Kaksi vuotta naimisissa ja tällaistako tämä tulee olemaan loppuelämän?

Menin naimisiin miehen kanssa jonka sain, mies rakastui päätä pahkaa ja on edelleen hyvin rakastunut mutta itse kaipailen sen MIEHEN perään, jota en vuosia sitten voinut saada kun ei kohtalot menneet yhteen. Ulkopuolisten silmiin elämä vaikuttaa lähes täydelliseltä on hieno koti, komea puoliso, hyvä ystäväpiiri, monipuolisia harrastuksia ja unelmatyö, mutta lasta ei vielä ole. Hääpäivä oli viime viikolla ja en voi sanoa olevani onnellinen, vaikka miehestä pidänkin. Olen pettynyt ja nyt on tainnut meillä omalla kohdallani ruusuinen hattaratie puhjeta ja tylsä arki astua kuvioihin ja sitä en halua. Mies on kysellyt lasta painostamatta, mutta en minä sellaiseen voi suostua kun koko juttu lässähti kuin pannukakku ja elämä on tylsää. Naimisiin ei menty vain kun oli pakko saada päivä prinsessana..EI vaan ihan yhteisestä päätöksestä ja rakkaudesta. Mies ei tiedä syvimpiä tunteitani ja ette arvaakaan kuinka ilahduin kuullessani että unelma mieheni on vapaana. On ollut jo pitkään mutta en haluaisi kuitenkaan erota. Miehelle en voi hiiskua asioista yhtikäs mitään, koska huolestuisi ja järjestäisi minut/meidät heti terapiaan kun on sen luontoinen ihminen ja pyytäisi anopin heti paikalle auttamaan. Paraneeko tilanne ja voinko vielä rakastua mieheen uudelleen vai lähdenkö todellisen rakkauden perään? Mieheni eikä toinenkaan ole pelimiehiä joten vitsit rentuista voitte jättää sanomatta. Meneekö tämä ohi?