Puhuuko teidän 65 vuotiaat vanhemmat koko ajan kuolemasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin jotain 5-6 kun muistan miten äiti huomautteli omasta kuolemastaan. Se oli lähes viikottaista.

Eli kuitenkin yli 90-vuotiaaksi. Viimeinen puhelukin oli täynnä hänen omaa tulevaa kuolemaansa ja miten hautajaiset sitten pitää järjestää, vässy ja hautakivi ym.

Pidän sellaista sairaalloisena. Ikään kuin jonkun yksilön kuolema olisi jotenkin erityistä - kaikkihan me kuolemme ennemmin tai myöhemmin. En minä ainakaa jatkuvasti käsittele omaa kuolemaani.

 

Mitä julmempi ihminen on sitä kauemmin noi tuntuu elävän. 

Niin tämä. Minun äiti on kahdeksankymppinen ja pelkään että hän elää vielä 15 vuotta.

Minun äitini on puhunut kuolemasta ainakin 40 vuotta, on nyt 85-vuotias.. että onhan siitä puhetta ollut. Mutta yllätys; nyt kun on jo pari krt käynyt kuoleman porteilla, yhtäkkiä elämäniloa onkin enemmän kuin vuosikymmeniin. Mutta edelleen mieluisin puheenaihe on kuolema, hautajaiset jne, mutta nykyään enemmän muiden kuin oma kuolo. Aika raskasta välillä, pakko myöntää.

Joo, 65-vuotiaana heille tuli tämmöinen vaihe, että kuolemasta jauhettiin miltei joka päivä monta vuotta ja tehtiin testamentit sun muut.

Yhä nuo porskuttaa, yli 80-vuotiaita eikä kuolemasta enää puhuta.

eivät koko ajan, mutta sen verran, kun on pitänyt. Heillä kun on omaisuutta erityyppistä, niin on pitänyt selvittää, että miten kukin lapsi niihin suhtautuu ja miten ne olisi paras jakaa. jos vaikka joku haluaisi mökin eikä muut, niin pyrkisivät sitten myymään sen mökin sille yhdelle halukkaalle ennen kuolemaansa ettei tarvi sitten alkaa perinnönjaossa miettiä, että miten tää pitäisi oikein arvostaa ja jakaa ja ottaa huomioon. Kaikki eri omaisuuslajit on käyty läpi, lapsille on kerrottu missä tärkeät paperit sijaitsee, keille pitää kuolemasta ilmoittaa, missä on lista kaikista jäsenyksiistä ja kaikki muut sellaiset. Ihan kätevää, että käydään nämä läpi ajoissa. 

Olen kuusikymppinen ja puhun - jos en nyt kuolemasta - niin ainakin siitä, että elinaikaa on noin 20 vuotta. 20 vuotta sitten oli vuosi 2005 ja aika tuntuu menevän nopeasti tässä iässä. En olekaan kuolematon, niin kuin nuorempana. On ihan normaalia ja tervettä välillä pohtia omaa elämää. Kuolema on ainoa varma asia elämässä!

Olen 65v, en tylkkää puhua kuolemasta ja olen kyllästynyt 87v tätini  kuoleman puheisiin.