Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmuuden rankkuuden tajuaa vasta sitten kun on vähintään kaksi lasta.
27.03.2007 |
Väitän, että lapsettomilla ei ole mitään käsitystä minkälaista on lapsiperheen elämä. Kuvitellaan, että on suloista ja ruusuista kun on vauva. Väitän myös, että yhden lapsen vanhemmat eivät tiedä mitään arjen hektisyydestä. Kun on vauva, joka valvoo yöt, sitten taapero joka herää kuudelta ja uhmaa koko päivän ja vielä kolmas leikki-ikäinen joka vaatisi jatkuvaa huomiota ja leikkiseuraa eikä tietenkään nuku enää päiväunia, että äiti pääsisi lepäämään, ei kukaan voi edes aavistaa miten rättiväsynyt äiti on päivän päätteeksi. Sitten pitäisi vielä jaksaa vielä viettää laatuaikaa miehen kanssa ja tavata ystäviäkin. Sitten ystävät eivät tajua, että siinä ei ole mitään rentouttavaa että hullunmyllypäivän jälkeen lähtee siiderille.
Kaikesta huolimatta lapset on maailman arvokkain ja ihanin asia. Olen katkera lapsettomien vapaudelle, mutta samalla säälin heitä kun eivät pääse nauttimaan vanhemmuudesta rankkoinekin aikoineen. Kyllä se on niin, että lapset pistää arvot uusiksi.
Kommentit (57)
Saattavat olla myöhemmällä iällä vaikka ilmiriidoissa tai ei vain ole mitään yhteistä. Tai pitkällä ikäerolla varustetut sisarukset saattavat tutustua toisiinsa kunnolla vasta aikuisiässä ja tulla läheisiksi. Ihmissuhteista ei koskaan tiedä oli miten sama historia tahansa.
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi ylitetään se oma kantokyky tietoisesti ihan vain sen takia, että saadaan lyhyet ikäerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nää sisarusten ylistäjät vois painua suolle. Joskus on hyvä, joskus ei. Meistä varmaan jokainen tietää ainakin yhden perheen, missä sisarukset eivät ole edes puheväleissä keskenään, joten varmaan se tukikin on niissä tapauksissa aika vähissä. Se, että haluaa lapselleen sisaruksia on musta maailmankaikkeuden huonoin syy hankkia useampia lapsia. Eri asia, jos itse haluaa useamman lapsen ihan omaksi ilokseen, mutta sitä kaikki meistä eivät halua, vaan kuten tästäkin ketjusta näkee, niin moni on onnellinen ja tyytyväinen yhden lapsen äiti ja se meille sallittakoon.
yhden lapsen äiti. Ja meidän ainoa lapsemme on onnellinen, rauhallinen, tasapainoinen, koska vanhemmatkin ovat sellaisia. Meillä on kotona rauhallista, meillä nauretaan paljon, tehdään yhdessä paljon, vietetään laatuaikaa. Ja minusta on ihanaa, että minulla on myös muuta elämää kuin tämä ihana perheeni.
Osaan jossain määrin kuvitella, miten rankkaa kahden, kolmen, neljän lapsen kanssa on. Siksi meillä on vain yksi lapsi.
Vierailija:
5: Sisarukset ovat arvokkain lahja mitä lapselle voi antaa.
Esikoinen on tehty lahjaksi kuopukselle sekä siitä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat eivät tajua lapsiperheen elämästä, yhden lapsen vanhemmat eivät ymmärrä monilapsisen perheen elämää jne. Kai asiat yleensä ymmärtää parhaiten vasta sitten, kun niistä itsellä on kokemusta. Tämä ei liity pelkästään äitiyteen ja lapsien määrään.
Itse voin kuitenkin jollain lailla yhden 2-vuotiaan lapsen äitinä kuvitella, millaista olisi kahden pienen kanssa. En usko, että hermoni kestäisivät. Siksi en halua lapselleni sisarusta pienellä ikäerolla edes yrittää hankkia. Uskon, että tämä on parhaaksi jo olemassa olevalle pikku perheellemme.
nämä asiathan voi olla miten päin vaan!
minä sanoisin että olin enemmän puhki ja hukassa koliikkisen esikoisen kanssa kuin nyt kun olen kolmen alle 5v äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja terveet eivät ymmärrä sairaiden tuskaa.
