Lue keskustelun säännöt.
Mitä tyhmää teitte nuorena ja ihmettelette,että olette yhä elossa?
29.06.2025 |
Ylitettiin junarata menemällä verkkoaidan raosta,juoksemalla kiskojen yli ja toisella puolella kiivettiin verkkoaidan yli. Puukengät jalassa. Kyllä vain,hienot mustat kolisevat puukkarit jotka oli silloin muotia. Pari kertaa piti noukkia kenkä kiskoilta
Mentiin toriparkissa satunnaisen auton luo ja pyydettiin kuskia heittämään kotiin
Pöllittiin tuhkakuppeja talojen pihoista että saatiin röökiä
Kommentit (43)
Testattiin unilääkkeitä ja alkoholia sekasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, -70 luvulla yksi kaveri houkutteli minut Ruotsiin laivalla, vaikka olimme p-a molemmat.
Hän oli keksinyt, että kun siihen aikaan ei laivaan noustessa tarvinnut mitään muuta kun astella laivaan, vasta ulos lähtiessä pitää esittää maihinnousukortti, eli lippu. Se toimi ihan hyvin, aamulla tokkurassa kansituolissa nukkumisen jälkeen Tukholmassa ihmettelin, että miten ajattellt päästä täällä maihin, johon hän totesi vain että ei muuta kun sotke hiukset ja yritä näyttää krapulaiselta kun mennään sitten purserin luokse ja kysytään, että
- Me: Mihin me menee joila on pöllitty nukkuessa kamat ja maihinousukortti?
- Purseri: No voi ***kele, minä tulen teidän mukaan ja päästän pois.
- Me seurasimme nöyrän ja katuvaisen näköisinä, kunnes sitten rannassa nurkan taaksse päästyämme: Röhönaurua !
Takaisinpäin sitten yhden yön hänen kaverin asunnon lattialla nukkumisen jälkeen lainasimme paluurahat kun emme uskoneet, että se voisi toimia toisen kerran. Suomesta sitten kotiin päästyä lähetimme matkarahat kirjekuoressa lainajalle kiitoksen kanssa.
Ei tässä henki ollut vaarassa, mutta eräänlainen seikkailu joka tuli kerran tehdyksi. Kaveri jonka kanssa tämän tein, en sitten nähnyt pariin vuosikymmeneen, mutta kuulin että hän kuoli Tukholmassa yliannostukseen vuosituhanne vaihteen aikaan. Minä en ole aineita koskaan edes kokeillut, tupakkia toki tuli nuorempana käytettyä ja alkoholia enemmän nuorena, nykysin kovin vähän ja harvoin sitäkään enää.
Otin tatuoinnnin kotitatuoijalta joka lähti kesken session ovelle myymään huu meita.
Hypittiin katoilta, liftattiin vieraiden kyytiin, juopoteltiin alaikäisinä ja käveltiin pakkasessa 10 km kotiin, ajettiin ilman korttia, käytiin uimataidottomina uimassa mukana 2-v. pikkusiskot, yritettiin sytyttää tulipaloja, leikittiin junaraiteilla ja heikoilla jäillä...
Lapsena heikoilla jäillä katsomassa, että kestääkö se. Kesti. Vanhoissa katulampuissa oli joissain sellaiset ylhäältä maahan kiinnitetyt metallivaijerit, jotka oli suojattu päältä muovilla, niissä tuli roikuttua. Laivalla ja festareilla 14- ja 15-vuotiaana kaatokännissä pelkällä kaveriporukalla monet kerrat, kuka vaan olis voinut tehdä mitä vaan. Silloin tuli liftattua myös muutaman kerran. Ihan hyvin olis voinut käydä samoin kuin Sari Liinaharjalle, Raisa Räisäselle, Piia Ristikankareelle tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin kaverin mökillä. Yksi kaveri nautti muutakin kuin alkoholia ja sai päähänsä lähteä ajelemaan autolla. Minä hyppäsin apukuskin paikalle, kun en halunnut, että tappaa itsensä siinä touhussa. Ohjasin autoa vasemmalla kädellä siitä vierestä ja kaveri painoa tallaa pohjaan ja nauroi koko matkan.
