnellisuuteen ja seuraamaan rakkautta. Sinähän siinä suhteessa tulevat vuosikymmenet joudut elämään jos jäät tai saat elää jos valitset hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit aivan hyvin rakastua tähän mieheesi, jonka kanssa olet naimisissa. Usein häiden jälkeen tulee lässähdys. Nyt vähäisetkin tunteet näyttävät olevan mennyttä. Uskon kuitenkin, että jos lähtisit sen toisen miehen perään, se tunnekuohu kestäisi korkeintaan kaksi vuotta, koska sen verran rakastuminen kestää.
Ansaitset rakastua nykyiseen mieheesi ja se on yllättävää kyllä myös omasta tahdosta kiinni, ja rakastaminen, se vasta onkin tahdosta kiinni, koska rakkaus on ennen muuta hyviä rakastavia tekoja, joista seuraa rakkauden tunteet.
Ota siis arjesta vapaata haaveiluaikaa ja ala haaveilla miehestäsi.
Rakastavia tekoja voi tehdä vuosia eikä silti ala tuntea rakastumista ja varsinaista rakkautta sitä kohtaan jolle niitä tekee. Rakastaminenkin on tunne jota ei voi luomalla luoda. Joko sitä tuntee tai sitten ei. Tahto rakastaa on vain tahto rakastaa. Aikomus rak
Rohkenen olla eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala on rakkaus ja rakkaus on Jumalasta. Jumala, joka on avioliiton antanut lahjaksi miehelle ja naiselle, on kykenevä antamaan liittoon myös rakkautta, jos sitä pyytää ja lakkaa etsimästä vihreämpiä laitumia muualta.
Kaikkien kanssa tulee tylsä arki vastaan jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää niinkuin julkkikset Amerikassa kun alkaa mennä huonosti, vannokaa valat uudestaan pienen juhlan kera ja hääpuvut päälle tietty. Tosin tuollaisten seremonioitten jälkeen julkkisparit sitten eroavtkin, mutta pientä piristystä arkeen.
Hyvä että ei ole lapsia. Eroa pukkaa.
Avioliitto on vakava sitoutuminen ja se saa avionrikkojan maineen, joka hylkää puolisonsa ja ottaa toisen.
Myös AP:n oma ukko on väärän naisen kanssa naimisissa....
Lähde vaan unelmiesi perään jos olet niin höpsö. Ehkä saat toisenkin prinsessapäivän, ehkä et. Tuotahan voi toistaa niin pitkään kuin unelmia piisaa.
Sehän tässä pitäisi selvittää mutta en haluaisi erota aviomiehestä ja tiedän ettei kakkua voi sekä pitää että syödä....