Yli 5-kymppiset, mitä uskallatte enää tehdä?

Ap ei elä ollenkaan. Trollailee vain menemään incel-yksiössään. Itkee itsensä uneen iltaisin.

Tämmöinen ajattelu että itseään pitää varjella kaikelta että voi sitten elää vanhainkodissa +90 vuotiaana on outo. Ennemmin täyttä elämää ja se loppuu sitten johonkin, kuin että varotaan kaikkia, ei nautita, juhlita, syödä, juoda, kuluteta ettei vaan kävisi mitään...

Sitten, kun sinulta jätetään vaipat pois, huomaat ettei kuolemaa voi estää kotiin jäämällä.

Vierailija kirjoitti:

Teen kaikkea kivaa. Jos kuolen sen kivan ääreen, kuolen onnellisena.

Kokeilet vuorikiipeilyä ja jäät roikkumaan yhdestä jalasta köysiin eikä ketään ole auttamassa. Joo, ihan varmasti kuolet onnellisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö sitten pelätä varmuuden vuoksi vähän kaikkea ja jättää elämä elämättä. Jos kuolee johonkin reissuun niin sitten kuolee. Kotiin on moni kuollut myös. Olen 60v ja lähdössä Rodokselle elokuussa. 

Mukavaa lomaa sulle +40 asteen helteisiin.

Kiitos. Olen ollut ennenkin...+40 asteen helteissä. Rodos on saari johon tuulee joka suunnasta, joten helle sillä ei tunnu samalta kuin esim. täällä. Olo siellä on huomattavasti parempaa kuin Suomen "helteissä".

Eiköhän 5 kymppiset pidä itsestään huolta, ainakin minä mieheni kanssa ja ystävät. Kotiin voi kuolla siinä missä reissun päällä. 

Nyt uskallan itse asiassa paremmin kun lapset on jo isoja. Jos minulle sattuisi jotain, niin pärjäävät paremmin kuin pieninä.

Tarkoittanet kahdeksankymppisiä. Viiskymppiset tekevät vaikka mitä. 

Jos epäilyttää, aina voit käydä antamassa labbiksessa näytteet epäilemistäsi heikoista osioistasi, ja saat selkeän kuvan siitä missä mennään. Ei kannata pelätä, aina kannattaa mennä terveys edellä!

Ihan samanlaista hoitoa sairauskohtaukseen saa missä tahansa länsimaassa, joten miksi ei uskaltaisi.

En uskalla tehdä paljon mitään mutta en sen takia että pelkäisin että saan sairaskohtauksen jossain vaikka reissussa vaan koska olen mökkiintynyt etätöissä kotiin ja tullut sosiaalisten tilanteiden pelkoiseksi. Jotkut 50v tutut on vielä tehneet lapsia.

Uskaltaminen ei ole iästä kiinni. Jos nyt kyselet tuollaisia, niin se tarkoittaa, että ajattelet tuollaisia, joten olet ilmeisesti itse vähän pelkuri, ehkä aina ollut. Me yli viisikymppiset tehdään mitä huvittaa, rahaa on, lapset on jo aikuisia, viisautta on kun on ehditty näkemään ja kokemaan, joten suurella todennäköisyydellä me eletään sitä elämää jonka nuoremmat haluaisi.

Muutan lapseni luo kun täytän 50, jotta on joku hoivaamassa.

Töihin ei arvaa, ettei revähdä paikat.

Uskallan rymytä huvipuistolaitteissa 🤩

Kelan kuntoutuksessa matkailen paikallisbussilla ja paluumatkalla haen leipäjonosta lounaan. Pelkkää kylpylää ja ulkona syömistä koko elämä näin parhaassa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Teen kaikkea kivaa. Jos kuolen sen kivan ääreen, kuolen onnellisena.

Tämä.

Nyt on varaa matkustella, harrastaa mitä haluaa, kokeilla erilaisia elämyksiä.

Ostimme ja remppasimme talon etelä-Euroopasta kun olin 62v, nyt asun täällä n puolet vuodesta ja siitä ajasta suurimman osan yksin.

Huolehdin isosta maatalosta ja pihasta joka kaipaa jatkuvaa huomiota kun nurmikko (ts rikkaruohot) voi kasvaa 5cm vuorokaudessa. Ajan autolla kimurantteja pikkuteitä joilla nopeusrajoitus on 70-90 tai motarilla missä ajetaan 130km/h. Huomenna taas parin päivän reissuun lähdössä Alppien juurelle, otan lomaa pihatöistä. Naapurit kyllä huomaavat jos en ilmesty pihalle ja tulevat kyselemään perään. 

Suomessa uin avannossa, marjastan ja sienestän, tapaan ystäviä ja perhettä.

Eli teen ihan samaa kuin puolta nuorempanakin! Ainoat mitkä ei onnistu on raskautuminen ja moottoripyörällä ajo - perse ja lonkat kipeytyy. 

No, ainakin s eksielämäni on ollut paljon parempaa 50+ iässä kuin aiemmin

Hyvä jos vähän kiikkustuolissa uskaltaa hiljaa kiikutella. Ettei vaan satu mitään.