Ja perheensä kanssa sovussa olevat eivät ymmärrä perheensä kanssa riidoissa olevien tuskaa.
Turvallista arkea elävät eivät ymmärrä pelon alla elävien tuskaa.
Mitä järkeä tällaisissa aloituksissa on? Nämähän ovat itsestäänselvyyksiä. Mutta ok, toisaalta herättävät ainakin keskustelua, myönnettäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ehkäpä juuri siksi eivät harkitse lastentekoa ollenkaan! ;) No joo, kyllä meilläkin on miehen kanssa aika vankka käsitys siitä, kuinka paljon kahden lapsen (tai yhden erityislapsen) hoito vaatii ja siksi ajattelimmekin yrittää " lapsi kerrallaan" , siis niin että ikäeroa jää reilusti lasten välille.
Yhden kanssa sitä vasta rankaa onkin, kun aina ei ole muita leikkikavereita kuin vanhemmat tai yksi vanhempi. Siinä sitä sitten vähintään toisella kädellä rakennetaan palapelejä tauotta.
Ja todellakin, voi olla ettei lapsillasi joku päivä ole mitään sanottavaa toisilleen. Varaudu siihen, että kokevat toisen saaneen enemmän huomiota ja ties mitä muuta ja ovat loppuikänsä katkeria siitä. Ja kun tuota aloitustasi rivien välistä luki, niin etpä kyllä kovin tyytyväiseltä elämääsi vaikuta, ihmettelet varmaan itsekkin mitä tuli tehtyä (liikaa lapsia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellani vain yksi ja jo pian 5v. toisilla aideilla joilla isoin n. 5v on jo kolmekin lasta ja voi sita valituksen maaraa. kaksi - lapsisetkin valittavat ja sanovat kommentteja ' kun saisi edes hetken rauhaa' ym. minulle ei ole tullut tarvetta moisiin kommentteihin. elo on tosi helppoa vaikkei isa paljon osallistukaan eli ollaan pojan kanssa enimmakseen kaksin.
alku ei tosin ollut helppo. olen tosiaan avioliitossa mutta mies ei ole perhekeskeinen ja paljon poissa ja siksi meilla ei muita lapsia ole.
minä valitan vain ehdottomasti luotettaville ystäville- kenelle vaan EI VOI Suomessa valittaa---täällä vaalitaan vahvan naisen myyttiä-
olen valittanut pineten lasten äitinä
väsymystä, lapsenhoitoavun puutetta,
sen sijaan pitkäaikaissairaan lapsen hoitamisen rankkuutta en ole koskaan valittanut---
huomasin tässä päivänä eräänä-
---
" Osasi valitsi sinut-
sinun osasi on kiittää."
- Dag Hammasskjöld
Ps. moni täällä kirjoittava on käynyt vuosien lapsettomuushoidot läpi, myös minä;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotain rankkaa voi sanoa niin oli ensimmäisen kanssa tottua siihen, että tottui siihen että mihinkään ei päässytkään enää nopeasti ja yksikseen menemään. Se vaati vähän totuttelua. Toisen ja kolmannen lapsen kohdalla sitä ei enää tullut eteen. Aika pitkälle on minusta omasta asenteesta kiinni jos lasten kanssa tuntuu rankalta. Nyt meillä on lapset 40 asteen kuumeessa niin on vain osattava päivät mennä niin, että tekee vain pakollisen ja keskittyy hoitamaan lapsia. Kyllä varmasti saisi päivistä rankkoja jos kaiken keskellä yrittäisi siivota ja juosta kaupoilla, harrastuksissa tms.