Kiipesin 12-vuotiaana hurjapäänä 400 kv suurjännitelinjan pylvääseen ja kävelin "nuoralla" yhden pylväsvälin.
Onnekseni lähistöllä asui paikallisen sähköyhtiön työntekijä. Hän näki minut ja ilmoitti verkkoyhtiölle joka katkaisi sähköt arviolta 50 000 ihmiseltä.
Ilman häntä en olisi elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kielti menemästä luistelemaan järven jäälle, mutta valvoi vain että en lähde ulko-ovesta hokkarien kanssa.
Keksi heittää hokkarit ikkunasta ensin ja sitten lähteä vain muina miehinä itse ovesta ulos. Jäin tietysti kiinni kun sisarukset kanteli ja sain tukkapöllyä. Isä laittoi hokkarit lukolla yhteen, niin että en enää voinut tehdä sitä. Otti lukon pois vasta kun lunta satoi ja järven jäälle menemisestä ei ole pelkoa.Tapahtui -60 luvulla.
Kiva lukea näitä, kun itsekin on ollut ihan yhtä aivoton. Tuttuja on monet täällä mainituista älynväläyksistä.
Olen sitä mieltä, että kännykät, etenkin kamerat ja some, pilasivat nuorten elämää paljon. Tietty sekoilu kuuluu mielestäni ihan normaaliinkin nuoruuteen, eikä siitä tarvitsisi jäädä todisteita ja myöhemmin mitenkään kärsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten tämän selittäsi ilman kuvia, mutta yritetään.
Alueella jossa asuin oli muutamia varsin vanhoja ja isoja kuusia ns. leikkipaikan vieressä, jossa oli keinut jne. siihen aikaan. Koska leikkipaikkaa ei mitenkään puhdistettu lumesta niin siihen sitten lumitöitä tekevät koneet kasasivat lunta isoja määriä. Asuinalue oli uusi ja meitä oli siellä iso lauma sellaisia vasta 5-6 vuotiaita, joilla ei vielä itsesuojeluvaistoa liiemmästi ole.
Lumilinnoja tietysti kaivettiin, mutta ennen kuin siitä lumikasa pakkaantui kovaksi monen lumisateen lumista peuhaamisesta lumilinnojen kanssa, jojita tietysti sinne kaivettiin niin joku meistä keksi, että voisimme kiivetä niihin kuusiin ja sitten hypätä niihin lumikasoihin.
Kiiepeily ja hyppiminen oli hauskaa hetken, mutta sitten joku keksi että voi kiivetä sinne ylös kuuseen, mutta kun sieltä ei tietysi kannata suoraan hypätä alas siinä kun voisi sattua, niin keksimme että kuusen
Tämä kuusilaskettelu, kuulin siitä juttua pienenä, eräs enolainen mies kertoi.
Huonolla tuulella ollessani ajoin muutamia kertoja kaksi risteävää jalkakäytävää omaavaan alikulkutunneliin pyörällä hiljentämättä vauhtia. Luotin onneeni, eikä kolaria sattunut. Olisi voinut sattua jopa niin että henki olisi mennyt joko itseltä tai joltakulta toiselta. Ajattelin tuolloin vain itseäni tyyliin että jos jotain sattuu, sen sitten minun kohtaloni, mutta olisihan se voinut olla jonkun toisenkin kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonolla tuulella ollessani ajoin muutamia kertoja kaksi risteävää jalkakäytävää omaavaan alikulkutunneliin pyörällä hiljentämättä vauhtia. Luotin onneeni, eikä kolaria sattunut. Olisi voinut sattua jopa niin että henki olisi mennyt joko itseltä tai joltakulta toiselta. Ajattelin tuolloin vain itseäni tyyliin että jos jotain sattuu, sen sitten minun kohtaloni, mutta olisihan se voinut olla jonkun toisenkin kohtalo.
On siinä kyllä lapsenlapsille kerrottavaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten tämän selittäsi ilman kuvia, mutta yritetään.