Ja minä olen sitä mieltä että kun on useampia lapsia niin jää omaakin aikaa enemmän kun lapset leikkivät keskenään. Jos olisi vain yksi lapsi hän vaatisi vielä enemmän äidin aikaa, harva lapsi viihtyy paljon aivan yksistään. Onhan se tietty niin että yhdessä lapsessa on jotain " hyviäkin" puolia, esim. jos täytyy päästä johonkin yksin niin on helpompi saada yhdelle lapselle hoitaja kun kolmelle pienelle.
Mutta en väitä, etteivätkö molemmat olisi mahdollisia. Itse luulen, että sekä meidän vanhempien että lapsemme elämän ensimmäiset vuodet ovat olleet onnellisempia kuin jos meillä olisi ollut toinenkin lapsi. Ja pidän näitä vuosia todella antoisina ja arvokkaina.
En ehkä tajua monilapsisen perheen elämän rankkuutta ja voin vain kuvitella. Omakohtaista kokemusta olen yrittänyt välttää.
Jos joskus toisen lapsen haluamme ja saamme, niin sitten elämme kaksilapsisen perheen elämää (joka ei toivottavasti silloinkaan tajua lapsiperheen elämän rankkuutta - vaikka tuleekin luultaavasti syytetyksi siitä isohkon ikäeron vuoksi ;).
Ja lapset kyllä kasvavat, totta. Mutta kuulemma niitä haasteita riittää tulevaisuudessakin.
Kivaa kevättä isoille ja pienille perheille!
Lapsettomat ei tajua miten rankkaa on lapsiperheillä.
Lapsiperheet ei tajua kuinka rankkaa on lapsettomuus.
Yksilapsiset ei tajua kuinka rankkaa on useamman lapsen kanssa.
Terveiden lasten vanhemmat ei tajua kuinka rankkaa on sairaiden ja/tai vammaisten lasten kanssa.
Yhdessä asuvat vanhemmat ei tajua kuinka rankkaa on yksinhuoltajilla.
Terveet vanhemmat ei tajua kuinka rankkaa on huolehtia perheestään sairaana.
mutta ihan varmasti 1 lapsen vanhemmat omalta kohdaltaan ymmärtävät kuinka helppoa tai rankkaa heidän vanhemmuutensa on.
Oma juttunsa sitten on kannattaako noita edes vertailla. Eikö riitä että jokainen elää omaa elämäänsä vaivaamatta päätää sillä onko naapurilla nyt helpompaa vai rankempaa ja millaisena naapuri minun vanhemmuuteni näkee.
Vierailija:
Lapsettomat ei tajua miten rankkaa on lapsiperheillä.Lapsiperheet ei tajua kuinka rankkaa on lapsettomuus.
Yksilapsiset ei tajua kuinka rankkaa on useamman lapsen kanssa.
Terveiden lasten vanhemmat ei tajua kuinka rankkaa on sairaiden ja/tai vammaisten lasten kanssa.
Yhdessä asuvat vanhemmat ei tajua kuinka rankkaa on yksinhuoltajilla.
Terveet vanhemmat ei tajua kuinka rankkaa on huolehtia perheestään sairaana.
Meillä kaksi lasta ja ok, se kun kuopus oli ihan vauva ja esikoinen 2v oli aika rankkaa, mutta nyt kun pojat on 9v ja 7v niin onko vähän helppoa ja mukavaa kun poitsut leikkii keskenään eikä tartte äidin joka juttuun osallistua!
Mä väitän että yhden lapsen vanhemmalla se " rankkuus tai ei rankkuus" ei katoa samalla tavalla kuin useampi lapsilla perheillä lasten kasvaessa. Se on kyllä ainakin meidän pojille nastaa kun on kaveri kotona. Ja sen kyllä näkee lapsista, että tykkäävät toisistaan. Tämä tiedoksi niille joiden mielestä sisaruskset eivät ole lapsista kivoja vaan haluaisivat olla ainakaisia..
Tiedän ihmisiä, joilla on rankkaa yhden rauhallisen lapsen kanssa. Ja ihmisiä, joilla ei koskaan ole rankkaa neljän riiviön kanssa hoitavat samalla naapurinkin kakarat ja suunnittelevat viidettä lasta.