Alueella jossa asuin oli muutamia varsin vanhoja ja isoja kuusia ns. leikkipaikan vieressä, jossa oli keinut jne. siihen aikaan. Koska leikkipaikkaa ei mitenkään puhdistettu lumesta niin siihen sitten lumitöitä tekevät koneet kasasivat lunta isoja määriä. Asuinalue oli uusi ja meitä oli siellä iso lauma sellaisia vasta 5-6 vuotiaita, joilla ei vielä itsesuojeluvaistoa liiemmästi ole.
Lumilinnoja tietysti kaivettiin, mutta ennen kuin siitä lumikasa pakkaantui kovaksi monen lumisateen lumista peuhaamisesta lumilinnojen kanssa, jojita tietysti sinne kaivettiin niin joku meistä keksi, että voisimme kiivetä niihin kuusiin ja sitten hypätä niihin lumikasoihin.
Kiiepeily ja hyppiminen oli hauskaa hetken, mutta sitten joku keksi että voi kiivetä sinne ylös kuuseen, mutta kun sieltä ei tietysi kannata suoraan hypätä alas siinä kun voisi sattua, niin keksimme että kuusen
Ei käy kateeksi sun vanhempia😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonolla tuulella ollessani ajoin muutamia kertoja kaksi risteävää jalkakäytävää omaavaan alikulkutunneliin pyörällä hiljentämättä vauhtia. Luotin onneeni, eikä kolaria sattunut. Olisi voinut sattua jopa niin että henki olisi mennyt joko itseltä tai joltakulta toiselta. Ajattelin tuolloin vain itseäni tyyliin että jos jotain sattuu, sen sitten minun kohtaloni, mutta olisihan se voinut olla jonkun toisenkin kohtalo.
On siinä kyllä lapsenlapsille kerrottavaa.
Onneksi ei ole lapsia, joten ei tarvi kertoa lapsenlapsillekaan.
Pari ystävääni ei ole enää elossa, joten kyllä niitä epäonnekkaitakin oli.
Mutta asiaan:
Hölmöilty heikoilla jäillä useita kertoja, ajelehdittu kovassa tuulessa vuotavalla veneellä (bensa loppui ja airot hajosi), eksytty metsään useita kertoja, hypitty ties miltä silloilta veteen, tultu lumilaudalla ja suksilla ihan päättömästi bokseista ja jyrkänteiltä alas.
Liftattu keskellä yötä ja se mies ajoi meidät lopulta kotiovelle 50 km päähän. Ei ottanut lopulta edes meidän 20€ vastaan.
Menin jonkun random miehen luokse yöksi, koska kaveri katos. Oli kyllä erittäin mukava mies. Tarjosi aamupalan ja ajoi minut kotiin seuraavana päivänä. Ei paneskeltu. Vain juteltiin ja katseltiin videoita YouTubesta (tai siis se mitä nyt käytettiin ennen Youtubea)...
Kerran pakkasessa liftasin nuorena tyttönä, kun aikuinen mies pysähtyi autolla ja tarjosi kyytiä. Olin niin nuori, etten tajunnut varoa kuin humalaisia häirikköjä. Tämä oli onneksi aivan kunnollinen ja asiallinen mies eikä tapahtunut mitään uhkaavaa, mutta jälkikäteen olen miettinyt kauhulla, mitä kaikkea olisi voinut käydä sellaisessa tilanteessa. Muuten olen elänyt melko riskitöntä elämää.
Olin rehllisen umpitylsä jo päiväkoti-ikäisenä ja ajattelin kanssalapsista mitä tomppeleita, kun repivät talvella kielensä nuolemalla metallitolppaa.
- Ryyppäsin niin paljon että sammuskelin milloin minnekin, kotimatkalla lumisiin ojiin, epämääräisiin bilekämppiin, baarin vessaan.
- Harrastin irtosuhteista todella epämääräisten tyyppien kanssa, joskus kännipäissäni päädyin jopa orgioihin joissa tapahtuneista jutuista toivon, että osa oli vain humalaisen sekavaa unta.
- Ohittelin autolla todella vaarallisesti, esim. mäessä minkä taakse ei nähnyt että tuleeko joku vastaan, luottaen tuuriini. Ei vaan kärsivällisyys riittänyt odottaa joten menin ohi.
Katsottiin 9.kerroksisen talon katolta alas.